Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Marita Nyrhinen kertoo neljän päivän kotimaankiertueensa löydöistä.

Tein neljän päivän automatkakiertueen Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun seuduilla, alueille, joihin on kohtuullisen lyhyt matka keskisen Suomen alueelta. Huomasin, että maamme on varsinainen Egenland; nähtävyys toisensa perään hämmästytti tavalla tai toisella. Vinkkinä listaan yllättävimmät kohteet, joista en ennestään tiennyt mitään.

1

Oulujoen mahtavat maisemat hivelevät silmiä. Sotien jälkeen joki valjastettiin melko perusteellisesti. Useat voimalaitokset ovat arkkitehtonisia järkäleitä. Muhoksen alueelle rakennettiin kaksi arkkitehti Aarne Ervin suunnittelemaa voimalaitosta: Montan ja Pyhäkosken laitokset. Jälkimmäinen on yksi Suomen suurimmista. Ervi suunnitteli ajan tapaan Pyhäkosken voimalaitoksen alueelle laajan, noin 70 rakennuksen Leppiniemen asuntoalueen, josta laitoksen työntekijät saivat kodin. Alue on yhä vaikuttavan näköinen kokonaisuus, jonka ilmeessä toteutuvat 1940- ja 1950-luvun ihanteet ja mahdollisuudet. Mäntymetsän ympäröimä asutusalue on häkellyttävän kaunis kokonaisuus.

2

Lieksan keskustasta noin 30 kilometriä länteen päin on entinen kaivoskylä, joka on jäänyt ”herran kukkaroon” ja päässyt unholaan. Ei pitäisi! Mätäsvaaran kaivos toimi sodan aikana. Sieltä louhittiin sotateollisuudessa käytettyä molybdeenia, jota vietiin Saksaan asti. Toimintaa oli vain vuosina 1939–1947, ja kun kaivostoiminta loppui, kylä jäi.

Mätäsvaarankin taajamassa on suomalaisarkkitehdin kädenjälki; Alvar Aalto suunnitteli suurimman osan kylän tyyppitaloista. Mätäsvaaran monet talot ovat luhistumisen partaalla, joistakin taloista on pidetty huolta. Monia taloja on remontoitu ja joihinkin on tehty muutoksia. Se kielii, että ne ovat asuttuja – joko vapaa-ajankäytössä tai jopa pysyvinä koteina. Nyt olisi kiire säilyttää arvokasta arkkitehtuuriperinnettä ja pelastaa se, mikä pelastettavissa on.

Myös vedellä täyttynyt Mätäsvaaran avolouhos on vaikuttava näky. Ei sekään ole prameudella pilattu, mutta siellä järjestetään heinä-elokuun vaihteessa Lieksan vaskiviikkojen konsertteja. Voi vain kuvitella, kuinka komeasti akustisesti mahtavassa louhoksessa soivat japanilaiskvintetti N-Crafts – Trumpet Voluntaryn barokkimusiikki tai Con Brassica -vaskisseptetti.

3

Museot tuovat mieleen vitriinit. Harvoin ne ovat Suomessa interaktiivisia. Suolahden Wanhan aseman seutu on siitä erikoinen, että se on auki oikeastaan aina. Vuonna 1898 valmistuneessa mutta jo 1950-luvun alussa käytöstä poistetussa asemarakennuksessa näyttäisi olevan ravintola, mutta ovet olivat visusti kiinni kesäkuun alussa. Yrittäjää kaivataan.

Suljettu ratapiha ei puolestaan ole kovin suljettu. Vapaaehtoisten junaharrastajien joukko kunnostelee vanhoja vetureita ja vaunuja ja ajelee testiluontoisesti radalla. Keitele-Museon alaisella museoalueella esitellään vanhoja veturitalleja ja kalustoa. Resiina-ajelu on vanhemmalle väellekin kokemus. Lättähattu ja vanha postivaunu ovat katseenvangitsijoita.

Kulttuurihistoriallisesti merkittävä, suojeltu alue on harvinaisen laaja perinteinen rautatieympäristö ratapihoineen ja rakennuksineen.

4

Puolangalla on tuotteistettu mökötys. Puolanka haluaa olla selvästikin Suomen pessimistisin kunta. Kun normaalisti saapuu uuteen kuntaan, rajalla on ystävällinen tervetulontoivotus. Puolangalle saapuminen herättää epäluuloja, sillä kyltissä lukee: Vielä ehdit kääntyä pois.

Torin laidalla sijaitseva Puolangan Pessimistien kahvila lupaa tarjota huonoa palvelua ja kahvia. Totisen näköinen kahvilaemäntä kertoikin laihannäköisen kahvin olleen edelliseltä päivältä. Paremmin ei mene Pessimismimusikaalin järjestäjällä, Askanmäen kesäteatterilla, sillä ryhmä takaa, että teoksen nähneiden koko kesä on pilalla. Pessimismipäiviä vietetään 1.1.–31.12. – joka vuosi.

Pikaisen havainnoin jälkeen paikallinen väki näytti olevan totista porukkaa, vain turistia nauratti.

5

Kun Oulun suunnasta saapuu Suomussalmelle ja jatkaa kohti Venäjän rajaa, metsikön keskeltä aukenee erikoinen näky: valtava kivipelto, joka on selvästi kasattu järjestelmällisesti. On pakko pysähtyä ihmettelemään. Kyseessä on Suomussalmen taisteluissa kaatuneiden muistoksi pystytetty Talvisodan Monumentti. Sen keskellä korkeuksiin kohoaa Avara syli -muistomerkki. Koko alue muodostuu noin 17 000 kivenjärkäleestä kunnioittaan sekä puna-armeijan että suomalaisten kaatuneiden muistoa. Tuo muistomerkki panee paatuneemmankin mielen herkäksi.

Marita Nyrhinen