Psykologinen trilleri näyttää sukupuolten välisen ikuisen taistelun – arviossa Send Help

Rachel McAdams. Kuva: 20th Century Studios

Tv-ohjelmat, joissa milloin alastomat, milloin vaatetetut miehet ja naiset joutuvat selviytymään karuissa luonnonolosuhteissa minimaalisilla resursseilla, ovat aina kiehtoneet minua. Selviytymisohjelmia katsoessani odotan aina, että kokeneet selviytyjät alkaisivat jossakin vaiheessa kukoistaa, syödä hyvin ja rakentaa majoja, joiden äärellä nauttivat nuotion loimussa luonnon antimista turvassa huonolta säältä, pedoilta ja ötököiltä. Daniel Defoen luoma Robinson Crusoe oli ensimmäinen arkkityyppinen selviytyjä, jonka tarina herätti innostusta maailmankuulussa romaanissa.

Amerikkalainen elokuva Send Help tarjoaa alun dramaattisten kohtausten jälkeen suorastaan idyllisiä mahdollisuuksia miehelle ja naiselle, jotka haaksirikkoutuvat monia resursseja kätkevälle saarelle. Toinen haaksirikkoutuneista, Bradley (Dylan O’Brien), tarvitsee aluksi toisen selviytyjän apua monin tavoin. Selviytymistaitoja oppinut, työelämässä erilaisuutensa vuoksi pilkattu nainen pystyy auttamaan pomoaan, joka ei ensinäkemältä ehkä ansaitsisi kaikkea Lindan (Rachel McAdams) tarjoamaa apua.

* *

Kaksikon toistensa läsnäoloon sopeutumisen taustalla hiertää ennen kaikkea vallan ja aseman eriarvoisuus. Tarinan edetessä tasapaino järkkyy yhä pahemmin, kilpailu yltyy,ja molemmat joutuvat vähitellen suojautumaan toistensa kostotoimilta. Silti katsojana mieleen nousee optimistinen toive, että ehkä rakkaus kuitenkin kimaltelee taustalla ja voittaa haaksirikkoutuneiden egojen törmäykset toisiinsa.

Kun kaksikon monenlaiset selviytymistaidot enenevät hirtehishumoristisesti yltiöpäiseen suuntaan, elokuva lisää karun humoristisia kierroksia. Ylilyövä eskaloituminen ei välttämättä ole enää hauskaa, mutta pitää kyllä tahdillaan mielenkiintoa yllä. Haaksirikkoisten erätaidot ja koiruudet kiristyvät sellaisiin äärimmäisyyksiin, että katsojan kauhistelu lyöttäytyy naurun seuraksi. Näyttelijäkaksikko pysyy etevästi tilanteiden ja tunteiden tasalla halliten laidasta laitaan vyöryvän ilmaisujen skaalan.

Käy yhä selvemmäksi, että rakkauden mahdollisuus hiipuu entisestään, sillä tapahtumat alkavat repiä potentiaalista idylliä palasiksi ja kitkeä romanssin vähäisiäkin ituja. Pintaan nousevat ilkeydet ja julmuudet, joita myös saari ja meri tarjoavat.

Dylan O’Brien. Kuva: 20th Century Studios

* *

Ympäröivä luonto tekee parhaansa kitkeäkseen kaksikolta selviytymisen mahdollisuuksia. Selviytymisresurssien rinnalla kilpailevat tuhoavat ainekset aina myrkkykaloista trooppiseen hirmumyrskyyn. Välillä kaksikko onnistuu työskentelemään tiiminä, mutta vihan ainekset eivät väisty. Kun toinen kaksikosta pääsee niskan päälle, toinen tuntuu alistuvan – mutta onko se totta vai väliaikainen selviytymiskeino? Kuten Linda toteaa Bradleylle: ”Älä koskaan erehdy pitämään ystävällisyyttäni heikkoutena.”

Onko apua tulossa? Se selviää elokuvan lopussa, kun hillitön yllätys muuttaa elokuvan näkökulman. Kaikessa karmeudessaan kaksikon kohtalo tarjoaa kulmikkaita käänteitä ja taistelevan kaksikon arvaamatonta yritteliäisyyttä, joka ei armoa anna. Mitä sinä tekisit, jos joutuisit vihamielisen pomosi kanssa autiolle saarelle?

Saana Saarinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua