Kuvat: Ulla-Maija Svärd / Enostone
KIRJAT | Arto Lappi käy uudessa teoksessaan keskustelua muun muassa Emily Dickinsonin, Amy Lowellin ja William Blaken runojen kanssa.
”Loistava intertekstuaalinen teos, jossa runous keskustelee.”
ARVOSTELU
Arto Lappi: Eranto
- Enostone, 2024.
- 100 sivua.
Eranto (Enostone, 2024) tarkoittaa maantieteellisen napapohjoisen ja kompassin näyttämän neulapohjoisen välistä eroa, joka pitää suunnistuksessa ottaa huomioon. Kirjan nimi voisi viitata vaikeasti löydettävään reittiin samoin kuin mytologiassa Skyllan ja Kharybdiin välistä kulkevan kapean salmen läpi purjehtivalla Odysseuksella oli haasteena. Sigmund Freud käytti haastetta vertauksena lapsen kasvattamisen vaikeuteen rakkauden ja rajojen yhtäaikaisena huomioonottamisena.
Mottona Arto Lapin teoksessa esitetään Henri Matissen viittaus Goncourtin veljesten mainintaan siitä, kuinka japanilaiset taiteilijat vaihtoivat nimeään usein suojatakseen vapautensa.
Runoilijan nimi kirjan kannessa on tarkoituksellisen häivytetty, ja jo alkupuolella lukee.
”Minulla ei ole nimeä,
minulla on silmäpussit ja roikkuvat posket
ja kuiskaaja huutaa jo seuraavaa virkettä”
Runoilija tahtoo sanoa, ettei hän ole itsenään runotekstien takana, tai että sillä ei ole merkitystä. On osattava häivyttää itsensä niin, ettei merihirviö Kharybdis huomaa, ja päästävä hiipimään sen ohi.
Niinpä on piilotettava itsensä myös toisten puheeseen ja otettava keskustelukumppaneiksi viisaita naisia. Näihin rooleihin kelpaavat amerikkalaiset lyyrikot Emily Dickinson ja Amy Lowell. Edelliseltä Lappi käsittelee ensin semanttisesti etenevän Luonto-runon, pilkkoo sen säkeisiin, joista kirjoittaa omat versionsa.
Amy Lowell ei ole Suomessa yhtä tunnettu kuin Dickinson. Hänen runosarjansa Twenty-Four Hokku on a Modern Theme on vuodelta 1921. Nämä runot Lappi kääntää ja kirjoittaa jokaisen viereen oman vastineensa sarjassa Se päivä oli onnellinen. Tämä kokonaisuus on todella kiehtova. Lappi avaa ja jatkaa Lowellin hokkuja, jotka ovat kolmirivisiä, alun perin japanilaisen renga-runon alkusäkeistöjä, joista Masaoka Shiki muotoili ja popularisoi haikun. Lutherin tavoin Lappi katekismusoi lyhyet tekstit, mutta tekee sen lyyrisen kauniisti ja sisäistyneesti pohjatekstiä kunnioittavasti jatkaen. Yhden selitysrunon hän on omistanut Wislawa Szymborskalle.
Seuraavaksi käydään keskustelua William Blaken Tyger, tyger, burning bright -runon kanssa. Senkin Lappi on kääntänyt uudestaan, hieman eri tavalla kuin Niilo Rantala ja Risto Ahti. Omat säkeistä kirvonneet tekstit ovat hieman analyyttisempiä kuin Lowellista syntyneet, mutta erittäin mielenkiintoisia piiloutumistapojen käsittelyjä.
Viimeiseksi osastossa Tiedän varmasti tarkan paikan on keskustelukumppanina taas Emily Dickinson. Säkeestä ”enkä merta milloinkaan” Lappi kirjoittaa muun muassa:
”Sadasta pälkähtävästä
saa talteen yhden, loppujen lopuksi
se on hyvä saldo”
Loistava intertekstuaalinen teos, jossa runous keskustelee.
Erkki Kiviniemi
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.
Esikoisromaani palaa koronakevääseen ja etätyösuositusten aikaan – arviossa Tuula Salovaaran Tuija-aidan vanki
KIRJAT | Romaanin pääjuonen herkullinen potentiaali hautautuu loputtomiin yksityiskohtiin, takaumiin ja sivujuoniin.
Työn ja ihmisyyden puristuksessa – Risto Havunen kirjoitti oppaan uupumuksen torjuntaan johtajille ja esihenkilöille
KIRJAT | Johtamispuhe korostaa myötätuntoa, osallisuutta ja valmentavaa otetta, mutta esihenkilön vastuu ja kuormitus eivät ole kadonneet minnekään.