Kuvat: Otava / Jonne Räsänen
KIRJAT | Pihla Hintikan romaani antaa ajattelemisen aihetta äitiydestä, äitien ja tyttärien suhteesta ja perheistä yleensä.
”Tapahtumien edetessä naisten tiet risteävät monella tavalla ja tässä on myös kirjan heikkous.”
ARVOSTELU
Pihla Hintikka: Äidin oma
- Otava, 2024.
- 358 sivua.
Äitiys ja siihen liittyvät moninaiset tunteet on nimensä mukaan punainen lanka Pihla Hintikan toisessa romaanissa, mutta kirja antaa paljon myös niille, jotka eivät äitejä ole. Paljolti se käsittelee myös naisen oikeutta päättää omasta kehostaan.
Äidin oma (Otava, 2024) tuntuu alusta asti hyvin ”aidosti ranskalaiselta”, se voisi olla hyvinkin käännöskirja. Kirjailija Pihla Hintikka ilmiselvästi tuntee nykyisen kotimaansa ja erityisesti sen arkielämän ja kertoo siitä luennoimatta tavalla, joka syntyy vain itse sitä elämällä. Vaivattoman oloisesti ja uskottavasti Hintikka kertoo tapahtumien kulun, oli sitten kyseessä ylemmän keskiluokan sunnuntailounas, sairaalakäytännöt tai sukeltaminen ranskalaisen byrokratian viidakkoon.
Hintikka on julkaissut ranskaksi tietokirjoja muun muassa raskaudesta ja vanhemmuudesta; myös tieto aihepiiristä antaa romaanille ihailtavan helppolukuista varmuutta.
Romaanin kolme naista, psykiatri Eva, lastenhoitaja Nadia ja nimetön kätilö, elävät kaikki omanlaistaan elämää, mutta heitä yhdistää äitiys. Yksi ei enää sitä halua, toinen on joutunut lähtemään Ranskaan nykyajan orjaksi voidakseen elättää lapsensa kotimaassa, kolmas ei ole voinut unohtaa kauan sitten tapahtunutta, adoptioon johtanutta synnytystä.
Tapahtumien edetessä naisten tiet risteävät monella tavalla ja tässä on myös kirjan heikkous. Siinä missä jokapäiväisen elämän kulku ja ihmissuhdekuvaukset luovat romaanille hyvin uskottavat raamit, naisten hitaasti paljastuvat yhteydet sivujuonteineen murentavat niitä. Elämä voi olla sattumia täynnä, mutta liika on liikaa.
Romaanissa kerrotaan jonkin verran myös ulkomaalaisten lastenhoitajien asemasta. Moldovasta tullut Nadia on tyyppiesimerkki työvoimasta, jota sumeilematta käytetään hyväksi tämän päivän Euroopassa. Tästä olisi mielellään lukenut lisääkin.
Pihla Hintikka on toimittaja-kirjailija ja asunut Pariisissa vuodesta 2005. Hänen ensimmäinen suomenkielinen romaaninsa Hetken Pariisi on meidän ilmestyi vuonna 2020 (Otava).
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
László Krasznahorkain tarinakokoelma kuvaa kauneuden tavoittelua – arviossa Seiobo tuolla alhaalla
KIRJAT | Mahdottomuus nähdä todella yhdistää unkarilaisen Nobel-kirjailijan kuvauksia naurettavuudessaan rimpuilevista ihmisistä.
Valkokaulusrikollisuus kukoistaa, kun sille annetaan mahdollisuus – arviossa Lilja Sigurdardóttirin Verkko
KIRJAT | Lilja Sigurdardóttir jatkaa kylmän talousrikollisuuden ja sen verkkoon joutuneen Sonjan kujanjuoksun seuraamista Islannin pankkikriisin ja tulivuorenpurkauksen jälkimainingeissa.
Rasputin heilui kuin Elon Musk ja johdatti hallitsijasuvun valtansa loppusuoralle – arviossa Rasputin ja Romanovien tuho
KIRJAT | Antony Beevorin teos risupartaisesta ja palavasilmäisestä siperialaismunkista saa lukijan hellittämään kahvoista ja tempautumaan tarinaan mukaan.
Tytön kesässä yksityinen muuttuu universaaliksi – arviossa Annie Ernaux’n Tytön tarina
KIRJAT | Jokainen on joskus ollut 17–18-vuotias. Annie Ernaux kuvaa pelkistetyllä tavallaan tytön kokemuksia samastuttavasti ja koskettavasti.