Kaksi siskosta. Kuva: DocPoint
ELOKUVA | Kiina laittoi virallisesti täytäntöön yhden lapsen politiikan vuonna 1980. Wang Qiong kuvasi seitsemän vuotta perhettään ja sukulaisiaan. Hänelläkin oli sisko, josta hän ei lapsena tiennyt.
Eija Niskanen
Kiina laittoi virallisesti täytäntöön yhden lapsen politiikan vuonna 1980. Sitä valvottiin tiukimmin 1990-luvulla. Silloin maailmaan tuli tyttö nimeltä Jin.
Tänä vuonna verkossa järjestettävällä DocPoint-elokuvafestivaalilla esitettävän All About My Sisters -elokuvan ohjaaja Wang Qiong on yksi perheensä kolmesta siskoksesta. Lapsena hän kasvoi uskossa, että heitä on kaksi siskosta, ja että sukulaisperheessä asuva Jin on sukulaisten lapsi. Jin on kuitenkin Wangin täyssisko, hylätty syntymässä.
Ohjaaja alkoi alun perin tehdä elokuvaa opiskelutyönä, aiheeksi oli määrätty äidin haastattelu. Äidin puheissa ja puhumattomuudessa alkoi kuitenkin tulla esille hänen hylkäämänsä Jin. Aihe on ollut perheessä tabu.
Vaikka Jin alkoi teini-iässä viettää osan aikaa oikeassa perheessään, häntä ei koskaan pidetty samanlaisena kuin perheen muita lapsia. Kasvattiperheeseenkin, vaikka he olivatkin pitäneet hänestä hyvää huolta, Jin oli armosta otettu.
Jin ja hänen oikea äitinsä. Kuva: DocPoint
Wang Qiong kuvasi seitsemän vuotta perhettään ja sukulaisiaan. Vähitellen, intiimien keskustelujen kautta, järkyttävät tapahtumat alkavat tulla esille dokumentin katsojalle, samoin kuin ne tulivat ohjaajalle. Perheeseen syntyy tyttöjä toivotun pojan sijaan, ja kun kolmaskin lienee tyttö, päättää äiti tehdä abortin – yhdeksännellä kuukaudella. Lapsi jää kuitenkin eloon ja selviää pahvilaatikossa paikallisen koulun liepeillä viikon ennen kuin sukulaiset ottavat vauvan hoitoonsa.
Jin ei ollut kylän ainoa syntymässä hylätty tai abortoitu tyttö. Jotkut näistä Kiinan hylätyistä tytöistä päätyivät Suomeenkin adoptoituina.
Jinin kova alku elämään on teki hänestä sitkeän. Heti dokumentin ensimmäiset kuvat antavat kuvan kovismaisesti käyttäytyvästä, elämässä eteenpäin menevästä nuoresta naisesta. Elokuvan lopussa hänellä on oma lapsi ja hän on lähdössä lapsineen isompaan kaupunkiin elantoa etsimään. Ohjaajan mukaan hän pärjää nykyisin hyvin.
Jin sai itse pienen pojan. Kuva: DocPoint
All About My Sisters on englanninkielisen nimensä mukaan myös elokuva sisaruudesta ja perheestä. Ohjaajan toinen sisar tulee raskaaksi ja ohjaajan hämmästykseksi kertoo aikovansa tehdä abortin, jos sikiö on tyttö. Kohtauksissa ohjaaja menee sisarensa kanssa sairaalaan ultraääneen ja salakuvaa, kuinka lääkäri vaivihkaa kertoo siskolle sikiön sukupuolen. Klinikan seinällä on kyltti, että sukupuoleen perustuvat abortit ja raskaustestit ovat nykyään kiellettyjä.
Kiinan sukupuolipainotteinen perinne vaikuttaa vielä 2000-luvun puolellakin. Maassa, jossa kommunistisesta järjestelmästä huolimatta sosiaalitoimi ei kata kaikkea, poikalapsi on vanhempiensa turva näiden vanhuudenpäivinä.
Vaikka yhden lapsen politiikkaa ei syrjäseuduilla noudatettu aina kovin tarkoin – ohjaajan perheessäkin on kolme virallista lasta sekä Jin – toimi ohjaajan setä kylän lapsipolitiikan ankarana valvojana. Intiimit haastattelut niin siskojen, vanhempien kuin sukulaistenkin kanssa tuovat hämmästyttävän lähelle katsojaa sen, mistä olemme lukeneet uutisista mutta emme ole ajatelleet tarkemmin.
All About My Sisters (ohj. Wan Qiong; Kiina, 2021) DocPoint Online -festivaalilla 31.1.–6.2.2022. Lisää festivaalista täällä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (23.6.2022): Juhannuksen scifi-spesiaali!
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kaarina Lehtisalo ei ole haaskannut aikaa mökkeilyyn, vaan katsonut omalaatuisia tieteiselokuvia.
Annika Grofin ohjaama Toiset äänet -dokumenttielokuva toistaa monesti jo ennenkin kuultua
ELOKUVA | Harva asia synnytti akateemisesti suuntautuneiden ihmisten keskuudessa yhtä paljon ja yhtä kiihkeää keskustelua kuin 2000-luvun alkupuolella valmisteltu uusi yliopistolaki.
Parasta juuri nyt (6.6.2022): Lastenelokuvaspesiaali!
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Petri Hänninen on katsellut muun muassa Encanton, Punaisen ja Corpse Briden.
Miksi elokuvien koskettavuus on reaktioiden fyysisyydessä, kuten Hesari tuntuu ajattelevan?
KOLUMNI | Maan suurin sanomalehti äänestyttää lukijoitaan koskettavimmasta kotimaisesta 2000-luvun elokuvasta. Antti Selkokari kummastelee koskettavuuden kriteereitä, jotka muistuttavat paniikkitilan kuvausta.