Vesa Vierikko on surumielinen Pelle Hermanni. Kuva: Artista Filmi
ELOKUVA | Sirkus Hepokatin väki saa tietää, että Pelle Hermannin syntymäpäiviä ei ole koskaan vietetty, sillä kukaan ei tiedä, koska tämä olisi syntynyt.
”Elokuva on puvustusta, lavastusta ja maskeerausta myöten värikäs – sirkusmainen.”
ARVOSTELU
Pelle Hermanni ja hypnotisoija
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Timo Koivusalo
- Näyttelijät: mm. Vesa Vierikko, Jari Salmi, Martti Suosalo, Iina Kuustonen
- Ensi-ilta: 22.12.2023
Suomessa esitetään yllättävän paljon lapsille suunnattuja elokuvia, ja iso osa niistä on kotimaista tuotantoa. Ne ovat virkistäviä kaiken Disney-vyöryn keskellä. Kotimaisin voimin on toteutettu myös vuodenvaihteen tienoolla teattereihin saapunut Pelle Hermanni ja hypnotisoija (2023).
Tarinan lähtöasetelma on hellyttävä: Sirkus Hepokatin väki saa tietää, että Pelle Hermannin (Vesa Vierikko) syntymäpäiviä ei ole koskaan vietetty, sillä kukaan ei tiedä, koska tämä olisi syntynyt. Siitä aletaan ottaa selvää, jotta Hermannille voitaisiin järjestää kunnon kekkerit. Samanaikaisesti kilpailevan sirkuksen hypnoosin hallitseva tirehtööri (Jari Salmi) haluaa Pelle Hermannin tulevan hänen sirkukseensa – keinolla millä hyvänsä, ja keinot ovat melkoisen katalat. Syntyy jännitteitä ja jopa väärinkäsityksiä.
Timo Koivusalon käsikirjoittama ja ohjaama lasten- ja nuortenelokuva pitää sisällään kaikki ne elementit, joita lajityyppi vaatii. Tarinaa toteuttamassa on sievoinen joukko suomalaisen näyttelijäkaartin osaavaa kermaa. Tampereen oma poika Vesa Vierikko on sympaattinen Pelle Hermannin rollissa.
Elokuvassa on perinteisen maalaissirkuksen meininkiä oikein olan takaa. Replikointi on erittäin korrektia, jopa turhankin kirjakielistä. Näytteleminen on kauttaaltaan yliampuvaa, turhankin liioiteltua. Näin tosin ehkä on haluttu tuoda esiin heti hyvisten ja pahisten roolit. Hepokatin tirehtööri Hannu-Pekka Björkman, taikuri Martti Suosalo ja trapetsitaiteilijaa esittävä Iina Kuustonen tuntuvat normaaleimmilta.
Elokuva on puvustusta, lavastusta ja maskeerausta myöten värikäs – sirkusmainen. Tarinan tavanomaisuudet, muutamaa sukkelaa repliikkiä lukuun ottamatta, pitävät ainakin aikuisen katsojan naaman peruslukemilla. Elokuva on sallittu, mutta pienimmille tarina on mitä ilmeisimmin liian pelottava.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvän tahdon lähettiläs oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta – arviossa Laula minulle Arja
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
Supersankarielokuvasta Spider-Man: Brand New Day ei tullut upouutta, mutta vanhaan nojaten mennään
ELOKUVA | Supersankareista hauskimmasta on tullut yksinäinen työnarkkari. Uusimman Hämähäkkimies-elokuvan sankari on tunne-elämältään kuin pahainen koulupoika.