Ali Smithin Viides vuodenaika sukkuloi syrjäytymisen, hylkimisen ja nykyajan masentavuuden välillä

24.01.2025
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Kuvat: Kosmos / Sarah Wood

KIRJAT | Korona-aika loi uuden vuodenajan Ali Smithin uusimpaan teokseen, jolla ei ole varsinaista yhteyttä Smithin vuodenaikasarjaan.

”Olisiko viides vuodenaika juuri se ihmisen tila, jossa ei enää edes jaksa seurata vuodenkierron ja politiikan ilmiöitä, vaan reagoi kaikkeen välinpitämättömyydellä?”

ARVOSTELU

3 out of 5 stars

Ali Smith: Viides vuodenaika

  • Suomentanut Kristiina Drews.
  • Kosmos, 2024.
  • 251 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
BookBeat Nextory Storytel

Ali Smithin uusin suomennettu kirja on alkuperäiseltä nimeltään Companion Piece, joka tarkoittaa lähinnä jonkun taideteoksen rinnakkaisteosta, toiseen taideteokseen viittaavaa saman tekijän teosta, ja yksi sanan companion merkitys on myös seuralainen. Suomeksi teos on kuitenkin saanut nimekseen Viides vuodenaika (suom. Kristiina Drews; Kosmos, 2024). Luultavasti kustantajan ajatuksena on ollut saattaa näin teos tiiviimmin jatkumoksi kiitettyyn vuodenaikasarjaan (Syksy 2016, Talvi 2017, Kevät 2019 ja Kesä 2020).

Varsinaista yhteyttä vuodenaikasarjaan ei kuitenkaan tässä teoksessa ole, paitsi ehkä satunnaiselta tuntuvan kohtauksen paisuminen koko kirjan mittaiseksi yleisempien asiantilojen kuvaksi.

Kertojaminällä Sandylla on vähintäänkin torjuva asenne vuosikymmenten takaisen opiskelijatoverilta Martina Inglishiltä tulevaan puhelinsoittoon. Puhelu tapahtuu yöllä, raskaalla hetkellä, kun isä on juuri sairaalassa henkitoreissaan. Nainen soittaa hänelle saadakseen tolkkua outoon kokemukseensa, tullin pienessä kopissa kuultuun kysymykseen: ”Kuovi vai huovi”.

Sandy, ystävällisesti ja älyllisesti asiaa hetken pohdittuaan saa opiskelijatoveriltaan luonnehdinnan: et ole muuttunut yhtään, olet yhä sama ”Shifting Sand”. Loukkaava liikanimi viittasi aikanaan Sandyn taipumukseen tapailla sekä miehiä että naisia. Tuskin kukaan haluaa kuulla, että 30 vuoden jälkeen ”et ole muuttunut pätkääkään”.

Joka tapauksessa ärsyttävä Martina on saanut Sandyn kiinnostumaan kiehtovasta tarinasta, johon liittyi vanha keskiaikainen lukko avaimineen, sekä outo sanaleikki kuovin ja huovin, linnun vapauden ja maallisen vallan palvelijan välillä.

Korona-aika loi uuden vuodenajan

Sandy elää aikaa nykyajan ruton, koronan aikaan, ja hänellä ei ole pääsyä isänsä luo sairaalaan. Ajatukset harhailevat maan poliittiseen tilanteeseen, mielenosoitusten tukahduttamisiin ja hallituksen kaavailemiin uusiin lakeihin, joilla näitä mielenosoituksia voitaisiin kieltää. Totalitarismin itujen äärelle.

Kirjan teema määritellään alkupuolella, juuri liittyen koronavuosiin, ahdistaviin ihmisoikeuksien loukkauksiin, maailman välinpitämättömyyteen.

”Rinnassa napsahti, ja tuntui kuin olisin pieni, liian kireälle viritetty jousisoitin. Outs! niin kuin sarjakuvissa sanotaan. Sitten lakkasi sattumasta, ja sen jälkeen mikään ei enää tehnyt kipeää, enkä enää välittänyt mikä vuodenaika tai päivä nyt oli.”

Olisiko viides vuodenaika juuri se ihmisen tila, jossa ei enää edes jaksa seurata vuodenkierron ja politiikan ilmiöitä, vaan ympärillä olevan kaaoksen keskellä ihminen reagoi kaikkeen välinpitämättömyydellä?

Rasittavat sisarukset ja tyttö mestaritakojana

Lamaannuksen keskellä Sandy vastaa vanhan opiskelutoverin puhelinsoittoon, joka herättää päähenkilön (kirjailijan) ja saa muistamaan asioita menneestä: kohtauksia tyttären ja isän suhteesta. Tarinaan kuuluu palaaminen tuttuun metsikköön ja kokemus eksymisestä, tunne omasta olemattomuudesta.

Kun ollaan sivulla 94, otsikkoon on kuin onkin päätynyt sana Kuovi. Ja lapsuuden muistelu jatkuu. Ja miten menneisyyden tuttu on sama mutta eri, same but different. Ja miten opiskeluajan tutun lapset väittävät, että äitinsä on muuttunut toiseksi ja vaativat että Sandy muuttaa hänet ennalleen. Isän koira haukkuu vimmatusti.

Sandy kertoo maagisen tarinan Martinalle: suttuinen tyttö tunkeutuu linnun kanssa hänen asuntoonsa ja sovittaa hänen parhaita talvisaappaitaan. Lintu ojentaa nokkansa siiven suojasta ja Sandy tajuaa näkevänsä kuovin. Kuovin pitkä nokka toi mieleen keskiajan ruttoepidemioiden aikana käytetyn naamarin, jossa myös oli pitkä nokka. Tyttö kehuu takomistaidoillaan, puhuu vanhahtavasti ja kertoo olevansa Brotherhood of the Company of Craftia, siis jotain käsityöläisten kiltaa.

Martina saa nyt selittää Sandylle: hänestä tyttö oli ilmiselvästi personifikaatio siitä tytöstä, joka teki taidokkaan Boothbyn lukon, tyttö, jolla oli irtolaisen polttomerkki kaulallaan. Seuraa pitkä jakso, jossa tajunnanvirran tavoin kulkevat mielleyhtymät V niin kuin vagabond, v niin kuin virus. Ja purjehtija, joka on ottanut suulien kirkunan ja kuovien kutsuhuudot ihmisten naurun korvikkeeksi. Kuovin näkeminen on kuin jumala olisi nyökännyt ohi mennessään. Aita, jolla istuivat omaiset, joiden sukulaiset olivat sairaalassa ja joita ei päässyt katsomaan.

Martinan tyttäret syyttävät Sandya kodinrikkojaksi, ”joka käyttää pandemiaa tekosyynä rietasteluun”. Koko tapaaminen saa Sandyn tuntemaan itsensä likaiseksi: kädet on desinfioitava ja on mentävä kylpyyn. Kuitenkin vuorovaikutus työläiden sisarusten kanssa jatkuu inttämisenä, maailmat eivät kohtaa. Sandy epäilee näkevänsä harhoja, ehkä nämä sisarukset ovat pelkkiä hallusinaatioita. ”Samaan tapaan kuin hallusinoin maan hallituksen.” Eihän se voi millään olla todellista. Vai onko kaikki koronaa edeltänyt ollutkin hallusinaatiota?

Korona ja koira värittävät monipolvisen saagan

Ali Smithin kirjassa korona ja sen herättämät tunteet ovat olleet todella lähellä. Nyt monet pohdinnat ja tilanteet tuntuvat kuuluvan jo aivan eri aikaan, eri vuodenaikaan, vaikka karanteeneista ja desinfiointipulloista on vain muutama vuosi. Näin helposti me unohdamme ahdistuksemme, kun epävarma maailmantilanne räjäyttää uudet ahdistukset tajuntaamme.

Mikä sitten on huovi, tuo toinen unen maaginen sana? Tarina ei kerro. Kirjailija tarttuu naispuolisten seppien tarinaan, heidän taitoihinsa, naisten väliseen mestari-oppityttö-suhteeseen, ja väsymiseen asti mystifioituun V-kirjaimeen, jota sepät takoivat vagabondien, kulkureiden merkitsemiseksi. Myöhemmin tytön kohtalona on joutua itsekin yhteisön hylkimäksi ja vangitsemaksi. Mitä hänen kohdallaan merkitsee v niin kuin vapaus?

Näistä sirpaleista koostuu kirja nimeltä Viides vuodenaika, hieman hajanainen ja hahmoton sellainen. Kirjailija on kuin tarinan katusirkuksen jonglööri, joka kehottaa yleisöä tuomaan heiteltäväksi mitä vain tulee mieleen, aivan mitä tahansa. Kuovi vai huovi?

Lohtua ja jonkinlaista tarinan sulkeutumista edustaa kertojan isän koira. Se kerii satunnaisesta kohtaamisesta tärkeän linkin isän ja tyttären välille, ja samalla muistuttaa korona-aikana unohdukseen joutuneista, välittömistä, vanhan hyvän ajan tavoista.

Tiina Nyrhinen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua