Alfred (Justus Hentula) ja Sihja (Elina Patrakka) piilottelevat kaupungin yössä. Kuva: Tuffi Films
ELOKUVA | Suomalaisissa fantasiaelokuvissa näkyy kotimaisten elokuvantekijöiden vahva sitoutuminen realismiin. Harvassa ovat elokuvantekijät, jotka osaavat päästä irti todellisuuden kahleista niin, että sadun ja toden liittoon voi uskoa.
”Kiusaus tehdä iskulause-elokuvaa tämän päivän tarpeisiin on osoittautunut liian suureksi.”
ARVOSTELU
Sihja – kapinaa ilmassa
- Ohjaus: Marja Pyykkö
- Käsikirjoitus: Kirsikka Saari ja Jenni Toivoniemi
- Pääosissa: Justus Hentula, Elina Patrakka, Eero Ritala, Elena Leeve, Elmer Bäck, Pirjo Lonka
- Ensi-ilta: 5.8.2022
Perhosia rakastava yksinäinen kaupunkilaispoika Alfred (Justus Hentula) on löytänyt seurakseen keijun nimeltä Sihja Pönttöhiitinen (Elina Patrakka). Suttuinen, takkutukkainen ja käytökseltään arvaamaton Sihja on hurmannut Alfredin, joka pääsee uuden ystävänsä kanssa lentämään linnun lailla ilmojen halki.
Alfredin vanhemmat Riia (Elena Leeve) ja Eerik (Elmer Bäck) vähän ihmettelevät Sihja-tytön tapoja, mutta ovat vain hyvillään, kun pojalla on ystävä.
* *
Alfredin isä on töissä lannoitetehtaalla, jolla menee huonosti. Sille tulee uusi supermenestyvä tuote, Mirakulaus-lannoite, joka näivettää rikkaruohot. Lannoitteesta koituu myös ikävyyksiä. Mirakulaus tappaa lintuja, hävittää maailmasta kaiken ruman ja tekee ihmisistä heidän sitä juotuaan tahdottoman kilttejä tyyppejä, jotka eivät kapinoi.
Odotin ja toivoin kotimaista fantasiaelokuvaa, johon idea keijusta olisi antanut mahdollisuuksia, mutta Sihjan tekijöillä on ollut liian kiire parantaa maailmaa kertomalla meille rikkaruohomyrkkyjen turmiollisuudesta, jotta he voisivat antaa fantasian kasvaa omalakiseksi kokonaisuudekseen.
Sihja-keijua esittää Elina Patrakka. Kuva: Vilja Harala / Tuffi Films
* *
Kiusaus tehdä iskulause-elokuvaa tämän päivän tarpeisiin on osoittautunut liian suureksi. Ihmisistä tekijät eivät ole kiinnostuneita, koska elokuvan lapset ja keijut on tehty tekijöiden iskulauseita toisteleviksi käsinukeiksi.
Tekijöiden maailmankuvassa erityisen pahoja ovat liikeyritykset ja tehtaat. Hyviä ovat lapset ja kaikki asioihin tunteillaan pidäkkeettömästi reagoivat ihmiset ja keijut. Hyviä ovat kapinalliset, mikä tässä elokuvassa tarkoittaa leikkokukkien syömistä salaattina, toisten ihmisten säikyttelyä sekä heidän tavaroidensa potkimista ja rikkomista. Yleinen kauhukakaruus on siis hyvästä.
Alfredilla (Justus Hentula) ja Sihjalla (Elina Patrakka) on seuraa toisistaan. Kuva: Vilja Harala / Tuffi Films
* *
Osittain Tampereella kuvatun elokuvan komeimpia näkymiä on Palomäentiellä sijaitseva Haapasen huvila, jonka vanhat tamperelaiset tunsivat aikoinaan Nykytaiteen museona. Paljon on kuvia tamperelaisista asuinalueista, vanhoista ja uusista.
Yksi Marja Pyykön ohjaaman elokuvan ongelmista tarinan rytmitys; Sihja tuntuu töksähtelevältä sarjalta kohtauksia. Yleisimmin toistuu kuva hengästyneistä vanhemmista noutamassa Alfred-poikaansa milloin mistäkin kepposesta, johon Sihja on heidän ainokaisensa houkutellut.
Elokuva jättää opettavaisuuden ikävän sivumaun.
Toisaalta, entäpä jos onkin niin, että Sihja-keiju on vain lapsen mielikuvitusystävä, jota sopii syyttää omista tyräyksistä? Vaikka niin olisikin, se ei poista elokuvan tekijöiden mekanistista käsitystä ihmisistä ja henkilöhahmoista pelkkinä äänitorvina.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
The Whale -elokuvan englanninopettaja Charlie on kuin valas akvaariossa
ELOKUVA | Ruokariippuvuus on pitemmän päälle kuin viiltely. Kun mikään muu ei tunnu miltään, sentään haava ranteessa tai rasvasuolakokkare kielen päällä tuntuu ja maistuu, edes hetken.
Lohdullinen dokumenttielokuva surusta – arviossa Mina Laamon dokumenttielokuva Surunkesyttäjät
ELOKUVA | Surunkesyttäjät-dokumenttielokuvassa surujen syyt ovat moninaiset ja niin ikään tavat surra. Lohdutusta etsivälle se antaa hengähdystauon omaan murheeseen.
Ammattitaitoisesti tehty epookkielokuva Valon valtakunta on kaunis katsella, muttei paljon enempää
ELOKUVA | Teatteri ja elokuvaohjaaja Sam Mendes uutuus, Valon valtakunta yrittelee kovasti sitä ja tätä, mutta jää harmillisesti puolitiehen.
Esiintyvän taiteilijan hurmio ja sortuminen tuovat Cate Blanchettille Tár-elokuvasta vielä Oscarin
ELOKUVA | Tár on elokuva, joka jää mieleen sekä taideteoksena että huomiona siitä, että kukaan ei tule tähdeksi yksin. Ilman taustavoimia ei suurinkaan nero saavuta mainetta.