Kuvat: WSOY / Michael Lionstar
KIRJAT | Paljastuskirjaa lääketeollisuuden ja hoitolaitosten väärinkäytöksistä tekevä kirjailija menehtyy salaperäisesti floridalaissaareen iskevässä myrskyssä.
”Grishamin kestosuosiota voi selittää kyvyllä yhdistellä realismia eskapismiin.”
ARVOSTELU
John Grisham: Caminon tuulet
- Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen.
- WSOY, 2025.
- 287 sivua.
John Grisham jatkaa Camino-saarelle sijoitettujen kertomusten sarjaansa teoksella Caminon tuulet (WSOY, 2025). Siinä floridalaissaaren riesaksi tullut myrsky tuhoaa koteja ja kauppoja.
Päähenkilön, kirjakauppias Bruce Cablen ystävä, jännityskirjailija Nelson Kerr menettää myrskyn aikana henkensä. Kun kuolema alkaa vaikuttaa murhalta, Cable ystävineen heittäytyy tutkimaan tapausta. Hän uskoo Nelsonin tulleen murhatuksi myrskyn suojassa, sillä Nelson kirjoitti paljastuskirjaa lääketeollisuuden ja hoitolaitosten väärinkäytöksistä.
Nokkelana kirjailijana Grisham on osannut poimia kirjaansa kaksikin pysyvästi ajankohtaista teemaa: Hirmumyrsky Katrinan jälkeisessä Yhdysvalloissa kuvaus pienyhteisöstä, joka joutuu trooppisilla vesillä syntyneen myrskyn riepottelemaksi, tuntuu aina läheiseltä. Toinen Grishamin kirjaansa ujuttamista aiheista on lääketeollisuuden ja yksityisten hoitokotien saaliinhimo.
Caminon tuulien pahimmat roistot tulevat jättimäisestä hoitokotiyhtiöstä, joka moninkertaistaa voittonsa pakkosyöttämällä dementikkopotilailleen lääkettä, joka pitkittää ”kasveiksi” kutsuttujen potilaiden elinikää, koska elävistä vanhuksista saa rahaa.
Antaessaan fiktiivisten henkilöidensä kuvailla menoa hoitolaitoksissa Grisham on tehokkaimmillaan:
”Henkilökunta raiskaa potilaita. Voisin marssia sairaala-apteekkiin ja kantaa sieltä pois mitä haluan. Puolet kerroista johtaja unohtaa panna sen lukkoon. Ainoa vartija on vanha pieru, jonka pitäisi itse olla dementiapotilaana osastolla.”
”Ei, kuule, vartiointi ei ole Serenityssä etusijalla. Sellainen maksaa rahaa, eikä firma piittaa mistään muusta kuin tuotosta.”
* *
John Grishamin kestosuosiota voi selittää kyvyllä yhdistellä realismia eskapismiin. Yhtäällä hän kuvaa myrskyn tuhoaman saaren katastrofaalisiin oloihin joutuneiden ihmisten arkielämän jäsentymistä grillimurkinan ja limsan nauttimisen kaltaisilla asioilla.
Mutta toisaalla Grisham maalailee varsinkin miljoonittain myyvien kirjailijoiden elämästä kuvia, jotka kuuluisivat Hollywood-elokuviin.
Päähenkilö Bruce Cable on omahyväinen kirjakauppias, joka haaveilee asemasta kirjallisen establishmentin jäsenenä joka, tunnetaan eminenssinä menestyskirjailijoiden taustalla. Itse asiassa hän on aika vastenmielinen tyyppi.
Teoksen pohjavireenä on kirjailijaelämän ihastelu nautintoihin keskittyvänä jetset-elämänä, mikä näyttää suomalaislukijan silmin irvokkaalta. Caminon tuulissa vain bestselleristi on vakavasti otettava kirjailija.
Omassa sarjassaan, sujuvasti kirjoitettuna viihteenä Caminon tuulet täyttää tuotelupauksensa.
Antti Selkokari
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josen parhaat -kirja innostaa kokeilemaan libanonilaisia makuja
KIRJAT | Petra Stolt testasi mökkiolosuhteissa perushummusohjeen, kaftavartaat ja munakoisosalsan Joseph Youssefin uudesta reseptikirjasta.
Reppu selkään ja raiteille – arviossa Eeva Vekin esikoisromaani Ja sitä rataa
KIRJAT | Stand-up-koomikko hyppää esikoisromaanissaan junan kyytiin ja kohtaa värikkäitä kanssamatkustajia matkalla Oulusta Helsinkiin.
Nykypäivän uskosta hymistelemättä – arviossa Auli Viitalan ja Päivi Vähäkankaan Suurin niistä on vapaus
KIRJAT | Entinen prometheusleiriläinen, joka on juuri ottamassa vastaan kasteen, ja hänet kastava aloitteleva tuomiorovasti keskustelevat.
Sotareportteri löysi tiensä suomalaisten sydämiin – arviossa Maxim Fedorovin Suomi: Ylipitkä oppimäärä
KIRJAT | Kaikki Maxim Fedorovin teokset ovat tavallaan omakohtaisia, mutta Suomi: Ylipitkä oppimäärä on sitä eniten. Mikään erityisen avoin tai syvä elämäkerta se ei kuitenkaan ole.