Kuvat: Otto Virtanen / Johnny Kniga
KIRJAT | Anne Moilasen seksiä tihkuva romaani on helppolukuista viihdettä. Pohjalla kuitenkin kytee ikääntyvän naisen epävarmuus ja tuska muuttuneessa elämäntilanteessa.
”Miesseuraa kaivataan ja löydetään, naidaan ja unohdetaan.”
ARVOSTELU

Anne Moilanen: Uhma
- Johnny Kniga, 2025.
- 197 sivua.
Minä-kertoja on aina mielenkiintoinen kaunokirjallisessa teoksessa. Esikoiskirjailijalle se saattaa olla helppo valinta, mutta lukijaa se voi hämmentää. Minä-muoto ehkä imaisee lukijan sisälle romaaniin, mutta se voi myös etäännyttää liikaa.
Väistämättä eteen nousee kysymys, kenestä romaani kertoo – kuka minä on? Onko tarina pelkkää mielikuvitusta, vai onko siinä kirjoittajan omaelämäkerrallista faktaa vai sekoitus molempia?
Toimittaja ja viestinnän ammattilainen Anne Moilanen, 49, on varmaankin ammentanut omista kokemuksistaan roppakaupalla esikoisromaaniinsa Uhma (Johnny Kniga, 2025). Taitavasti hän on kuitenkin päästänyt mielikuvituksensa lentoon eli antanut palaa estoitta.
Monissa niissä osioissa, joissa käsitellään päähenkilön lapsuutta ja nuoruutta kainuulaisessa Ämmänsaaressa, alkaa lukijalle piirtyä kuvaa Anne Moilasen omasta elämästä. Niistä huokuu uskottava aitous.
Uhman päähenkilö on keski-ikäinen nainen, Maria, joka muistelee miehiään, lapsiaan, ystäviään ja vanhempiaan. Hän on kokenut paljon, mutta huomaa sisäisen tyhjyyden ja yksinäisyyden hiipineen elämäänsä. Minne kaikki elämänilo katosi Marian hyppysistä?
Uhma on feministinen romaani. Päähenkilö on lahjakas ja määrätietoinen nainen, joka on päässyt pitkälle ja voinut tehdä melkein mitä huvittaa. Kaikki ei kuitenkaan ole sujunut aina parhain päin. Epäonnistumisten kautta epävarmuus on astunut kuvaan mukaan.
Elämä ei tunnetusti ole ainoastaan itsestä kiinni. Uhman päähenkilölle ovat ihmissuhteet erittäin tärkeitä. Muden kautta Maria pääsee toteuttamaan itseään. Nautintoa hän saa erityisesti seksistä, jota hän pyrkii harrastamaan niin täydesti kuin mahdollista.
On täysin oikein todeta, että kirjoittajan sänkykuvaukset ovat häpeilemättömän suorasukaisia. Tässä mielessä ne muistuttavat halpaa ja aliarvostettua viihdekirjallisuutta, jota on pidetty naisten lukemistona. Miesseuraa kaivataan ja löydetään, naidaan ja unohdetaan.
Monet kuvaukset voi kokea humoristisina, mutta ei Uhma mikään naurattaja ole. Lukijalle ei välttämättä kaikin kohdin avaudu, onko tarkoituksella haettu koomisuutta vai jotain muuta.
* *
Tämän kaltaista kirjallisuutta on suollettu maailmassa tuhansin kappalein. Kirjoittajina ovat olleet niin miehet kuin naiset. Tyyli on eri sukupuolilla ollut perinteisesti hiukan erilainen, mutta myös naisilta on nähty muuta kuin pehmeää ja vihjailevaa romantiikkaa.
Aina tämän kaltaiset ”seikkailuromaanit” löytävät lukijansa. Mahdollisesti erotarinat jopa auttavat samanlaisessa tilanteessa olleita tai olevia selvittämään ajatuksiaan. Saattavat peräti käydä terapiasta, sekä kirjoittajalle että lukijalle. Juuri minä-muoto on silloin oikea.
Aila-Liisa Laurila
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Antiikin herrat marmorikuvien takana – Diogenes Laertioksen Merkittävien filosofien elämä ja opit
KIRJAT | Rosebudin julkaisema teossarja on saanut filosofisesta valtavirrasta poikkeavan, kysytyn uusintapainoksen.
Marja-Leena Tuurnan uusi kirja Eeva-Liisa Mannerista on ainutlaatuinen matka luomisprosessin ytimeen – arviossa Näytän sinulle tien
KIRJAT | Marja-Leena Tuurna on kirjoittanut jatkoa vuoden 2021 Eeva-Liisa Manner -elämäkerralle Matka yli vaihtelevien äärten.
Lupaava ensiromaani pohjoisesta – arviossa Sofia Heralan Nukkuvien kukkien joki
KIRJAT | Sofia Heralan romaani pohjautuu todelliseen tapahtumaan. Viisi koululaista ja veneen soutaja hukkuivat kouluvuoden viimeisenä päivänä vuonna 1956 Liakanjoella.
Paremman tulevaisuuden toivoa Barcelonassa 1974 – arviossa Montserrat Roigin Kirsikoiden aika
KIRJAT | Kotimaassaan Roigin mukaan on nimetty niin kouluja, kirjastoja kuin katujakin, mutta Suomessa Kirsikoiden aika on ensimmäinen espanjalaiskirjailijalta käännetty teos.




