Kaunis Lena ja huonot miehet – arviossa Lena von Martensin elämäkerta Kaikki minun roolini

14.01.2022
Un mostro e mezzo 5

Lena von Martens rouva Marinin roolissa elokuvassa Un mostro e mezzo (1964). Kuva: Wiki Commons

KIRJAT | Kun nainen on rohkea seikkailija ja erehtyy rakastumaan epäsopiviin miehiin syntyy mielenkiintoinen tarina. Lena von Martensin äänikirjana nyt julkaistun elämäkerran on toimittanut Seppo Porvali.

”Itsekkäät miehet ja kauneudella rahastaminen nousevat Lenan elämän kantaviksi teemoiksi viimeistään siinä vaiheessa, kun hän rakastuu italialaiseen mafiamieheen.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Lena von Martens – Kaikki minun roolini

  • Kirjoittanut Seppo Porvali.
  • Lind & Co, 2021 (äänikirja); alkuteos 2000.

Kaikki minun roolini (Lind & Co, 2021; alkuteos 2000) on alultaan kirjailijana tuskailevan miehen ja mallina tienaavan naisen suhteen kuvaus. Elämä käy hankalaksi kotimaassa joten päätetään muuttaa Teneriffalle, mutta muutto ei ongelmia ratkaise. Miehen valkoisen paperin kammoa ja talousvaikeuksia on helpotettava viininhuuruisella juhlimisella. Lena tekee mallintöitä ja elättää miestä, joka on kaiken lisäksi niin mustasukkainen, että on pakko lyödä.

Miehen juopottelu ja väkivaltaisuus eivät kuitenkaan johda heti eroon. Aika oli erilainen, 1960-luvulla mentiin naimisiin ja sitouduttiin elämään yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä. Tavallinen tarina: heikon miehen ei pitäisi ottaa kaunista vaimoa, jonka kanssa pitää kestää muilta miehiltä tuleva huomio.

Kauneus onkin Lena von Martensille sekä siunaus että kirous. Mallin töitä Lena tekee niin Teneriffalla, Pariisissa ja Roomassa. Hän pääsee mukaan elokuviin ja saa pienen roolin Roger Vadimin elokuvassa ja isomman Anthony Mannin ohjaamassa Hollywood-tuotannossa Rooman valtakunnan tuho (1964). Hänen roolinsa kuitenkin pienenee leikkausvaiheessa Sophia Lorenin vaatimuksesta; Loren suuttuu Lenan miehen kännitoilailusta.

Yhden uransa suurimmista rooleista Lena tekee neljän eri ohjaajan episodielokuvassa Eevan temput – eli miten mies vietellään (Amore in 4 dimensioni, 1964). Elokuva löytyy Youtubesta huonolaatuisena ja ilman tekstitystä.

Lenan ura elokuvissa ei oikein lähde lentoon. Kestää se kuitenkin 1950-luvun lopusta vuoteen 1967 ja käsittää 15 elokuvaa. Hän on itse kertonut olleensa mukana jopa 40 elokuvassa.

Vepsa Von Martens

Ritva Vepsä, Helge Herala ja Lena elokuvassa Vatsa sisään, rinta ulos! Kuva: Wiki Commons

* *

Itsekkäät miehet ja kauneudella rahastaminen nousevat Lenan elämän kantaviksi teemoiksi viimeistään siinä vaiheessa, kun hän rakastuu italialaiseen mafiamieheen. Kun oikein rakastutaan, ei harkinnalle jää tilaa. Taas Lena on sitoutunut mieheen, joka käyttää häntä hyväksi. Hullun rakkauden kuvauskin osaltaan tämä kirja on. Rakkaus saa Lenan aina jaksamaan ja jatkamaan, vaikka miehet kohtelevat häntä huonosti.

Italialaismiehen kanssa Lena pääsee maistamaan myös ylellistä elämää, se vaikuttaa olleen Lenalle tärkeää.

Elokuvauran hiipuessa mies ehdottaa, että Lena ryhtyisi korkean tason prostituoiduksi. Ensin työ tuntuu epämukavalta, mutta sitten siihen tottuu ja lopulta Lena jää siihen koukkuun. Kollegojen kanssa hän naureskelee tavallisille naisille, jotka joutuvat antamaan ilmaiseksi.

Seuraavaksi Lena valitsee toisin ja ottaa kiltin mutta köyhän miehen, joka vie hänet pois Roomasta Tunisiaan, maahan jonka köyhyyttä mies on alun perin paennut Italiaan. Olot ovat köyhät ja kun Lena lähtee käymään kotonaan Suomessa, hänellä ei ole rahaa ostaa paluulippua vaan päästäkseen takaisin hänen on tehtävä töitä Suomessa.

Paluulippu jää lopulta ostamatta ja Lena jää Suomeen. Hän toimii siivoojana, mutta pääsee pian kongerssiemännäksi kielitaitonsa ansiosta. Kohtuullinen elämä Suomessa voittaa Tunisian alkeelliset olosuhteet. Miten Lenan elämä jatkuu 1970-luvun jälkeen ja miten hän päätyy lopulta Liperiin, sitä elämäkerta ei kerro. Siellä hän kuitenkin kuolee 75-vuotiaana vuonna 2015.

Kirjan on toimittanut Seppo Porvali. Hän on tunnettu dokumentaarisista fiktioistaan. Porvali kirjoittaa kevyellä kädellä ja käyttää mielellään tyylikeinona vuoropuhelua silloinkin, kun elämäkerta perustuu arkistomateriaaliin – eli kirjoittelee omiaan eikä pitäydy historiallisissa faktoissa. Tässäkin kirjassa on paljon pitkiä vuoropuheluita, jotka ovat kyllä sujuvia ja uskottavia. Ehkei sillä ole niin merkitystä käytiinkö nuo keskustelut juuri noin; luovuutta on varmaan pitänyt käyttää monen kymmenen vuoden takaisia tapahtumia muisteltaessa.

Jukka Halttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua