Monilahjakkaan Maïwennin ranskalaiselokuva Perintö kääntää katseen perhesuhteisiin ja minuuteen

Klaania kokoontuneena vanhuksen hautajaisiin. Kuva: Why Not Productions

Emirin perhe sekoilee, kun he eivät tahtoisi antaa vaaria vietäväksi pois kuolinvuoteeltaan. Laitos tahtoisi huoneen vapaaksi seuraavan asukin käyttöön. Ruumis on tuskin kylmennyt, ja omaiset jo kinastelevat siitä, mitä mieltä kuollut oikeastaan oli asioista. Kukin omainen ilmoittautuu vuorollaan vaarivainajan näkemysten autenttisimmaksi tulkitsijaksi, mikä sopii näin häiriintyneelle perheelle, jossa kaikki paitsi vainaja mekastavat omaa tärkeyttään.

Maïwenn ja Louis Garrel Seinen rantamilla Kuva: Why Not Productions

* *

Hillitön tragikomedia alkaa vaiheessa, jolloin hautaustoimistossa valitaan arkkua ja sen pehmikkeitä. Silloin alkavat tykit paukkua ja vuosia piilotellut myrkkynuolet viuhua.

Perintö istuu saumattomasti eurooppalaisten perhedraamojen perinteeseen, jossa kuolema paljastaa ihmisten luonteet. Se näkyy kohtauksessa, jossa Fanny Ardantin esittämä Caroline noin vain hyökkää dominoimaan hautajaisia viskaamalla eräänkin muistopuheen pitäjän sivuun, koska uskoo oman puheensa, omien näkemystensä, olevan tärkein totuus.

* *

Ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä Maïwennin esittämä Neige etsii algerialaiseksi uskomaansa perintöään geenitestien avulla. Totuuden sulattelu johtaa hänet hankkimaan Algerian kansalaisuuden ja hankkiutumaan Välimeren toiselle laidalle syleilemään todeksi uskomaansa perintöä. Se mitä hän uskoo realismiksi, onkin pohjimmiltaan hyvin romanttista.

Elokuvaa voi ajatella ranskalais-algerialais-vietnamilaisen ohjaaja-kirjoittaja-päätähti Maïwennin autofiktiivisenä teoksena, koska niin selvästi hän siinä prosessoi omia eri suuntiin harottavia juuriaan. Siinä vaiheessa, kun elokuva ikään kuin unohtaa muun perheen ja alkaa keskittyä Maïwennin esittämän Neigen hahmoon, se menettää kiinnostavuuttaan, koska hahmo ei tällaisenaan yksin riitä kantamaan elokuvaa.

Silloin kun Emir-vaari (Omar Marwan) vielä eli, tyttäret tekivät hänestä kirjan kertomaan muille kuka hän oli. Kuva: Why Not Productions

* *

Liian monet kuvat Neigestä kyyhöttämässä sikiöasennossa Algeriasta kertovien kirjapinojen keskellä tuntuvat jo enemmän narsismilta kuin vilpittömältä itsereflektiolta. Neigen kolme lastakin jäävät hänen oman henkilökohtaisen kasvunsa melodraaman alle.

Siitä huolimatta Perintö nostaa esiin sen, miten tärkeä on ihmisen suhde omaan asemaansa suvun historiassa. Perinnössä näkyy Maïwennin tapa tehdä rosoista ja karheaa elokuvaa aina täysillä. Kaikki on ehdotonta. Sävyille ei jää tilaa.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua