Vesa Vierikko on surumielinen Pelle Hermanni. Kuva: Artista Filmi
ELOKUVA | Sirkus Hepokatin väki saa tietää, että Pelle Hermannin syntymäpäiviä ei ole koskaan vietetty, sillä kukaan ei tiedä, koska tämä olisi syntynyt.
”Elokuva on puvustusta, lavastusta ja maskeerausta myöten värikäs – sirkusmainen.”
ARVOSTELU
Pelle Hermanni ja hypnotisoija
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Timo Koivusalo
- Näyttelijät: mm. Vesa Vierikko, Jari Salmi, Martti Suosalo, Iina Kuustonen
- Ensi-ilta: 22.12.2023
Suomessa esitetään yllättävän paljon lapsille suunnattuja elokuvia, ja iso osa niistä on kotimaista tuotantoa. Ne ovat virkistäviä kaiken Disney-vyöryn keskellä. Kotimaisin voimin on toteutettu myös vuodenvaihteen tienoolla teattereihin saapunut Pelle Hermanni ja hypnotisoija (2023).
Tarinan lähtöasetelma on hellyttävä: Sirkus Hepokatin väki saa tietää, että Pelle Hermannin (Vesa Vierikko) syntymäpäiviä ei ole koskaan vietetty, sillä kukaan ei tiedä, koska tämä olisi syntynyt. Siitä aletaan ottaa selvää, jotta Hermannille voitaisiin järjestää kunnon kekkerit. Samanaikaisesti kilpailevan sirkuksen hypnoosin hallitseva tirehtööri (Jari Salmi) haluaa Pelle Hermannin tulevan hänen sirkukseensa – keinolla millä hyvänsä, ja keinot ovat melkoisen katalat. Syntyy jännitteitä ja jopa väärinkäsityksiä.
Timo Koivusalon käsikirjoittama ja ohjaama lasten- ja nuortenelokuva pitää sisällään kaikki ne elementit, joita lajityyppi vaatii. Tarinaa toteuttamassa on sievoinen joukko suomalaisen näyttelijäkaartin osaavaa kermaa. Tampereen oma poika Vesa Vierikko on sympaattinen Pelle Hermannin rollissa.
Elokuvassa on perinteisen maalaissirkuksen meininkiä oikein olan takaa. Replikointi on erittäin korrektia, jopa turhankin kirjakielistä. Näytteleminen on kauttaaltaan yliampuvaa, turhankin liioiteltua. Näin tosin ehkä on haluttu tuoda esiin heti hyvisten ja pahisten roolit. Hepokatin tirehtööri Hannu-Pekka Björkman, taikuri Martti Suosalo ja trapetsitaiteilijaa esittävä Iina Kuustonen tuntuvat normaaleimmilta.
Elokuva on puvustusta, lavastusta ja maskeerausta myöten värikäs – sirkusmainen. Tarinan tavanomaisuudet, muutamaa sukkelaa repliikkiä lukuun ottamatta, pitävät ainakin aikuisen katsojan naaman peruslukemilla. Elokuva on sallittu, mutta pienimmille tarina on mitä ilmeisimmin liian pelottava.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Dokumentti käsittelee Purraa ja perussuomalaisia silkkihansikkain – arviossa Minä ja Riikka Purra
ELOKUVA | Liisa Akimofin juuri ensi-iltansa saanut dokumentti Minä ja Riikka Purra on perussuomalaisille ilmainen vaalimainos.
Hanna Bergholm tekee naiseuden tabuista näkyvää ja käsinkosketeltavaa kauhua – arviossa Yön lapsi
ELOKUVA | Seidi Haarlan tähdittämä ensi-iltaelokuva vie äitiyden pelot painajaismaisiin mittoihin. Mystinen ilmapiiri imaisee mukanaan.
Agentteja Santiagossa ja Pääsiäissaarilla vuonna 1973 – arviossa ensi-iltaelokuva Wild Horse Nine
ELOKUVA | Martin McDonaghin Wild Horse Nine on musta komedia ja poliittinen satiiri amerikkalaisten agenttien toimista Chilesssä Salvador Allenden hallinnon aikana.
1980-luvun vangitsevimpia eurooppalaisia elokuvia teki Krzysztof Kieślowski – arviossa Lyhyt elokuva rakkaudesta
ELOKUVA | Kieślowski oli käytännössä koko 1900-luvun loppupuolen merkittävin eurooppalaisohjaaja. Lyhyt elokuva rakkaudesta on helmi vuodelta 1988.