Kuvat: Petteri Löppönen / Into
KIRJAT | Jarmo Stoor on selvästi omimmillaan kilpailujännityksen ja hikisen rääkin kuvailevana kertojana, kärsimyksen ja riemun, tappion ja voiton kokeneena. Filosofinakin.
”Valittu tyyli toimii. Lukija saa oivan oppitunnin niin kädenväännön saloihin kuin kilpailuun valmistautumisen rääkkiin.”
ARVOSTELU
Jarmo Stoor: Prässi
- Into Kustannus, 2021.
- 213 sivua.
Lapista kotoisin oleva Jarmo Stoor on nykyisin oululais-helsinkiläinen kirjailija, kustantaja, kirjakahvilanpitäjä ja kilpaurheilija. Laji on kädenvääntö.
Stoor on suorapuheinen kirjojensa henkilöhahmojen myötäeläjä; kenties jopa juuri kirjoittamalla selvittänyt lapsuutensa ja aikuiselämänsä muut murheet. Ainakin esikoisteos Sieluhäkki oli iholle menevän viiltävä kuvaus helvetillisen ankeasta lapsuudesta ja perhe-elämästä, jossa silti näkyy kipuileva toivo, pyrkimys selviytyä ja anteeksianto menneelle.
Ratkiriemukas Motelli oli osaltaan jopa aikaansa edellä oleva tarina maahanmuutosta, sen eri puolista ja tragikoomisesta asuntolahotellin kirjavasta henkilögalleriasta. Molemmista teoksista löytyy omakohtainen ote ja läheltä näkemisen tuntu.
Prässi (Into, 2021) on selvästi osa omaelämäkertaa, autofiktiota: Stoor on nimittäin sekä SM- että MM-tasoinen huippu-urheilija. Hän on noussut lukemattomia kertoja palkintopallille – juuri kädenväännössä. Se ei miehelle vielä riitä, vaan myös rugbyssä hän on pelannut SM-pronssijoukkueessa.
Prässissä kädenväännön MM-kisa ja sen yksi ottelu on venytetty onnistuneesti romaanin mittaiseksi. Kyseessä ovat Bulgarian Sofiassa pidetyt MM-kisat 2018 ja vastassa turkkilainen härkäpää Selim Arsuan. Väliin on leikattu suomalaisen vastustajan, minäkertojan, siis kirjailija-kädenvääntäjä Jarmon elämä, elokuvallisina välähdyksinä, lapsuuteen ja ensi rakastumisiin palaten.
Valittu tyyli toimii – ja siinä sivussa (tai oikeastaan pääluvuissa!) lukija saa oivan oppitunnin niin kädenväännön saloihin kuin kilpailuun valmistautumisen rääkkiin. Rajulla rugby-harjoittelulla lienee osuutensa, juuri kehon fyysisen kestävyyden ja kunnon suhteen. Tosin tuomaripeli, esimerkiksi mahdollinen hylkääminen väärien otteiden suhteen on näköjään kädenväännössä tuiki tavallista eikä tekninen taito tai pelkkä voimaylivoima aina ratkaise mitään.
Jarmo Stoor on selvästi omimmillaan myös kilpailujännityksen ja hikisen rääkin kuvailevana kertojana, kärsimyksen ja riemun, tappion ja voiton kokeneena. Filosofinakin. Harvoinpa olen lukenut yhtä vetävää urheilukirjaa, näin rehellistä autofiktiota. Suosittelen, ja suosittelen muutenkin suhtautumaan Suomen laidoilta, laitapuoleltakin tuleviin kertojiin kaikella vakavuudella. Joskus pitää ihan oikeastikin elää ensin se elämä ennen kuin on mitään kunnollista sanottavaa…
Pentti Stranius
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Janne Saarikiven esseet kattavat näennäisen kepeästi laajan kirjon ihmisen elämää – arviossa Kieli vie
KIRJAT | Kieli vie käsittelee yhteiskunnallisia kysymyksiä, yliopistomaailman arkipäivää, matkustelua sekä kielitieteilijän asiantuntevia ja hauskojakin etymologisia löydöksiä.
Esikoisteos tarkkailee ihmistä epävarmassa ympäristössä – arviossa Jonne Haapalan Poissaoloharjoituksia
KIRJAT | Jonne Haapalan tarkkanäköiset runot tarttuvat sattumanvaraisuuteen. Niissä pohditaan kahvinjuomista, rajuilmaa ja naapureita.
Mitä Jeesuksesta tiedetään ja mitä kuvitellaan – arviossa Historian Jeesus ja salaliittoteoriat
KIRJAT | Matti Kankaanniemi on kirjoittanut kansankielisen mutta tieteellisesti pätevän johdatuksen Jeesuksen historiallisuutta koskeviin kysymyksiin.
Dekkarin ympäristö viehättää, mutta tapahtumat hätkähdyttävät – arviossa Paula Hotin Murha Lochinverissä
KIRJAT | Paula Hotti palaa kolmannessa Halla-sarjan dekkarissa Skotlannin ylämaille, missä matkajournalisti ja kirjailija vietti kymmenkunta vuotta sitten kesiään kokkina.