Jumalallakin on historiansa – arviossa Mäkipellon, Pakkalan & Hakolan teos Jumalan synty

Kuva: Otava / kartta Ari Suramo

Jumalan synty -teoksen (Otava, 2025) kannessa on Pyhän Katariinan luostarista Siinailta 500-luvulta peräisin oleva kuva Jeesuksesta. Kullattu selkä tekee kirjasta esineenä arvokkaan oloisen ja tuntuisen. Teoksen sanotaan olevan yleistajuinen selvitys Jumalan varhaishistoriasta, ja sitä se onkin. Tosin taustojen ymmärtämistä helpottaa myös, jos tuntee etukäteen hieman antiikin Rooman historiaa ja sen jumaluuksia.

Ville Mäkipelto on psykologi ja teologian tohtori, Juha Pakkala ja Raimo Hakola Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dosentteja ja eksegetiikan lehtoreita. Eksegetiikka tarkoittaa Raamatun ja muiden pyhien kirjoitusten selitysoppia ja tutkimusta. Sitä tässäkin teoksessa pyritään tekemään, selittämään, mistä Raamatun kertomukset Jumalasta ja Jeesuksesta oikeastaan juontavat juurensa.

Arkeologia ja historiantutkimus antavat Jumalasta ja Jeesuksesta hyvin erilaisen kuvan kuin Raamattu. Lähteiden perusteella pyritään rakentamaan käsitystä siitä, mitä historiassa mahdollisesti on tapahtunut. Historiantutkimuksen avulla nähdään, miten ihmiset ovat aikoinaan jumaluuden hahmottaneet ja miten ajatus yhdestä Jumalasta on lopulta kehittynyt. Taustalla kulkee siis ajatus, että Jumalan synnylläkin on oma historiansa juutalaisuuden ja kristinuskon alkuvaiheissa.

”Raamatuksi kutsuttuun kirjakokoelmaan valikoituneet tekstit kuvaavat muinaisen Israelin ja varhaisen kirkon historian yhden jumalan voittokulkuna ja kätkevät samalla taakseen sen jumalten moninaisuuden, joka alueella kerran vallitsi. Raamatun tekstien kirjoittajien agenda oli lukijansa vakuuttaminen yhden jumalan ylivertaisuudesta.”

* *

Kaikessa on aina takana jokin agenda. Raamattukin on valikoitu kirjakokoelma, jolla on haluttu luoda tietty, värittynyt näkemys tapahtumista. Esimerkiksi Tuomaan lapsuusevankeliumi on karsittu kokonaan pois, koska siinä kerrotaan ilkeästä Jeesus-lapsesta, joka viisivuotiaana kirosi toisen pojan kuolemaan, koska poika oli rikkonut Jeesuksen rakentaman padon.

Jumalan synty piirtää Raamatusta hyvin ristiriitaisen kuvan, jossa eri kertomukset ovat ristiriidassa jopa keskenään, eikä niiden totuuspohja kestä tieteellistä tarkastelua. Tarinoita, hahmojen nimiä ja aikajanoja on manipuloitu sopimaan paremmin kirjoitusajankohdan uskomuksiin. Ongelmalliset kohdat on muutettu ja vanhat jumaluudet sensuroitu Jahven tieltä.

”Jumala on maailmanhistorian isoin idea, ja sillä on perusteltu niin hyviä kuin huonojakin inhimillisiä päätöksiä. Jumalan nimissä on valloitettu valtakuntia, pyydetty parempaa säätä, kirjoitettu lakeja, alistettu orjia, opetettu kansaa lukemaan, luotu toivoa ja valvottu ihmisten seksuaalisuutta.”

Teoksen johdannossa tehdään selväksi, ettei historiantutkimuskaan kykene luomaan täysin pitävää kuvaa siitä, mitä menneisyydessä todella on tapahtunut, vaan tulkinnat ovat aina epävarmoja ja rakentavat vain mahdollisia kehityskulkuja siitä, miten asiat luultavasti ovat edenneet. 55-sivuista johdantoa olisi ehkä voinut historiantutkimuksen lähtökohtien perustelujen osalta hieman tiivistää napakammaksi, jotta itse asiaan olisi päästy nopeammin.

Raamatun kohdalla suurin ongelma syntyy siitä, että tekstit ovat peräisin paljon myöhemmältä ajalta kuin itse tapahtumat, joista nämä tekstit kertovat. Esimerkiksi Mooseksen tarina on kirjoitettu vasta lähes tuhat vuotta myöhemmin. Myös Uuden testamentin evankeliumit on kirjoitettu suulliseen perimätietoon nojaten vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näitä kertomuksia on sitten muokattu uusiksi, ja niihin on koottu puheita, joita Jeesus ei koskaan edes pitänyt. Keksityt silminnäkijät taas toivat julistukselle uskottavuutta. Lisäksi uusien versioiden myötä vanhoja tekstejä valikoitiin ja sensuroitiin lisää. Mikään historiallinen lähde ei myöskään vahvista, että esimerkiksi Aadam, Eeva, Nooa, Abraham tai Mooses olisivat oikeasti olleet olemassa.

* *

Ennen Jahvea israelilaisilla oli useita jumalia, eikä ole historiallisia todisteita siitä, että israelilaisten uskonto olisi jotenkin eronnut muista tuon ajan eri jumalia palvovista kansoista. Jahvesta tuli tärkein jumala vasta 800-luvulla eaa. Ihmiskunnan historia on paljon vanhempi.

”Raamatun ensimmäisen luomiskertomuksen mukaan jumala loi ihmisen kaltaisekseen, omaksi kuvakseen, mutta todellisuudessa ihminen loi jumalan itsensä näköiseksi ja kaltaiseksi, omaksi kuvakseen.”

Kristinuskon Jumala oli alun perin ihmisenkaltainen olento muiden jumalten joukossa, ja hänellä oli myös vaimo, Asera. Jerusalemin tuho vuonna 587 eaa. tuntuu olleen eräänlainen liikkeelle paneva voima, jonka myötä muut jumalat tuli hylätä. Kun muut jumalat kiellettiin, tarvittiin Jahvelle joku vastustaja, jonka syyksi maailman pahuus ja epäoikeudenmukaisuus voitaisiin laittaa, joten keksittiin saatana.

Kaiken lisäksi Jeesuskaan ei edes syntynyt siinä kaupungissa, jossa Raamattu väittää hänen syntyneen. Tarinat Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta on kehitelty myöhemmin. Teoksen valossa näyttäisi siis siltä, että evankeliumien kirjoittajat ovat sepitelleet silkkaa fiktiota pakottaakseen Jeesuksen Jumalan valitseman Vapahtajan muottiin. Jeesus oli eläessään lopun aikojen julistaja, rauhaa rakastava hippi.

Loppupäätelmänä suurin osa Raamatun kertomuksista vaikuttaakin olevan keksittyjä tai muilta varastettuja myyttejä. Jumalan synty -teos selittää tavalliselle lukijalle kansantajuisesti, miten näihin tarinoihin on luultavasti päädytty. Kirja on erittäin silmiä avaava, piirtää hyvin mielenkiintoisen kuvan monoteistisen Jumalan synnystä ja antaa paljon uutta ajateltavaa. Suurin miinus tuleekin oikeastaan siitä, että kirjan selän hieno kultaus alkoi kulua jatkuvasta kosketuksesta kirjaa lukiessa.

Kati-Annika Ansas

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua