Kuva: Elke ry
ELOKUVA | Aubrey Gordonin hersyvä persoona kannattelee dokumenttia, joka on tarpeellinen, mutta hukkaa elokuvalliset mahdollisuutensa.
”Elokuvaa katsoessa palasin monta kertaa samaan kysymykseen: kenelle tämä on tehty?”
ARVOSTELU
You Fat Friend
- Ohjaus: Jeanie Finlay
- Ensi-ilta 25.10.2024
Lihava nainen istuu lammessa keskellä jylhää vuoristomaisemaa silmät ummessa. Hän näyttää nauttivan olostaan.
Nainen on Aubrey Gordon, joka kertoo aina rakastaneensa vettä ja uimista, mutta käyneensä uimahallissa viimeksi vuosia sitten. Yleisellä paikalla uiminen vaatisi liikaa katseiden kohteena olemista, ja sitä hän ei jaksa.
Gordon on lihava ja hän haluaa käyttää nimenomaan tuota sanaa. Läskiaktivismin yksi perusteesi on, että lihavista ihmisistä pitäisi pystyä puhumaan ilman kiertoilmauksia. Kiertely kun tuppaa vahvistamaan käsitystä siitä, että lihavuus on jotain niin pahaa ja häpeällistä, ettei sitä voi sanoa ääneen, saati kutsua toista ihmistä lihavaksi. Luultavasti tämä tietää kokonsa joka tapauksessa.
Jos on lainkaan tutustunut läskiaktivismiin ja kehopositiivisuusliikkeeseen, Gordonin sanoma ja kokemukset kuulostavat tutuilta. Niin tutuilta, että kokopitkä dokumentti aiheesta tuntuu jo nähdyn toistolta. Sama vaikutelma tuli Raisa Omaheimon vuonna 2023 julkaistusta kirjoituskokoelmasta Ratkaisuja läskeille (S&S, 2022; lue Mikko Saaren kirjoittama arvio tästä), joka oli sinänsä ansiokas tietopaketti lihavuuden stigmasta, läskifobiasta ja laihdutuskulttuurista. Omaheimon teos osoitti, että Suomessa on nähtävissä samat ilmiöt, joista esimerkiksi Sophie Hagen kirjoitti kirjassaan Happy Fat vuonna 2019.
Myös Jeanie Finlayn dokumentti Your Fat Friend toistaa usein kuullut ajatukset, kuten että maailmaa ei ole tarkoitettu lihaville ihmisille, laihduttaminen lihottaa ja laihdutuskulttuuri haluaa rahastaa ihmisten itseinholla.
* *
Annetaanpa vähän armoa. Finlayn dokumenttia on kuvattu kuuden vuoden ajan, ja tuossa ajassa tietoisuus läskiaktivismin keskeisistä käsitteistä on kasvanut rutkasti. Dokumentti onkin oikeastaan sen kertaamista, miten Aubrey Gordonista tuli vaikuttaja.
Gordon tuli tunnetuksi alun perin blogistaan Your Fat Friend, jota hän kirjoitti ensin nimettömänä. Kun blogin maine kasvoi ja Gordonille tarjottiin kirjan kustannussopimusta, hän päätti tulla julkisuuteen omalla nimellään ja kuvallaan. Se oli pelottavaa, koska lihavien kokemuksista ja oikeuksista kirjoittava nainen oli saanut runsaasti uhkaavia viestejä ja vihakommentteja, joissa muun muassa fantasioitiin Gordonin tappamisella.
Näkyväksi ja nähdyksi tuleminen on dokumentin kantava teema, jota olisi voinut hyödyntää lisää. Kun Gordon tulee näkyväksi omana itsenään, hän antaa myös muille lihaville ihmisille kokemuksen nähdyksi tulemisesta. Hänen kirjansa signeerausjono on pitkä, ja ihmiset pysähtyvät jakamaan hänelle omia tuntemuksiaan. Tälle materiaalille olisi voinut antaa enemmänkin tilaa.

Aubrey Gordon vastustaa laihdutuskuureja mutta keräilee laihdutuskirjoja. Kuva: Elke ry
* *
Dokumentin parasta antia ovat muutoinkin ihmisten tunnereaktiot, kuten vaivaannuttava kiitospäivän ateria laihdutuspuhetta suoltavine täteineen ja Gordonin vanhempien tuki tyttärelleen. On liikuttavaa huomata, että ihmiset voivat oppia, jos he ovat valmiita kuuntelemaan.
Sen sijaan leikkauspöydälle olisi voinut jäädä kasa täytemateriaalilta näyttäviä pätkiä, jotka ovat nättejä, mutta usein liian siloteltuja. Niistä tulee mieleen kuvapankkien materiaali, joten järin omaäänisiksi niitä ei voi sanoa.
Se on sääli, sillä Aubrey Gordonista olisi saanut myös elokuvallisesti kiinnostavan dokumentin. Hän on valovoimainen esiintyjä, jonka Michael Hobbsin kanssa vetämä podcast The Maintenance Phase oli yksi korona-ajan suosikkipodeistani. The Maintenance Phase käsitteli laihdutuskulttuurin ilmiöitä niin hauskasti, että usein tuntui kuin olisin nauranut viimeisimmille dieettivillityksille ystävien enkä ventovieraiden amerikkalaisten kanssa.
Elokuvaa katsoessa palasin monta kertaa samaan kysymykseen: kenelle tämä on tehty? Ne jotka ovat jo valmiiksi kiinnostuneita läskiaktivismista, kaipaisivat luultavasti syvällisempää otetta, ja ne jotka eivät ole, eivät kuitenkaan katso dokumenttia.
Toivoisin tietysti, että katsoisivat, ja siinä mielessä Your Fat Friend on tarpeellinen tietopaketti läskiaktivismista. Tarpeellinen se on myös validaation välineenä: Aubrey Gordon on menestynyt, ja toisin kuin fiktiivisten elokuvien lihavat hahmot kautta aikain, hänen ei todellakaan ole tarvinnut laihduttaa onnistuakseen.
Nadia Paavola
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nuoren Bob Dylanin muotokuva tekee vaikutuksen – arviossa A Complete Unknown
ELOKUVA | James Mangoldin ohjaama Dylan-elokuva huokuu 1960-luvun henkeä niin ideologialtaan, visuaaliselta kokonaisilmeeltään kuin pienemmiltäkin yksityiskohdiltaan.
Salaa tehdyssä elokuvassa isän ura, uskonto ja valta ajavat oman perheen ohi – arviossa Pyhän temppeliviikunan siemen
ELOKUVA | Iranin poliittiset jännitteet saapuvat yhden perheen ruokapöytään ohjaaja Mohammad Rasoulofin kiitetyssä elokuvassa.
Bhutanissa onnellisuus on enemmän muissa ihmisissä kuin tavarassa – arviossa Onnen asiamies
ELOKUVA | Arun Bhattarain ja Dorottya Zurbón ensi-iltadokumentti kertoo myös asiamiehen elämästä ja rakkaudesta.
Kesäkirja on pienten pinnanalaisten asioiden elokuva – Tove Janssonin kirjan filmatisoinnissa juhlii kesäinen Suomenlahti
ELOKUVA | Glenn Closen tähdittämän elokuvan rauhaisien luontokuvien alla tapahtuu pieniä, mutta merkittäviä asioita.