Hong Sang-soon samea maailma – arviossa What Does That Nature Say to You

Kuva: BKS Cinema

”Ei se pieni sameus haittaa minua”, toteaa yksi What Does That Nature Say to You -elokuvan henkilöistä selittäessään miksei pidä aina silmälaseja likinäköisyydestään huolimatta. Häntä miellyttää enemmän hieman epätarkka maailma ympärillä.

Lausahdus kuvaa hyvin korealaisen Hong Sang-soon suhtautumista elokuvantekooon. Hänen elokuvansa eivät ole superskarppeja, eikä kamera juuri koskaan näytä henkilöitä lähikuvassa, eikä katsoja useinkaan näe tarkkaan henkilöiden ilmeitä. Silti jostain syystä katsoja pääsee syvälle henkilöiden psyykkeeseen ja heidän suhteeseensa muihin ihmisiin.

Donghwa heittää tyttöystävänsä Jun-heen tämän vanhempien kotiin Soulin ulkopuolelle. Aikomuksena ei ole vielä virallinen esittelyvierailu, mutta kun tiluksia ihmetellessä paikalle ilmaantuu Jun-heen isä, joka kiinnostuu Donghwan autosta, päivästä tulee sellainen ja Jun-heen äiti alkaa valmistella ruokaa. Viidentenä on paikalla Jun-heen sisko. Viisikko syö, juo enemmän kuin tarpeeksi ja ennen kaikkea keskustelee.

* *

Yhden päivän ja illan aikana viiden ihmisen sosiaaliset arvostukset ja suhtautuminen muihin alkavat rivien välissä paljastua. Äiti ja sisko kuulostelevat onko Donghwa sopiva vävyksi. Donghwa on aloitteleva runoilija, ja runoja paljon kirjoittanut ja niitä jonkun verran julkaissut äiti tarttuu tähän. Donghwan vanhaa autonrehjua ehdotetaan vaihdettavaksi.

Niin, se Donghwan vuoden 1996 Kia Pride, jonka Jun-heen isä haluaa heti koeajaa. Jostain syystä taide-elokuvien ohjaajat ovat mieltyneet vanhoihin autoihin, oli kyseessä sitten Drive My Carin ohjaaja Ryosuke Hamaguchi ja päähenkilön Volvo, tai meidän oma Aki Kaurismäkemme jenkkirautoineen. Niissä lie sitä sopivaa patinaa, mitä hyvissä elokuvissakin on.

Välillä käväistään paikallisella tunnetulla temppelillä. Sen ja dialogissa mainitun kuningas Sejongin haudan perusteella katsoja sijoittaa tapahtumat paikkaan nimeltä Yeoju-si, Gyeonggin läänissä. Sinne siis seuraavalla Korean reissulla.

Kuva: BKS Cinema

* *

Hong Sang-soo tekee elokuvia nopeasti, usein kaksi vuodessa. Budjetitkin ovat pieniä. Elokuvat tapahtuvat muutamissa arkipäivän lokaatioissa. Hong Sang-soolla on myös taipumus käyttää samoja näyttelijöitä elokuvasta toiseen. Kameraotoksia on niukasti, usein vain yksi per kohtaus. Joskus kohtaus voi alkaa tai päättyä nopeaan zoomiin.

Hong Sang-soota on verrattu Eric Rohmeriin. Molempien elokuvathan ovat puheliaita, ihmisten välisille kanssakäymisille rakennettuja. Hongilla on oma hieman ironinen ja välillä vienolla, vinolla huumorilla sävytetty tapansa paljastaa keskustelun aikana ja henkilöiden pienillä reaktioilla paljastuksen hetkiä, kohtia, joissa henkilö tulee kertoneeksi jotain itsestään katsojalle. Nyt sellaisia ovat Donghwan ja Jun-heen isän väliset keskustelut makkorin siivittäminä. Pikkuhiljaa vankan keskiluokkaiseen mutta luovaan luokkaan kuuluvat henkilöt paljastavat myös pikkumaisia puoliaan. Donghwa itse on mieltynyt hieman suttuisen mukavaan vaatimattomaan elämään, jossa ei tarvitse nähdä niin tarkasti.

Lopuksi pitää antaa krediittiä uudelle elokuvalevittäjälle, BKS Cinemallle, joka on tuonut elokuvan Suomeen. Toinen plussa menee suomenkielisten tekstien tekijälle, joka on osannut kääntää korean kielen kohteliaisuusasteet oikein. Vävykokelaan ehdotettua, että Jun-heen isä voisi sinutella häntä, jatkaa Donghwa nuorempana silti kohteliasta puheenpartta, suomennettuna teitittelyä, ihan niin kuin Koreassa kuuluu tehdä.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua