Carey Mulligan (vas.) ja Jodi Kantor. Kuva: Universal Studios
ELOKUVA | Hyvien näyttelijöiden vetämän elokuvan törkeästä tositapauksesta haluaisi olevan loistava, mutta siihen She Said ei yllä.
”Tutkiva journalismi näyttäytyy elokuvassa toimittajuuden kestävyyslajina, jossa pärjätäkseen on oltava pettymysten sietokykyä.”
ARVOSTELU
She Said
- Ohjaus: Maria Schrader
- Käsikirjoitus: Rebecca Lenkiewicz
- Pääosissa: Zoe Kazan, Carey Mulligan, Patricia Clarkson
- Ensi-ilta: 18.11.2022.
Tämän elokuvan tarina on tosi ja pääpiirteissään kaikille tuttu. Päähenkilöt ovat kaksi sanomalehti The New York Timesin toimittajaa, Jodi Kantor (Zoe Kazan) ja Megan Twohey (Carey Mulligan), joiden tekemä juttu paljasti elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin vuosikymmeniä jatkuneen naisten seksuaalisen ahdistelun.
Heidän lehtijuttunsa ydin oli siinä, miten Weinstein maksoi tai uhkaili ahdistelemansa naiset hiljaisiksi. Kantor ja Twohey haastattelivat Weinsteinille työskennelleitä avustajia, sihteereitä ja tunnettuja näyttelijöitä selvittääkseen millainen alaisten, neuvonantajien ja juristien verkosto Hollywood-mogulia suojeli. Pohjimmiltaan She Said on journalistisen työprosessin kuvaus, joka perustuu päähenkilöidensä yhdessä kirjoittamaan samannimiseen kirjaan.
* *
Selväjärkisintä elokuvassa on se, miten kirkkaasti se onnistuu kertomaan tarinan tutkivaa journalismia tekevistä toimittajista, joiden elämä täyttyy paitsi työstä, myös yrityksistä olla äitejä tyttärilleen.
Elokuva alkaa lyhyillä kohtauksilla naisista, joista tulee elokuvan edetessä toimittajien Weinstein-jutun lähteitä. Se, että elokuvassa vilahtaa kohtauksia kaukaisen tuntuisista 1990-luvun ajoista, kertoo sen, ettei kyse ole vain hetki sitten tapahtuneesta, vaan kyse on käytännöstä, jolla on pitkät juuret.
Elokuvan toimittajapari ei touhua keskenään vailla valvontaa. Heidän lähiesihenkilönään on toimituspäällikkö Rebecca Corbett (Patricia Clarkson), joka opastaa alaisiaan pitämään katseen kokonaisuudessa vain yhteen mieheen keskittymisen sijasta.
* *
Itse hyväksikäyttötapaukset elokuva näyttää vain kuulokuvina: aitoa salanauhoitetta on kuvitettu kuvilla hotellien käytävistä, tai elokuvaan kirjoitetun ihmisen puhetta kuuluu toimittajien työnteon taustalla, puheen purkautuessa lehtijuttuun tekstinä. Weinsteinin hahmon elokuva näyttää vain etäältä.
Näyttelijänä parhaiten tunnettu Maria Schrader on pitkien elokuvien ohjaajana varsin kokematon. Tätä elokuvaa hän on lähtenyt ohjaamaan vahvasti aihe edellä. Ohjaajan kokemattomuus näkyy kerronnan haksahteluna tarpeettomaan yksityiskohtaisuuteen päähenkilöiden liikkumistapojen kuvailussa. Elokuvassa on määrättömästi kuvia toimittajista istumassa autoihin, nousemassa niistä pois ja kävelemässä pitkin toimituksen käytäviä.
Elokuvaa huonontaa myös sen kuivakkuus. Siitä huokuu läpi tekijäryhmän halukkuus tehdä julistavaa iskulause-elokuvaa, ei niinkään taideteosta.
* *
Pitkät pätkät She Said -elokuvaa katsellessa tuntuu siltä kuin katselisi puolivillaisesti dramatisoitua dokumenttia tai kuvitettua Wikipedia-artikkelia.
Kaikesta huolimatta arvostan She Said -elokuvaa siitä, ettei se esitä toimittajuutta maailmaaparantavana ristiretkeläisyytenä, vaan oikeana, vakavana työnä, jota tehdään ihmisten kanssa, heitä kuunnellen, eikä omia mielipiteitä muille tyrkyttäen.
Tutkiva journalismi näyttäytyy elokuvassa toimittajuuden kestävyyslajina, jossa pärjätäkseen on oltava pettymysten sietokykyä. Näyttelijät Kazan ja Mulligan esiintyvät taidokkaasti rooleissaan.
Aivan parhaiden tositapauksista ponnistavien journalistielokuvien Presidentin miehien (1976) ja Spotlightin (2015) tasolle She Said ei nouse, vaikka kovasti yrittääkin.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvän tahdon lähettiläs oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta – arviossa Laula minulle Arja
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
Supersankarielokuvasta Spider-Man: Brand New Day ei tullut upouutta, mutta vanhaan nojaten mennään
ELOKUVA | Supersankareista hauskimmasta on tullut yksinäinen työnarkkari. Uusimman Hämähäkkimies-elokuvan sankari on tunne-elämältään kuin pahainen koulupoika.