Kuvat: Perry Ogden / Tammi
KIRJAT | Irlantilaiskirjailijan palkitun romaanin jatko-osassa päähenkilö Eilis palaa kotimaahansa ensimmäistä kertaa 20 vuoteen.
”Lukija joutuu raivoihinsa: lopettakaa nyt se piilottelu ja salailu!”
ARVOSTELU
Colm Tóibin: Long Island
- Suomentanut Kaijamari Sivill.
- Tammi, 2024.
- 352 sivua.
Long Island (Tammi, 2024) tapahtuu nimestään huolimatta suurelta osin Irlannissa, pienessä Enniscorthyssä. Päähenkilö Eilis, joka on tuttu Colm Tóibinin Brooklyn-romaanista (Tammi 2011), palaa nyt kotimaahansa ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Virallinen syy on äidin juhlapäivä, mutta yllätyskäänne avioliitossa heti romaanin alkusivuilla on vähintään yhtä suuri syy.
Edellisellä käynnillään Eilis seurusteli tiiviisti Enniscorthyn nykyisen pubinpitäjän Jim Farrellin kanssa, mutta jätti Jimin rumasti ja selittelemättä palatessaan yllättäen Amerikkaan. Jimille ei koskaan selvinnyt, miksi Eilis lähti.
Eilis ei ole myöskään pitänyt yhteyttä parhaaseen ystävättäreensä Nancyyn, joka on tässä välillä jäänyt leskeksi – ja löytänyt rakkauden uudelleen.
Long Island on kauniisti kerrottu tarina salaisuuksista ja unelmista sekä niiden heräämisestä uudelleen henkiin. Pohditaan mahdollisuuksia, mutta pelataan myös varman päälle.
Yhdessä hetkessä ihminen on valmis luopumaan kaikesta saavuttaakseen unelmansa, toisessa petaa vaihtoehtoa sille, jos kaikki menisikin mönkään. Se lienee hyvin inhimillistä, ja inhimillisiä tunteita Tóibin kuvaakin mestarillisesti.
Long Islandin kerronta on pehmeän suloista, jollakin tavoin ystävällismielistä ja tarkkaa – kaikki kerrottu on helppo kuvitella todeksi. Tekstissä on menneiden vuosikymmenien tunnelma: pariskunnat seurustelevat hyvin siveellisesti, pienessä yhteisössä kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asioista kaiken.
Erityisesti naisilta odotetaan tottelevaisuutta ja säädyllisyyttä. Eilis miettii, miten soittaa puhelinkioskista niin, ettei kukaan huomaa. Nancy tekee kaikkensa, jotta hänen ei nähdä viettävän öitä miehen luona ennen avioliittoa. Kirjailija osaa viedä roolihahmojensa epävarmuudet ja pelot niin pitkälle, että lukija joutuu raivoihinsa: lopettakaa nyt se piilottelu ja salailu, aikuiset naiset!
Kaijamari Sivillin suomennos on sujuvaa ja nautittavaa. Myös Brooklyn on hänen suomentamansa, mikä lisännee tuttuuden tunnetta ja uskottavuutta tämän kirjan henkilöhahmoissa.
Tarinan loppu yhtäältä yllättää, toisaalta ei lainkaan. Sekin pistää miettimään – ja niinhän hyvät romaanit tekevät.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Cristina Sandun Tanskalainen retkikunta on pakahduttavan intensiivinen teos
KIRJAT | Romaani vaatii lukijaltaan paljon. Henkilöiden pieniin eleisiin, sanoihin tai vaikenemisiin kätkeytyy paljon. Ja se paljous kuoriutuu esiin kerronnan edetessä.
Monikerroksinen ensiromaani – arviossa Irene Zidanin Isäni appelsiininkukkien maasta
KIRJAT | Irene Zidanin romaanin voi lukea kertomuksena siitä, mitä kaikkea toisen polven siirtolainen voi Suomessa joutua kohtaamaan.
Keskustelevaa runoa – arviossa Arto Lapin Eranto
KIRJAT | Arto Lappi käy uudessa teoksessaan keskustelua muun muassa Emily Dickinsonin, Amy Lowellin ja William Blaken runojen kanssa.
Pauliina Haasjoen runoissa sidokset yhdistävät kaiken luonnon – arviossa Valenssi
KIRJAT | Pauliina Haasjoen runoteos tutkii taidokkaasti yhteyksiä atomeista ylöspäin. Runot poraavat ihmisen aistein nähtyä syvemmälle ja tuovat esiin molekyylit ja aaltoliikkeet.