Kuvat: Otava / Pako Mera / Opale / Bridgeman Images
KIRJAT | Andrei Kurkovin romaani on julkaistu alkuperäiskielellä jo vuonna 1996, mutta aika ei ole tehnyt tekstille hallaa.
”Kurkovin kieli on lyhyttä ja osuvaa. Se hengittää ja kulkee tahtiin, joka antaa lukijalle mahdollisuuden kuvitella tapahtumat ja paikat silmiensä edessä. ”
ARVOSTELU
Andrei Kurkov: Kuolleen miehen kaveri
- Suomentanut Riku Toivola.
- Otava, 2024.
- 128 sivua.
Kolmikymppisellä Toljalla menee huonosti. Ei ole työtä eikä avioliitto ole tarjonnut kummallekaan osapuolelle enää pitkään aikaan mitään iloa; vaimo onkin löytänyt paremman kumppanin, mutta Toljan elämä on tyhjää. Neuvostoliitto on hajonnut eikä kiovalaiskahvilassa istuminen riitä päivien sisällöksi.
Ratkaisu on itsemurha, jota Tolja ei tohdi tehdä itse, vaan palkkaa siihen toisen. Samaan aikaan elämään astuu uusi ihminen ja alkaa tapahtumien ketju, jollaista Tolja ei olisi osannut kuvitellakaan.
Kuolleen miehen kaveri (suom. Riku Toivola; Otava, 2024) kuuluu niihin kirjoihin, joissa suru, pettymys sekä halu antaa periksi ja kuolla ovat läsnä, mutta eivät itkuisesti vaan vinon humoristisesti. Klisee ”aina on toivoa” pätee, mutta ei sokerisena hokemana. Toivonsa menettäneen Toljan herättämiseen ei tarvittu ihmettä; riitti, että aukaisi silmänsä ja antoi mennä.
Teos on julkaistu alkuperäiskielellä jo vuonna 1996, mutta aika ei ole tekstille tehnyt hallaa; joissakin asioissa maailma ei koskaan muuttune.
Kurkovin kieli on lyhyttä ja osuvaa. Se hengittää ja kulkee tahtiin, joka antaa lukijalle mahdollisuuden kuvitella tapahtumat ja paikat silmiensä edessä. Olen istunut Toljan kanssa tämän suosikkikahvilassa nauttimassa kupin jos toisenkin, ollut mukana Dima-nimisen ystävän puodissa tyhjentämässä vodkapulloa, ajanut julkisilla kaupungin laidalle lastenvahdiksi.
Andrei Kurkov on palkittu ukrainalaiskirjailija, toimittaja ja käsikirjoittaja. Hän on syntynyt Pietarissa, asunut lapsuudesta asti Kiovassa ja kirjoittaa venäjäksi. Kurkovin teoksista on aiemmin suomennettu Kuolema ja pingviini (Otava, 2006) sekä Harmaat mehiläiset (Otava, 2023).
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jaakko Yli-Juonikkaan Vaurioituneiden aivojen painajaiset sisältää esseitä hämärän rajamailta
KIRJAT | Kirjailijan ensimmäinen esseekokoelma sisältää tunnistettavan äänen mutta pakenee määrittelyjä.
Kuolemaa ja kummitustarinoita – arviossa Marianna Karttusen Karjalaista kalmanväkeä
KIRJAT | Ovatko kalmanväen mätänevät ruumiit toimineet esikuvina kauhuelokuvien zombie-hahmoille?
Niina Holopaisen maaginen realismi pysyy kasassa ja lumoaa vaikka enemmänkin sitä olisi saanut olla – arviossa Graniittijalka
KIRJAT | Satavuotias rintamamiestalo kertoo selviytyjänaisten tarinaa. Graniittijalka tarjoilee yllätyksiä ja synkkyyttä, mutta myös toiveikkuutta.
Arttu Tuomisen tarinoissa selviytyminen näyttää olevan sattumaa – arviossa Kide-trilogian toinen osa Hydra
KIRJAT | Arttu Tuomisen teokset ovat kotimaiseksi jännityskirjallisuudeksi harvinaisen vauhdikkaita; hän ei kirjoita suomalaisista keskivertorikoksista.