Kuvat: Jonne Räsänen / Otava
KIRJAT | Eeva Loukon koukuttavasti etenevästä dekkarista löytyy historiallinen majakka, nouseva myrsky, katkeavia yhteyksiä ja katoamismysteeri.
”Yhtäkkiä romanttisesta viikonlopusta muodostuukin tosielämän pakopeli, jossa vaanii oikea murhaaja.”
ARVOSTELU

Eeva Louko: Pakene ennen aamua
- Otava, 2024.
- 383 sivua.
Espoolaisen dekkarikirjailija Eeva Loukon Ronja Vaara -sarjan kolmas osa on itsenäinen suljetun paikan mysteeri. Vuonna 2022 julkaistu Onnellisten saari käynnisti sarjan tarinalla, jossa kolmekymppinen toimittajataustainen Vaara palasi kotikulmilleen Lauttasaareen. Siellä hän päätyi selvittelemään isänsä surmaa poliisin tutkimusten polkiessa paikoillaan. Ihmissuhdekiemuroiden, nuoruudenrakkauksien uudelleen kohtaamisten ja tiiviin yhteisön salaisuuksien selviämisen keskellä motiiveja ja alibeja selviteltiin koukuttavasti.
Samoille ihmisten taustoista löytyville selvittämättömille mysteereille rakentui myös vuoden 2023 kakkososa Käärmeiden maa, jossa Vaara oli jo kotiutunut vanhoille kulmilleen ja paikallislehden toimitukseen. Uusvanhat ihmissuhteet syventyivät ja aina vaan lisää menneisyyden salaisuuksia nousi pinnalle. Niin nousi myös ruumiita.
Pakene ennen aamua -kirjassa (Otava, 2024) sankarimme yrittää tehdä irtiottoa arjesta suuntaamalla pariskuntareissulle historialliselle Bengtsärin majakkasaarelle. Mukana ovat Ronjan ja hänen ärsyttävästä toimituksen esihenkilöstä seurustelukumppaniksi muuttuneen Laurin ohella Ronjan parhaat ystävät Ansku ja Milla.
Anskun seurana on aiempia mysteerejä poliisin ammatissaan tutkinut Anton, Milla taas on päätynyt julkisuudesta tutun Freddyn kainaloon. Heidän lisäkseen saarelle majoittuu kolmihenkisen henkilökunnan ohella vain nuori pariskunta taaperoikäisen lapsen kanssa, yksin tullut keski-ikäinen nainen sekä eläkeläispariskunta.
Kun tämä sekalainen seurakunta jää nousevan myrskyn vangiksi historialliseen majakkaan ja Milla katoaa, alkaa jännitys tihentyä. Lähes jokaisen saarelle päätyneen taustoista ja historiasta tuntuu pikkuhiljaa paljastuvan jotain oudoksuttavaa ja keskinäisiä menneisyyden polkujen yhtymäkohtia.
Yhtäkkiä romanttisesta viikonlopusta muodostuukin tosielämän pakopeli, jossa vaanii oikea murhaaja. Kohta tarvitaan jälleen Ronjan vainua, Antonin poliisiosaamista ja Anskun lääkäritaitoja. Mitä tekemistä majakalla tapahtuneella toisen maailmansodan aikaisella taistelulla on nykypäivän mysteerin kanssa? Ja vievätkö kaikki tiet jälleen Lauttasaareen?
Loukon suljetun tilan mysteeriä kuoritaan herkullisesti kerros kerrokselta. Salaisuuksien paljastuessa lähes kaikkien hahmojen historiat tuntuvat liittyvän jollain tavalla toisiinsa, eikä Millan katoaminen pian tunnukaan onnettomuudelta. Louko rakentaa Vaaran lähipiirin ympärille jälleen toimivan dekkarin, josta pieneksi käyvä liikkumatila suljetulla majakkasaarella tekee aiempiakin tiivistunnelmaisemman.
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
László Krasznahorkain tarinakokoelma kuvaa kauneuden tavoittelua – arviossa Seiobo tuolla alhaalla
KIRJAT | Mahdottomuus nähdä todella yhdistää unkarilaisen Nobel-kirjailijan kuvauksia naurettavuudessaan rimpuilevista ihmisistä.
Valkokaulusrikollisuus kukoistaa, kun sille annetaan mahdollisuus – arviossa Lilja Sigurdardóttirin Verkko
KIRJAT | Lilja Sigurdardóttir jatkaa kylmän talousrikollisuuden ja sen verkkoon joutuneen Sonjan kujanjuoksun seuraamista Islannin pankkikriisin ja tulivuorenpurkauksen jälkimainingeissa.
Rasputin heilui kuin Elon Musk ja johdatti hallitsijasuvun valtansa loppusuoralle – arviossa Rasputin ja Romanovien tuho
KIRJAT | Antony Beevorin teos risupartaisesta ja palavasilmäisestä siperialaismunkista saa lukijan hellittämään kahvoista ja tempautumaan tarinaan mukaan.
Tytön kesässä yksityinen muuttuu universaaliksi – arviossa Annie Ernaux’n Tytön tarina
KIRJAT | Jokainen on joskus ollut 17–18-vuotias. Annie Ernaux kuvaa pelkistetyllä tavallaan tytön kokemuksia samastuttavasti ja koskettavasti.




