Kuvat: Petteri Löppönen / Into
KIRJAT | Jarmo Stoor on selvästi omimmillaan kilpailujännityksen ja hikisen rääkin kuvailevana kertojana, kärsimyksen ja riemun, tappion ja voiton kokeneena. Filosofinakin.
”Valittu tyyli toimii. Lukija saa oivan oppitunnin niin kädenväännön saloihin kuin kilpailuun valmistautumisen rääkkiin.”
ARVOSTELU
Jarmo Stoor: Prässi
- Into Kustannus, 2021.
- 213 sivua.
Lapista kotoisin oleva Jarmo Stoor on nykyisin oululais-helsinkiläinen kirjailija, kustantaja, kirjakahvilanpitäjä ja kilpaurheilija. Laji on kädenvääntö.
Stoor on suorapuheinen kirjojensa henkilöhahmojen myötäeläjä; kenties jopa juuri kirjoittamalla selvittänyt lapsuutensa ja aikuiselämänsä muut murheet. Ainakin esikoisteos Sieluhäkki oli iholle menevän viiltävä kuvaus helvetillisen ankeasta lapsuudesta ja perhe-elämästä, jossa silti näkyy kipuileva toivo, pyrkimys selviytyä ja anteeksianto menneelle.
Ratkiriemukas Motelli oli osaltaan jopa aikaansa edellä oleva tarina maahanmuutosta, sen eri puolista ja tragikoomisesta asuntolahotellin kirjavasta henkilögalleriasta. Molemmista teoksista löytyy omakohtainen ote ja läheltä näkemisen tuntu.
Prässi (Into, 2021) on selvästi osa omaelämäkertaa, autofiktiota: Stoor on nimittäin sekä SM- että MM-tasoinen huippu-urheilija. Hän on noussut lukemattomia kertoja palkintopallille – juuri kädenväännössä. Se ei miehelle vielä riitä, vaan myös rugbyssä hän on pelannut SM-pronssijoukkueessa.
Prässissä kädenväännön MM-kisa ja sen yksi ottelu on venytetty onnistuneesti romaanin mittaiseksi. Kyseessä ovat Bulgarian Sofiassa pidetyt MM-kisat 2018 ja vastassa turkkilainen härkäpää Selim Arsuan. Väliin on leikattu suomalaisen vastustajan, minäkertojan, siis kirjailija-kädenvääntäjä Jarmon elämä, elokuvallisina välähdyksinä, lapsuuteen ja ensi rakastumisiin palaten.
Valittu tyyli toimii – ja siinä sivussa (tai oikeastaan pääluvuissa!) lukija saa oivan oppitunnin niin kädenväännön saloihin kuin kilpailuun valmistautumisen rääkkiin. Rajulla rugby-harjoittelulla lienee osuutensa, juuri kehon fyysisen kestävyyden ja kunnon suhteen. Tosin tuomaripeli, esimerkiksi mahdollinen hylkääminen väärien otteiden suhteen on näköjään kädenväännössä tuiki tavallista eikä tekninen taito tai pelkkä voimaylivoima aina ratkaise mitään.
Jarmo Stoor on selvästi omimmillaan myös kilpailujännityksen ja hikisen rääkin kuvailevana kertojana, kärsimyksen ja riemun, tappion ja voiton kokeneena. Filosofinakin. Harvoinpa olen lukenut yhtä vetävää urheilukirjaa, näin rehellistä autofiktiota. Suosittelen, ja suosittelen muutenkin suhtautumaan Suomen laidoilta, laitapuoleltakin tuleviin kertojiin kaikella vakavuudella. Joskus pitää ihan oikeastikin elää ensin se elämä ennen kuin on mitään kunnollista sanottavaa…
Pentti Stranius
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
László Krasznahorkain tarinakokoelma kuvaa kauneuden tavoittelua – arviossa Seiobo tuolla alhaalla
KIRJAT | Mahdottomuus nähdä todella yhdistää unkarilaisen Nobel-kirjailijan kuvauksia naurettavuudessaan rimpuilevista ihmisistä.
Valkokaulusrikollisuus kukoistaa, kun sille annetaan mahdollisuus – arviossa Lilja Sigurdardóttirin Verkko
KIRJAT | Lilja Sigurdardóttir jatkaa kylmän talousrikollisuuden ja sen verkkoon joutuneen Sonjan kujanjuoksun seuraamista Islannin pankkikriisin ja tulivuorenpurkauksen jälkimainingeissa.
Rasputin heilui kuin Elon Musk ja johdatti hallitsijasuvun valtansa loppusuoralle – arviossa Rasputin ja Romanovien tuho
KIRJAT | Antony Beevorin teos risupartaisesta ja palavasilmäisestä siperialaismunkista saa lukijan hellittämään kahvoista ja tempautumaan tarinaan mukaan.
Tytön kesässä yksityinen muuttuu universaaliksi – arviossa Annie Ernaux’n Tytön tarina
KIRJAT | Jokainen on joskus ollut 17–18-vuotias. Annie Ernaux kuvaa pelkistetyllä tavallaan tytön kokemuksia samastuttavasti ja koskettavasti.