Kuva: Aviador
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
”Olisiko Valman ja Paavon tarina ollut luontevammin sovitettavissa selkeään tietokirjan muotoon?”
ARVOSTELU
Tanna Elo: Taru Minervasta – Valman ja Paavon tarina
- Aviador, 2025.
- 476 sivua.
Tanna Elon Valman tarina -trilogia kertoo kirjailijan isoäidin Valma Lönngrénin elämäntarinan. Biofiktion muotoon rakennetun teossarjan ensimmäinen osa kertoi Valman epäonnistuneesta yrityksestä matkustaa vallankumouksen jäljiltä sekasortoisen Venäjän halki sisarensa luo Amerikkaan. Nyt käsillä olevassa toisessa osassa Taru Minervasta – Valman ja Paavon tarina (Aviador, 2025) Valma on onnistunut dramaattisten vaiheiden jälkeen palaamaan kotimaahansa ja aloittamaan uuden elämän.
Määrätietoinen mutta kovien kokemusten traumatisoima Valma törmää sattumalta Kustannusliike Minerva Oy:n perustajaan ja toimitusjohtajaan Paavo Lönngréniin. Käynnistyy hidas, polveileva ja moniulotteinen suhteen rakentuminen. Liikkeelle lähdetään osa-aikaisesta työsuhteesta, joka kypsyy ystävyyden kautta kiintymykseksi, rakkaussuhteeksi ja lopulta avioliitoksi.
Siellähän olivat kaikki, Kekkonenkin
Valman ja Paavon tarinan kehyksenä ovat suomalaiset ja varsinkin Helsingin kirjallisuuspiirit 1920- ja 1930-luvuilla. Keskeisenä hahmona esiintyy Eino Leino, jota Paavo parhaansa mukaan tuki kirjailijan viimeisten elinvuosien aikana. Kuvaus Leinon elämän loppuajoista on surullista luettavaa.
Kulttuuripiirit olivat tuohon aikaan pienet mutta vauhdikkaat – kieltolaista huolimatta. Paavon tuttavapiiriin kuuluivat Olavi Paavolainen, L. Onerva, Viljo Kojo, Leevi Madetoja, Väinö Hannikainen, T. J. Särkkä sekä monitaiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa. Myös nuori Urho Kekkonen kuuluu tuttavapiiriin, yrittääpä jopa päästä Valmaa saatille. Erityissuhde Paavolla oli Alex Matsoniin, nuoruudenystävään ja tulevaan suomalaisen kirjallisuuden suureen taustavaikuttajaan.
Romaani vai tietokirja?
Kirjan kertojahahmo on Valma, jonka dialogi Paavon kanssa muodostaa teoksen rungon. Paavo tuntee kaikki ja kaikki tuntevat Paavon. Kerrottavaa ja muisteltavaa Valmalla riittääkin. Pienetkin yksityiskohdat taustoitetaan ja kehystetään niin, että lukija varmasti pysyy kartalla, aina hämmennyksiin asti. Kerronta pursuaa yli äyräiden.
Kirja perustuu laajaan ja perusteelliseen tietopohjaan, julkisiin arkistolähteisiin sekä myös kotiarkistoihin, kirjeisiin ja valokuviin, jotka kirjoittajan sanoin ovat toimineet inspiraationa kirjoittamiselle. Kun tämä tiedon määrä puristetaan näennäisen kepeään dialogiin, lukuvaikutelmaksi jää selostava, jäykkä, hieman nukkekotimainen tunnelma. Lukijan mielikuvituksen varaan ei liikoja jätetä.
Mieleen tuleekin, olisiko Valman ja Paavon tarina ollut luontevammin sovitettavissa selkeään tietokirjan muotoon. Siihen viittaavat myös kirjaan sisällytetyt autenttiset kirjeet sekä alaviitteissä mainitut viittaukset lehtijuttuihin ja muuhun asiakirja-aineistoon.
Kustannusliike Minerva Oy:n varsinaista toimintaa ei teoksessa kovinkaan paljon käsitellä, kroonisia talousvaikeuksia lukuun ottamatta. Liitteenä on toki lyhyt yrityshistoriikki sekä kattava luettelo kustannusyhtiöiden (rinnakkaisyhtiö Kustannusosakeyhtiö Taru) tuotannosta.
Kustannusliikkeen henkilöhahmoista esille nousee nuori Yrjö Lyytikäinen, sittemmin Apu-lehden perustaja.
Ihmisistä, lämmöllä
Valman ja Paavon tarina on tietysti kirjan alaotsikonkin mukaan ydinteema ja päähenkilöistä Tanna Elo rakentaa hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä. Paavon nuoruusvuodet ja erityisesti Alex Matsonin kanssa vietetyt merimiesajat ovat kiintoisaa luettavaa.
Venäjän-retken traumatisoiman Valman ja renessanssiruhtinaan elkein kuluttavaa elämää viettäneen Paavon avioliitto päättyy jälkimmäisen ennenaikaiseen kuolemaan, mutta elämä jatkuu pariskunnan pikkutytössä Aino-Riitassa, Tanna Elon äidissä. Isoäiti Valman elämäntarina jatkuu trilogian päätösosassa, jota jäämme odottamaan.
Valman ja Paavon tarina avaa kiintoisan näkymän sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin. Autenttisuutta lisäävät valokuvien lisäksi elävästi kerrotut kaupunki- ja merenrantamiljöiden kuvaukset samoin kuin silloisen seurapiirielämän ja ihmissuhteiden tarkat kuvaukset.
Jukka Ahtela
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rasputin heilui kuin Elon Musk ja johdatti hallitsijasuvun valtansa loppusuoralle – arviossa Rasputin ja Romanovien tuho
KIRJAT | Antony Beevorin teos risupartaisesta ja palavasilmäisestä siperialaismunkista saa lukijan hellittämään kahvoista ja tempautumaan tarinaan mukaan.
Tytön kesässä yksityinen muuttuu universaaliksi – arviossa Annie Ernaux’n Tytön tarina
KIRJAT | Jokainen on joskus ollut 17–18-vuotias. Annie Ernaux kuvaa pelkistetyllä tavallaan tytön kokemuksia samastuttavasti ja koskettavasti.
Kirurgi lentää oligarkin luo – arviossa Reese Witherspoonin ja Harlan Cobenin Lähti ilman hyvästejä
KIRJAT | Näyttelijän ja kirjailijan yhteisromaani on omistettu lääkäreille ja sairaanhoitajille, jotka työskentelevät sota-alueilla ja muissa vaikeissa paikoissa ympäri maailmaa.
Hirviön nahoissa – arvioitavana John Wiswellin Sinusta teen pesäni
KIRJAT | Kertomus oudosta hirviöstä yhdistelee elementtejä kauhusta, romanttisesta fantasiasta, roolipelien maailmasta ja kansantarinoista moderniin tapaan.