Kuvat: S&S / Frank A. Unger
KIRJAT | Petter Sandelinin esikoisromaanin yksinkertaisen kaunis tarina riipii sydäntä, kauhistuttaa ja lumoaa.
”Vertaus Tuntemattomaan tulee mieleen, eikä Osuma siitä kärsi.”
ARVOSTELU
Petter Sandelin: Osuma
- Suomentanut Katriina Huttunen.
- S&S, 2024.
- 130 sivua.
Jatkosodan juoksuhaudoissa ei tapahdu paljoa, mutta jokainen vartiovuoro Helvetiksi ristityssä tähystyspaikassa voi olla se viimeinen. Osuman kertoja, sotamies Tallgren, ottaa korsun tyhjäksi jääneen punkan, odottaen omaa vuoroaan luovuttaa se eteenpäin.
”Ståhl osoittaa juoksuhaudan reunaa.
’Jos nostat päätäsi tässä, olet kuollut. Toiselle puolelle on vain noin sata metriä. Sala-ampujia.’
Tuijotan taivaalle. Näin selvä on elämän ja kuoleman raja. Minun tekee mieli nostaa käteni ja tunnustella kuolemaa, pitää sitä muodottomuutta käsissäni.”
Huolimatta kuoleman väijymisestä naapurissa ja vihollisesta kivenheittämän päässä on rintamalla myös elämää ja iloa. Sitä luovat joukkuetoverit, Holm puupatsaineen, Trast ja Lode liiketoimintoineen, ja Ståhl. Ståhl, joka pitää muut hengissä. Ståhl, joka hymyilee.
Vaikka homoseksuaalisuus on rintamalla synti, sairaus, ja rikos – kaikkia kolmea samaan aikaan, kuten Suomessa ajateltiin sota-aikana ja jotkut ajattelevat edelleen – Tallgren ja Ståhl ovat onnellisia. Ainakin hetken aikaa.
Vertaus Tuntemattomaan tulee mieleen, eikä Osuma (S&S, 2024) siitä kärsi. Vaikka teokset ovatkin tyylillisesti ja sisällöllisesti erilaisia, kuvaavat molemmat sotaa yksittäisen ihmisen näkökulmasta, keskittyen yhteen joukkueeseen, veljeyteen ja yhteisöllisyyteen.
”Sota on merkillinen ilmiö. Trast ja Lode olisivat varmasti taistelleet punaisten puolella jos olisivat olleet tarpeeksi vanhoja. Nyt me istumme tässä samassa veneessä.”
Rintama-elämän lisäksi Osuma sisältää pätkiä Tallgrenin elämästä puuna, muiden yläpuolella huojuvana honkana, joka yrittää muistaa. Jonka on pakko muistaa. Näissä maagista realismia kuohuvissa osissa tulee Petter Sandelinin tausta runoilijana esiin, sen verran kaunista teksti on.
Osuma on Sandelinin esikoisromaani, ja fantastinen sellainen. Yksinkertaisen kaunis tarina riipii sydäntä, kauhistuttaa ja lumoaa. Ruotsiksi kirjoittavan Sandelinin sanat on kääntänyt Katriina Huttunen taidolla ja tunteella, joka välittyy myös lukijalle. Tässä on yksi syksyn parhaista kirjoista ja kirjailija, jonka nimi kannattaa pitää mielessä.
”Hänet haudataan sankarina. Vaikka hän oli ihminen.”
Elsa Lindström
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Veri ei kaipaa varjoja – Agatha Christien Surma suviyössä hylkää nordic noirin synkkyyden
KIRJAT | Pokkarina julkaistu novellikokoelma on klassinen, englantilaisen rikoskirjallisuuden taidonnäyte, jossa korostuvat älyllinen päättely sekä arvoituksen ratkaisijan rooli.
Seinillä voi olla korvat, mutta osaavatko ne puhua? Arviossa Pirkko Soinisen taiteilijakotiteos Siellä missä sydän on
KIRJAT | Kirjailija Pirkko Soininen vieraili kahden vuoden aikana aistimassa tunnelmia museoiduissa taiteilijakodeissa. Näistä kokemuksista syntyi kirja Siellä missä sydän on.
Mitä suren, kun suren purettua rakennusta? Arviossa Pelastakaa talot! Purkuvimmaa purkamassa
KIRJAT | Iida Kalakoski ja Riina Sirén avaavat purkuhuoli-käsitteen avulla moninaisia tunteita, joita rakennuksen purkaminen meissä herättää.
Nelikymppisen naisen suunnanmuutos – arviossa Maija Kajannon Tilinpäätös
KIRJAT | Puistokadun pesula -sarjan toisessa osassa tasaista elämää elävä nainen joutuu lomautetuksi ja päätyy pyyhkimään pölyjä paitsi isoisänsä kuolinpesästä myös omasta elämästään.