Kaikki lähtee kipinästä – arviossa Tiina Hautalan ja Karoliina Suoniemen opas tietokirjoittajille

Kuvat: Haamu / Broci

Erilaisia kirjoitusoppaita julkaistaan tänä päivänä paljon, Suomessakin niitä putkahtelee painosta lähes joka vuosi. Yleensä tartun uuteen kirjoitusoppaaseen kriittisin mielin, sillä monet niistä toistavat samoja, jo moneen kertaan kirjoitettuja ohjeita, jotka on vain järjestetty hieman eri muotoon kuin aikaisemmin. Joskus jokin näistä oppaista onnistuu yllättämään, kuten kävi Salaisen arkiston (Haamu, 2026) kohdalla.

Tiina Hautalan ja Karoliina Suoniemen kirjoittama opas on suunnattu nuorille noin viidennestä koululuokasta ylöspäin, mutta teos soveltuu erittäin hyvin myös aikuisille, jotka haaveilevat tietokirjan kirjoittamisesta. Kirjassa käydään selkeässä muodossa läpi kirjoitusprosessin eri vaiheet ideasta tiedonhankinnan ja tekstin rakenteen kautta aina julkaisemiseen saakka. Lisäksi teosta voi käyttää kouluissa opetusvälineenä, kun halutaan tutustua tietokirjoittamiseen. Jokaisen luvun päätteeksi on runsaasti opetustyöhön soveltuvia ja kirjoitusprosessia ohjaavia kirjoitusharjoituksia.

”Kädessäsi oleva opas kertoo, mitä tieto­kirjoittaminen on, ja antaa vinkkejä tietokirjan kirjoittamiseen. Ohjeita voi soveltaa kaikenlaiseen tietokirjoittamiseen, kuten blogin, esitelmän tai tiedollisen sosiaalisen median kanavan tekstien laatimiseen.”

Haamu tunnetaan aavetarinoiden ja kauhun kustantajana, mutta hämäristä tarinoista poiketen Salainen arkisto on sisällöltään harvinaisen selkeä. Luvut ovat suhteellisen lyhyitä, mutta silti informatiivisia ja helppolukuisia. Brocin tekemä kuvitus tukee tiedon omaksumista. Kirjasta löytyy esimerkiksi visuaalinen malli siitä, miten valmiin tietokirjan sivut jäsentyvät titteleineen ja lähdeluetteloineen, mikä taas helpottaa tekstin rakenteen hahmottamista.

2020-luvun tietokirjoissa tarinallisuus tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Puhutaan narratiivisesta tietokirjasta (creative nonfiction), jossa hyödynnetään kaunokirjallisuuden keinoja, kuten draaman kaarta, jännitettä ja istutuksia. Johtolankoja rakennetaan salapoliisiromaanin tavoin ja tarina avautuu lukijalle pala palalta.

Myös Hautala ja Suoniemi vertaavat tiedonjyvien metsästämistä salapoliisityöhön ja heidän mukaansa tietokirjoittaminen on tietoa sisältävää tarinankerrontaa. Salaisessa arkistossa kulkeekin tietoaineksen ohella pieni kehyskertomus Uuno-nimisestä pojasta, joka löytää valokuvan Titanicin edustalla seisovasta naisesta ja ryhtyy selvittämään tämän salaisuutta. Tälle fiktiiviselle tasolle olisi kirjassa voinut antaa enemmän tilaa ja liittää sen oheen hyödyllisiä kirjoitusvinkkejä samaan tapaan kuin harjoitustenkin kohdalla on tehty. Liekö tarkoituksellista vai ei, mutta nimeen Uuno yhdistyy myös konnotaatio hieman ulalla olevasta ihmisestä.

* *

Salainen arkisto on runsas ja monipuolinen opas tietokirjoittamiseen. Kieli on rekisteriltään paikoin selittävää, mikä toisaalta sopii lapsille suunnattuun teokseen. Lukijaa puhutellaan suoraan, jolloin teksti tulee lähemmäs ja tekijät ikään kuin kertovat asiastaan juuri sinulle. Vaikka ote onkin näennäisen kepeä, pitää teos sisällään paljon faktaa, kuten Suomen tietokirjailijat ry:n laatimat eettiset ohjeet sekä erilaisia tietolaatikoita:

”Tiedosta puhuttaessa on hyvä olla termit hallussa. Fakta tarkoittaa tutkittua tosiasiaa, fiktio viittaa keksittyyn tarinaan. Disinformaatio on tarkoituksella levitettyä harhaanjohtavaa tai väärää tietoa ja misinformaatio vahingossa jaettua virheellistä tietoa.”

Monet kirjan tehtävistä innostavat eteenpäin ja saavat ajatukset liikkeelle, kuten esimerkiksi kirjoitusharjoitus, jossa kehotetaan etsimään tietoa oman koulurakennuksen rakennusvuodesta ja historiasta. Itsekin ryhdyin heti muistelemaan vanhaa kouluani, joka on tänä päivänä jo purettu.

Jonkin verran tehtävät kuitenkin toistavat itseään ja muun muassa ajastettuun treenikirjoittamiseen kehotetaan usein. Myös ehdotus, että 11–12-vuotias nuori ostaisi meno–paluu-junalipun kaukaiseen kaupunkiin vain saadakseen kirjoittaa rauhassa, tuntuu epärealistiselta.

Kokonaisuutena opas antaa silti kattavan kuvan tietokirjan kirjoittamisesta. Hautala ja Suoniemi toteavat teoksessaan, että tietokirjan on lunastettava lupauksensa: lukijan on saatava se tieto, jota hän lähtee kirjasta hakemaan. Salainen arkisto tekee juuri tämän.

Kati-Annika Ansas

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua