Syrjäisen vuoristokylän elämää sodan varjossa – arviossa italialaiselokuva Vermiglio

Kuva: Cinema Mondo

Monilapsinen perhe asuu Italian Alppien jylhän vuoriston kyläpahasessa Vermigliossa, jonka syrjäinen sijainti pitää kyläläisten elämän turvallisena. Elettään nimittäin vuotta 1944, kun sota riehuu jossain kaukana. Mutta se ei tunnu vaikuttavan patriarkaalisen ja uskonnollisen syrjäkylän elämään. Tämä on asetelma kauniisti kuvatussa italialaiselokuvassa Vermiglio – Vuorten morsian.

Päähenkilö Lucia (Martina Scrinzi) on kylän opettajan Caesarin (Tommaso Ragno) vanhin tytär. Caesar johtaa piskuista paikallista koulua, jonka ahtaisiin tiloihin eri-ikäiset lapset juuri ja juuri mahtuvat. Koululaiset ovat kuin iso perhe, sillä myös Caesarin lähes koko lapsikatras kokoontuu luokkahuoneeseen opin tielle.

Elokuvan hahmot tulevat enemmän tai vähemmän tutuiksi. Moninaisten tarinakudelmien rinnalle kehkeytyy kuitenkin Lucian ja kyläläisten suojeleman, rintamalta karanneen Pietron (Giuseppe De Domenico) rakkaustarina. Karkurin ilmestyminen muuttaa jokaisen elämän suunnan. Kylällä salaperäisestä Pietrosta tulee myös kiistan kohde, eikä juoruilta vältytä. Sille ei mahda mitään, että sotaa pakenevan Pietron saapuminen häiritsee erityisesti koulumestari Caesarin suuren perheen dynamiikkaa. Se ei estä Luciaa rakastumasta tähän komeaan sotilaaseen, vaikka karkuruus lisää vettä juorumyllyn rattaisiin. Mitä siitä, että kylällä mielipiteet jakautuvat: moraliteetit ymmärretään huomioida, sillä sota on kauheaa, typerää ja turhaa. Rakkauden voima on valtava.

Kaikesta huolimatta Pietron ja Lucian välinen rakkaus johtaa avioliittoon ja parin odottamattomaan kohtaloon. Kun Pietroa vaaditaan palaamaan Sisiliaan ilmoittamaan omalle perheelleen olevansa turvassa, kerran idyllinen romanssi muuttuu odottamattomaksi tragediaksi.

Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Maura Delpero, ja tarina pohjautuu hänen sukunsa tarinoihin. Hän kuvitteli isänsä leikkivän lapsena yhdeksän sisaruksensa kanssa näiden lapsuudenkodissa viehättävässä Vermiglion vuoristokylässä. Koska kylä on melko korkealla ja etäällä suurista kaupungeista, siellä vältyttiin suurelta osin toisen maailmansodan kauhuilta. Elokuva onkin hyvin uskottava kertomus eristäytyneen kylän ihmisistä ja vaikeiden aikojen tapahtumista.

Kuva: Cinema Mondo

Mikhail Krichmanin kaunis ja rauhallinen kuvaus antaa katsojan silmille tilaa vaeltaa tyynesti kuvasta toiseen. Kuvakerronta avaa myös ikkunan osaan italialaista elämänmenoa, jollaista ei muuten voi nähdä. Loppupuolen kohtaus Sisiliassa on jo tutumpaa Italiaa.

Vuoristoinen maisema on enemmän kuin vain tausta. Se on hiljainen päähenkilö, joka heijastaa hahmojen ajatuksia ja tunteita sekä syntyneitä konflikteja. Vuoret ovat osa kylän elämäntapaa, ja vaikuttavat myös kyläyhteisön toimintoihin, eletäänpä mitä vuodenaikaa tahansa. Luonto on osa elämää, jossa ihmiset liikkuvat tietoisina omasta pienuudestaan.

Lapsilauma luo erikoisen ilmapiirin, ja vaikka lapset eivät ole pääosassa, heillä on tunnelman kannalta keskeinen rooli; he tuovat kepeyttä ja hymyä tarinaan, joka on täynnä vaikeita teemoja, kuten surua ja kipua,

Kuva: Cinema Mondo

Vermiglion kerronta on hienovaraista ja harkittua. Elokuva on sydämellinen, todentuntuinen ja vilpitön kuvaus todellisuudesta, jota ei enää ole. Ennen naiset ottivat vastuun talouden hoitamisesta nykypäivää enemmän, kun he tekivät kovaa työtä kotona huolehtien niin eläimistä kuin koko perheestä, ennen kaikkea lapsista, jotka kasvoivat lopulta liian nopeasti isoiksi.

Vermiglio – Vuorten morsian on melkoinen sukutarina sisarusparvesta. Se sijoittuu menneeseen aikaan mutta on siinä mielessä ajankohtainen, että se tutkii nykyajan teemoja, muun muassa perhedynamiikkaa, seksuaalisuutta ja naiseutta sekä vahvaa uskonnollisuutta menneisyyden kontekstissa.

Elokuvallaan Maura Delpero voitti vuoden 2024 Venetsian festivaalin Grand Jury Prizen, jota pidetään festivaalin kakkossijana pääpalkinnon, Kultaisen Leijonan, jälkeen.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua