Kristina Isola ja Emma Isola. Kuva: Joona Pettersson
ELOKUVA | Kivet, Kaivo, Unikko – näitä kaikkia yhdistää nimi Maija Isola. Mutta kuka hän oli? Kysymykseen yrittää vastata Leena Kilpeläisen dokumenttielokuva.
”Olisiko Marimekkoa olemassakaan ilman Maija Isolaa?”
ARVOSTELU
Maija Isola
- Suomi, 2022.
- Ohjaus: Leena Kilpeläinen
- Ensi-ilta: 4.3.2022
Moni meistä tietää nimen Maija Isola, jos ei muualta niin kodin verhojen reunatekstistä. Ja siitä unikosta. Isola oli kuitenkin enemmän kuin Marimekon ikonisimman kuosin suunnittelija.
Leena Kilpeläinen on lähtenyt dokumentissaan tutkimaan naista kuosikuvioiden takana. Vankkaan ja varmasti pitkään kootun lähdeaineiston kautta kartoitetaan sitä monivaiheista tietä, jonka Isola kulki urallaan ja taiteellisissa näkemyksissään.
Maija Isola (1927–2001) työskenteli Marimekolla jo sen edeltäjän Printexin aikana ja oli keskeinen suunnittelija, kun Armi Ratia nosti Marimekkoa maailmanmaineeseen. Näiden kahden luovan ihmisen suhde ei kuitenkaan aina ollut mutkaton, vaikka Isola suunnitteli noin 500 tuotetta Marimekolle – monet niistä klassisimmista Marimekko-kuoseista ovat hänen.
Tämä välirikko tuodaan dokumentissa kuin ohimennen esille sekä tyttären Kristiina Isolan haastatteluilla että näyttelijän lukemilla otteilla Isolan kirjeistä ja päiväkirjoista. Olisiko Marimekkoa olemassakaan ilman Maija Isolaa?
Itse kuosit herätetään dokumentissa henkiin taitavasti animaation avulla. Kerrontaa siivittää Sanna Salmenkallion modernia muotokieltä luoneen naisen tarinaan sopiva musiikki.
Dokumentti pitää tasaisen otteensa loppuun saakka, vaikkakin jättää lopussa katsojan hieman ilmaan.
Maija Isola oli kuitenkin enemmän kuin verhokuosisuunnittelija. Hän oli taidemaalari, kuvantekijä ja teki designia muillekin kuin Marimekolle. Vaikutteita niin designiin kuin maalauksiinsa hän otti useilta matkoiltaan, joilla hän hurmaantui milloin Pohjois-Afrikan väreistä kuin Pariisissa kohtaamistaan muodoista, äänistä, vaikutteista.
Tasaista elämää hän ei viettänyt, ja miessuhteitakin kertyi. Ennen kaikkea dokumentissa tulee esille se sisäinen luomisen tuli, jonka pariin Isola aina vetäytyi ja jonka kautta hän loi.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Omalaatuinen italialainen haudanryöstäjätarina – arviossa La Chimera
ELOKUVA | Alice Rochwacherin maagista realismia ja veijaritarinaa yhdistelelvä ensi-iltaelokuva La Chimera on lajityypiltään vaikeasti määriteltävä taidepaukku.
Alex Garlandin Civil War -elokuva kuvittelee, miltä näyttäisi Yhdysvaltojen romahtaminen sisällissotaan
ELOKUVA | Brittikirjailija Alex Garlandin uusin elokuva Civil War on hänen teoksistaan hyytävin, kuvaahan se yhteiskunnan romahdusta vihaan.
Kolmen siskon elämä on kekseliästä niin hyvässä kuin pahassa – arviossa Mika Gustafsonin esikoisohjaus Siskoni
ELOKUVA | Ruotsalaiselokuvassa itsenäiset alaikäiset sisarukset ajattelevat pärjäävänsä itse eivätkä luovu vapaudestaan ja omista ajatuksistaan tulevaisuutensa suhteen.
Back to Black on kiltti elokuva Amy Winehousen tiestä tähtiin – parasta elokuvassa on pääroolin näyttelevä Marisa Abela
ELOKUVA | Sam Taylor-Johnsonin ohjaama fiktioelokuva pyrkii paikkaamaan Amy-dokumentissa kolhiintuneiden läheisten mainetta.