Annastiina Heikkilän romaani katsoo Ranskan ja Algerian yhteiseen menneisyyteen sekä Ranskan nykypäivään

22.03.2022
HeikkiläKansi

Kuvat: Veikko Somerpuro / WSOY

KIRJAT | Puhuttelevin osa Annastiina Heikkilän Vapaus valita kohtalonsa -romaania on päähenkilön isoäidin päiväkirja, joka kertoo Algerian ja Ranskan pitkästä ja monimutkaisesta suhteesta.

”Siirtomaavallan pitkät varjot näkyvät Ranskassa edelleen ja tästä lukisi mieluusti lisääkin.”

ARVOSTELU

3 out of 5 stars

Annastiina Heikkilä: Vapaus valita kohtalonsa

  • WSOY, 2022.
  • 411 sivu.
  • Äänikirjan lukijat: Minttu Mustakallio ja Talvikki Eerola
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel

Annastiina Heikkilän Vapaus valita kohtalonsa (WSOY, 2022) kertoo tarinaa sydänystävistä Alissasta ja Leasta, molemmat juuri täysikäistyneitä. Toinen on algerialaistaustainen ja toinen puoliksi suomalainen, puoliksi ranskalainen. Molemmilla on toinen jalka Ranskassa ja ranskalaisessa kulttuurissa ja toinen jossakin muualla siellä, mistä vanhemmat ja isovanhemmat ovat tulleet. Molemmat asuvat Ranskassa ja kipuilevat vierauden tunteidensa kanssa. Mutta erojakin on: toisen maahanmuuttajatausta on hyväksytympi kuin toisen, ja tämä saa niin ollen myös suopeamman kohtelun ja enemmän mahdollisuuksia kuin toinen.

Romaanissa Alissa on tekijä ja Lea arempi hissuttelija ja älykkö. Heidän ystävyytensä synty antaa perustan sille, että nuorina aikuisinakin he ovat toinen toisensa tuki ja turva.

Melko epäuskottaville raiteille romaani ajautuu siinä kohtaa, kun Alissa alkaa selvitellä poikaystävänsä kuolemaa. Hän ottaa oikeuden omiin käsiinsä tavalla, joka tuskin olisi mahdollista missään ja syö sillä tavoin muuten uskottavaa kerrontaa.

Heikkilän kuvaa ranskalaista elämää tavalla, johon pystyy ainoastaan maassa elänyt, sen arkea itse hyvin tunteva. Hän tavoittaa uskottavuuden niin algerialaisessa ravintolassa ja maahanmuuttajanuorten ongelmia pohtiessaan kuin elitistisen huippuyliopiston ranskalaisten opiskelijoiden keskuudessa.

Heikkilä kertoo hyvin mielenkiintoisesti muun muassa siitä, miten ranskalaisia nuoria opetetaan keskustelemaan ja väittelemään ja miten kirjoittamaton käyttäytymiskoodisto erottaa muualta tulleen, miten hyvin tämä kieltä puhuisikin. Muitakin hyvin kiinnostavia tarinaan leivottuja vertailuja Suomen ja Ranskan koulujen väliltä tekstissä löytyy. Kaikessa on autenttisuuden tunne; tekstiä on helppo uskoa eikä missään ole kirjoista opitun makua.

Romaanin nimi on monitahoinen. Kirjan nuorilla naisilla on vapaus valita kohtalonsa aivan toisin kuin heidän äideillään, esiäideistä puhumattakaan. Mutta kahdella samanikäiselläkään ei ole mahdollisuuksia valita kohtaloaan samoilla ehdoilla; aina on joku, jolla on vähän enemmän valinnan vapautta kuin toisella.

Heikkilä on asunut pitkään Ranskassa ja on tunnettu myös toimittajana ja Yleisradion Ranskan kirjeenvaihtajana. Häneltä on ilmestynyt kaksi ranskalaista yhteiskuntaa käsittelevää tietokirjaa; Bibistä burkiniin (S&S, 2018) ja Miksi Ranska raivoaa (S&S, 2019). Kumpikin teos on hyvinkin lukemisen arvoinen katsaus tämän päivän Ranskaan.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua