Työuupumusta aletaan harjoitella Koreassa jo varhain. Kuva: Sun Ryung Kim
ELOKUVA | Dokumenttielokuva voi käsitellä yhteiskunnallista aihettaan ilmavasti, eikä se tee siitä yhtään huonompaa. Sen todistaa John Websterin The Happy Worker.
”Websterin ominta elokuvaa on maailmaa satiirisesti tarkasteleva dokumenttielokuva.”
ARVOSTELU
The Happy Worker
- Ohjaus ja käsikirjoitus: John Webster
- Esiintyjinä: Bernardo Alves, David Graeber, Tiejo Keppler, Christina Maslach, Carlotta Servadio, Vanessa Törnblom
- Ensi-ilta: 6.5.2022.
Dokumenttielokuvaohjaaja John Webster kertoo käyttävänsä The Happy Worker -elokuvassa kehyksenään toisen maailmansodan aikaista sabotaasin opaskirjaa, joka oli laadittu natsi-Saksan miehittämän Euroopan vastarintaliikkeille. Opaskirjasta hän löytää ajatuksellisen sapluunan, jota soveltaa näkemykseensä työelämän pilaantumisesta.
Webster ei ole ajatuksineen kaukana professori Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyt historia -teoksen (2004) ideoista. Siltala nosti esiin turbokapitalismin, joka kilpailun ja tuloksellisuuden vaatimuksineen näännyttää työntekijän. Se, että tuloksenteon myötä työhön tuotiin jatkuvan mitattavuuden ja laatustandardien vaatimus, johti Siltalan mukaan siihen, että ammatti-ihmisten autonomiasta, omista reviireistä, niiden säätelystä ja muusta henkisestä liikkumatilasta tehtiin loppu.
Juuri näitä prosesseja Websterin elokuva esittelee.
* *
The Happy Worker nojaa vahvasti kahteen amerikkalaiseen asiantuntijaan. Yhteiskunnallisten aktivistien keskuudessa heistä tunnetumpi lienee antropologi ja anarkisti David Graeber, joka on tutkinut arvohierarkioita ja managerialismia. Hänen kirjoistaan tunnetuimpia ovat Bullshit Jobs ja Debt: The First 5000 Years.
Toinen asiantuntijoista on työuupumuksen tutkimisen pioneeri, sosiaalipsykologi Christina Maslach. Graeberin ja Maslachin funktio elokuvassa on antaa vakuuttavuutta Websterin elokuvassaan esittämille väitteille.
* *
Ympäri maailmaa – mm. Amsterdamissa, Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Helsingissä ja Madridissa – kuvattu elokuva antaa itsestään kevyen ja ilmavan vaikutelman. Se käyttää paljon animaatioita ja dramatisointeja asioidensa havainnollistamiseen.
Paljon on myös kokemusasiantuntijoiden haastatteluja. He kertovat työelämän huonontumisesta omalta kohdaltaan. Tarinoissa kuuluu pettymys työhön ja esihenkilöihin, jotka olivat luvanneet enemmän kuin koskaan oli saavutettavissakaan.
Tietyissä osuuksissa Webster käyttää dramatisoinnissaan lapsia tai pikemminkin sylivauvoja kuvittamassa ihmisten tunnetiloja nykyisessä työelämässä. Yksi haastateltavista kertoo sisäistäneensä töiden vaatimukset heittäytymällä suorittamaan. Hän valitsi selviytymistavakseen perfektionismin ja sai burn outin.
* *
Websterin omista elokuvista The Happy Workeria lähimmäksi tulee Katastrofin aineksia (2008). Elokuvassa Webster yritti selvitä perheensä kanssa kokonaisen vuoden ilman öljyä, mikä tarkoitti myös kaikkia öljystä ja sen jalosteista, kuten muovista, tehtyjä tuotteita.
The Happy Worker synnyttää samantyyppisiä kysymyksiäkin kuin Katastrofin aineksia: paljonko näkemästämme on aitoa ja paljonko kirjoitettua esitystä?
Websterin ominta elokuvaa on maailmaa satiirisesti tarkasteleva dokumenttielokuva, jollaisesta paras, tunnetuin ja hauskin esimerkki tähän mennessä on Sukkien euroelämää (1999), jossa juostiin EU:n päämajassa Brysselissä ja Strasbourgissa ratkomassa silloisen eurokansanedustaja Pertti Paasion kadonneiden parittomien sukkien arvoitusta.

Tähänkö me lapsemme kasvatamme, The Happy Worker näyttäisi kysyvän. Kuva: Hanna-Maria Grönlund
* *
The Happy Worker -elokuvan kuvaus työstä saa ajattelemaan, että olemme ryhtyneet suunnattomaan ihmiskokeeseen, jonka kaikki seuraukset eivät ole nähtävissä. Elokuvan loppu muistuttaa reality-show’ta, vaikkapa jonkin kokkikilpailun imelää huipennusta.
Elokuva viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan millenniaaleja surettaa, etteivät he ikinä saavuta vanhempiensa elintasoa, omistusasuntoa, vakituista työpaikkaa tai muita vakiintuneen aikuiselämän edellytyksiä.
* *
The Happy Workerin varsinainen aihe on merkityskato, jäytävä tunne oman työn merkityksellisyyden katoamisesta ja samalla myös ihmisen itsensä merkityksellisyyden katoamisesta. Monet ihmiset samastavat itsensä työhön; he eivät tunne olevansa mitään ilman työtä ja sen tekemisessä koettua autonomiaa.
Sitä elokuva ei kerro, miten ja miksi ihmiset on saatu uskomaan, että työ on elämän suurin onni ja tarkoitus. Sen pohtiminen voisi antaa katsojillekin enemmän kuin nyt, kun Webster viisastelee ja vitsailee prosessin pilaantumisen piikkiin. Hänen näkökulmansa on yksittäisen, työelämän muutoksissa pyristelevän työntekijän näkökulma.
The Happy Worker on lähempänä elokuvallista mielipidekirjoitusta, joka tökkii sitä ylenpalttista totisuutta, jolla Suomessa työhön suhtaudutaan.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Onko oikein nauttia kauneudesta, joka syntyy toisen kärsimyksestä? Nick Cave -elokuva This Much I Know to Be True
ELOKUVA | Andrew Dominikin dokumenttielokuva on pohdinta musiikista ja australialaisen lauluntekijän Nick Caven ja tämän pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Warren Ellisin välisestä ystävyydestä.
Rakkauden A on 300 metriä korkea – arviossa ranskalaisensi-ilta Eiffel
ELOKUVA | Ranskalainen ensi-iltadraama Eiffel tasapainoilee rakkaustarinan ja teknisen nerouden kierteessä. Kun Adrienne ja Gustave kohtaavat, kynä ja viivoitin unohtuvat.
Koulumaailma kohtaa fantasian japanilaisanimessa – arviossa Jujutsu Kaisen 0
ELOKUVA | Uudempiin animestudioihin kuuluvan MAPPAn ensi-iltaelokuvassa koulukiusatulle Yutalle ilmaantuu ahdistuskohtauksien aikana Rika-niminen henki, joka kostaa kiusaajille.
Mukavaa väkeä kahdessa kerroksessa – Downton Abbey: Uusi aikakausi soveltuu eskapistisiin tarkoituksiin
ELOKUVA | Suositun televisiosarjan tarinaa jatkava uutuuselokuva tuo valkokankaalle tutut hahmot. Viihteellisen kerronnan lomassa saadaan perusteellinen oppitunti äänielokuvan varhaisvaiheista.