Kuvat: Otava / Jonne Räsänen
KIRJAT | Pihla Hintikan romaani antaa ajattelemisen aihetta äitiydestä, äitien ja tyttärien suhteesta ja perheistä yleensä.
”Tapahtumien edetessä naisten tiet risteävät monella tavalla ja tässä on myös kirjan heikkous.”
ARVOSTELU
Pihla Hintikka: Äidin oma
- Otava, 2024.
- 358 sivua.
Äitiys ja siihen liittyvät moninaiset tunteet on nimensä mukaan punainen lanka Pihla Hintikan toisessa romaanissa, mutta kirja antaa paljon myös niille, jotka eivät äitejä ole. Paljolti se käsittelee myös naisen oikeutta päättää omasta kehostaan.
Äidin oma (Otava, 2024) tuntuu alusta asti hyvin ”aidosti ranskalaiselta”, se voisi olla hyvinkin käännöskirja. Kirjailija Pihla Hintikka ilmiselvästi tuntee nykyisen kotimaansa ja erityisesti sen arkielämän ja kertoo siitä luennoimatta tavalla, joka syntyy vain itse sitä elämällä. Vaivattoman oloisesti ja uskottavasti Hintikka kertoo tapahtumien kulun, oli sitten kyseessä ylemmän keskiluokan sunnuntailounas, sairaalakäytännöt tai sukeltaminen ranskalaisen byrokratian viidakkoon.
Hintikka on julkaissut ranskaksi tietokirjoja muun muassa raskaudesta ja vanhemmuudesta; myös tieto aihepiiristä antaa romaanille ihailtavan helppolukuista varmuutta.
Romaanin kolme naista, psykiatri Eva, lastenhoitaja Nadia ja nimetön kätilö, elävät kaikki omanlaistaan elämää, mutta heitä yhdistää äitiys. Yksi ei enää sitä halua, toinen on joutunut lähtemään Ranskaan nykyajan orjaksi voidakseen elättää lapsensa kotimaassa, kolmas ei ole voinut unohtaa kauan sitten tapahtunutta, adoptioon johtanutta synnytystä.
Tapahtumien edetessä naisten tiet risteävät monella tavalla ja tässä on myös kirjan heikkous. Siinä missä jokapäiväisen elämän kulku ja ihmissuhdekuvaukset luovat romaanille hyvin uskottavat raamit, naisten hitaasti paljastuvat yhteydet sivujuonteineen murentavat niitä. Elämä voi olla sattumia täynnä, mutta liika on liikaa.
Romaanissa kerrotaan jonkin verran myös ulkomaalaisten lastenhoitajien asemasta. Moldovasta tullut Nadia on tyyppiesimerkki työvoimasta, jota sumeilematta käytetään hyväksi tämän päivän Euroopassa. Tästä olisi mielellään lukenut lisääkin.
Pihla Hintikka on toimittaja-kirjailija ja asunut Pariisissa vuodesta 2005. Hänen ensimmäinen suomenkielinen romaaninsa Hetken Pariisi on meidän ilmestyi vuonna 2020 (Otava).
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Tällainen elämä sattuu” – Jere Vartiaisen kokoelmassa ovat sosiaalisuuden konseptit sekaisin
KIRJAT | Joillakin Etäisyys, leikki -teoksen sivuilla on vain yksi säe, esimerkiksi se, jonka luin istuessani tamperelaisella terassilla seuranani vain lasi valkoviiniä ja tonnikalaleipä: ”mitä jos ei tarvitsisi aina olla ihan yksin?”
Veera Antsalon runoissa mekaniikkapojat palavat ja ruumiit käyvät yökerhossa – arviossa Nimettömästä
KIRJAT | Veera Antsalon runot voivat vaikuttaa pintapuolin helposti lähestyttäviltä, mutta tarkemmin luettuna ne nyrjäyttävät todellisuutta jatkuvasti uusiin muotteihin.
Piispoja ja vanhapiikoja – tutkijat hämmentävät varhaismodernin ajan henkilöhistoriaa
KIRJAT | Turkulaiset ja tamperelaiset historiantutkijat porautuvat varhaismodernin ajan henkilöhistoriaan ja kehittävät sen tutkimusmenetelmiä.
Eemeli Hakoköngäs kirjoitti kelpo tietokirjan Suomen työmarkkinahistorian eräästä avainvuosikymmenestä
KIRJAT | 1990-luvulle osui valtava määrä taloutta, työmarkkinoita ja koko yhteiskuntaa muuttaneita tapahtumia, joiden vaikutukset ulottuvat tähän päivään asti.
