Arlanzan viinireitti hurmaa monipuolisuudellaan

Kuva: Andréa d’Egmont

Maarit Saarelainen, teksti

”Asioiden arvoa ei mitata niiden kestolla, vaan niiden intensiteetillä.”

Espanjalaisen kirjailijan ja runoilijan Federico García Lorcan ajatus asioiden arvon mittaamisesta intensiteetillä pätee mielestäni yhtä hyvin niin elämään, matkustamiseen kuin viineihinkin. Intensiteetti takaa kokemuksen syvyyden.

Olen matkustanut eri puolella Espanjaa 30 vuoden ajan ja tunnen maan aika hyvin. Pohjois-Espanjan Ruta de Arlanza -reitti hurmaa monipuolisuudellaan. Se on seutua asuttaneiden roomalaisten historiaa ja nykyisen Kastilia ja Leónin ydintä.

Pohjois-Espanja ja Arlanza on hyvä retkikohde heille, jotka ovat mielestään jo nähneet koko maan. Täydellinen matka ei synny sattumalta. Se on yhdistelmä toiveita, haluja ja uteliaisuutta. Lisämausteena on tietysti mukava porukka, kiinnostava ohjelma sekä hyvä opas. Me saimme Mercedes Villanuevan.

* *

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä

En ole juuri nyt menossa naimisiin, mutta tällä kuuden päivän mittaisella juhannusmatkalla tulee mieleen vanhoja hääperinteitä, joihin liittyy jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain sinistä.

Kastilia ja Leónin alueelta löytyy merkittäviä kulttuuriperintökohteita: kirkkoja, luostareita ja taidetta. Arlanzan viinireitissä yhdistyvät arkkitehtuuri, historia, perintö ja paikallinen luonto sekä yli tuhannen metrin korkeuksiin piilotetut viinitarhat.

Reitti sijaitsee Burgosin maakunnan eteläpuolella ja Palencian itäpuolella, jossa Arlanza-joki virtaa viinitarhojen ja katajametsien läpi. Aluetta yhdistää laaksojen ainutlaatuiset maisemat ja luontokohteet La Yeclan kanjoni, Sierra de las Mamblas, Arlanza ja El Cerrato sekä yksi hienoista vaelluskohteista, Sierra de la Demanda.

Uutta ovat meille järjestetyt aktiviteetit. Pääsemme valmistamaan yhden omista lounaistamme savipoteissa avotulella ja luomaan mieltymystemme mukaista viiniä, sekä maistamaan innovatiivisesti luotuja tapaksia. Tutustumme myös Sad Hill Cementeriassa klassikkoelokuvan maailmaan.

Sinistä löytyy iltahämärän vuoristomaiseman taivaalta ja rinteiltä sekä meditatiivisista gregoriaanisista kirkkolauluista.

Arlanzan viinireitille pääsee Madridista paitsi omalla autolla myös julkisilla; bussilla tai junalla kulkee reilussa parissa tunnissa Lermaan, Leóniin, Burgosiin tai Valladolidiin.

”Maailmassa on yhtä monta todellisuutta kuin maailmassa on näkökulmia. Näkökulma johtaa näkemykseen.”
(José Ortega Y Gasset)

Kansainväliseen ryhmäämme kuului 20 henkeä 11 maasta. Hyvä kombinaatio erilaisia, eri-ikäisiä, monista kulttuureista tulevia ihmisiä.

Reissun toiseksi viimeisenä aamuna puhelimeni ”hyppäsi kyydistä” ja menetin kaikki ottamani kuvat. Onnekseni kaikki matkatoverini kuitenkin lupasivat lähettää minulle omia kuviaan. Kiitos siitä.

* *

Kuva: Andréa d’Egmont

Arkkitehtuuria, viiniä ja luksusta

Ensimmäinen kohteemme oli Lerma, viehättävä historiallinen kaupunki Kastilia ja Leónin itsehallintoalueella, Burgosin maakunnassa. Noin parin tunnin päässä Madridista pohjoiseen ja 35 kilometriä etelään Burgosista. Arlanzan viinit ja Lerma Golf Club houkuttelevat matkailijoita kaupunkiin.

Lerma tunnetaan upeasta arkkitehtuuristaan. Kaupungin tunnetuin maamerkki on upea 1600-luvun herttuanpalatsi, joka on nykyisin boutiquehotelli Parador De Lerma. Se on ensimmäinen majoituspaikkamme tyylikkäine huoneineen. Aamiainen on monipuolinen ja runsas.

Boutique hotelli Parador De Lerma. Kuvat: Andréa d’Egmont

Kuva: Alberto Bosque

* *

Kuva: Andréa d’Egmont

Covarrubiasissa yhdistyvät perinne ja uusi tekniikka

Kastilia ja Leónin alueella on säilynyt hieno kokonaisuus vuosisatoja ja useita sukupolvia kestäneestä viinintekemisen traditioista. Korkea vuoristo on lahjoittanut Bodega Covarrubiaksella viininvalmistuksen perinnön.

Viininmaistelu on yksi parhaista tavoista tutustua alueeseen, sen pieniin kyliin ja kaupunkeihin sekä hyviin viineihin. Viinitalojen viljelijät kertovat ylpeinä viininvalmistuksen vuosisataisista perinteistä (käsinkorjuu) ja uusista tekniikoista sekä siitä miten ilmasto, maaperä ja valmistustapa vaikuttavat viinin luonteeseen. He tuntevat omien rypälelajikkeidensa laadun ja hyödyntävät sitä 1100-luvulta peräisin olevaa vuorenseinämään kaiverrettujen viinikellareiden avulla.

Kansanperinteet ja vanhat tavat heräävät eloon sianteurastusjuhlien, keskiaikaisten kirsikkajuhlien, pyhiinvaelluksen Virgen de las Mamblasiin ja San Isidroon sekä San Cosmen ja San Damiánin suojeluspyhimysten juhlallisuuksien aikana.

Covarrubiaksen arkkitehtoniseen ja taiteelliseen perintöön kuuluvat muun muassa Doña Urracan romaaninen torni, Arco del Adelantamiento, goottilainen San Cosmen ja San Damiánin kollegiaattikirkko.

Kuva: Andréa d’Egmont

Kuva: Andréa d’Egmont

Parhaat viinit kypsyvät viinikellareissa, maan uumenissa. Kuva: Paula Gaston

* *

Onko viinissä vivahdus kirsikkaa?

Viinien asiantuntija on sommelier. Oma lukunsa ovat vielä ”maistajavelhot”, jotka ovat keränneet ammattitaitonsa vuosien aikana. Itse olen enemmänkin virgin (ainakin tässä asiassa), mutta viinien maistelu on mainio tapa viettää aikaa ystävien ja uusien tulevien ystävien kanssa, sekä oppia jotain uutta.

Yksinkertaisimmillaan viiniin tutustuminen on katsomista, haistamista, maistamista ja pohtimista. Tutkitaan viinin väriä, viinin tuoksun voimakkuutta, onko se pehmeää vai ryhdikästä, kuinka täyteläiseltä viini maistuu. Ja lopuksi: pidätkö sinä tästä viinistä?

Espanjan viiniaarteeksi sanottu tempranillo on monipuolinen lajike. Siitä tehdään sekä pitkään kypsytettyjä huippuviinejä kuin kevyempiä, raikkaan punamarjaisia viinejä. Niissä maistuvat mausteisuus, tamminen vaniljaisuus ja toffeisuus.

Maistelen kahta viinitilan viiniä, Viña Valdable Roblea ja Abadía Covarrubias de Autoria. Huomaan pitäväni näistä vahvoista viineistä. Ne ovat pehmeitä ja tummia. Molemmissa olen maistavinani vivahduksen kirsikkaa. Tämä on yksi hyvä syy palata seudulle uudestaan. Näitä viinejä ei Suomesta vielä valitettavasti saa.

Kuva: Alberto Bosque

Yhteinen lounas ravitsee päivää. Kuva: Mercedes Villanueva

* *

Siloksen luostari edustaa romaanista tyyliä

Santo Domingo de Siloksen maailmankulu benediktiiniluostari on romaanisen arkkitehtuurin taidonnäyte. Se on upea, kaksikerroksinen, romaaniseen tyyliin neliön muotoinen ja siinä on kaksi kerrosta arkadeja (holvikaarikäytäviä).

Siloksen luostari on peräisin 7. vuosisadalta, vaikka sen tärkein osa rakennettiin 1000-luvulla. Luostarin pylväiden kapiteelit ovat täynnä lohikäärmeiden, kentaurien ja merenneitojen symboleja, ja luostarin nurkat on koristettu suurilla reliefeillä, jotka kuvaavat kohtauksia Kristuksen elämästä.

Santo Domingo de Silos on enemmän kuin vain historiallinen maamerkki; se on elävä esimerkki uskon, tieteen ja taiteen yhteisestä voimasta.

Kuva: Andréa d’Egmont

Luostarin kapiteelien reliefejä. Kuva: Andréa d’Egmont

”On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka etsivät totuutta, ja niitä, jotka ovat löytäneet sen.”
(Miquel de Unamuno)

* *

Gregoriaanisen kirkkolaulun ydin on rukous

Silosin luostarin munkit pitävät yllä keskiaikaista gregoriaanisen kirkkolaulun perinnettä eli frankoroomalaista kirkkolaulua. Heidän esittämänsä laulut ovat keränneet myös kansainvälistä suosiota levytyksillään.

Gregoriaaninen kirkkolaulu on yksiäänistä, säestyksetöntä laulua, jonka arvioidaan syntyneen 500–700-luvulla. Laulu on monimuotoista, ja siinä käytetään erilaisia esitystyylejä tekstistä riippuen.

Kävimme kuuntelemassa kirkkolaulua sekä iltavesperissä että aamumessussa. Sanotaan, että munkkien gregoriaanisen kirkkolaulun ytimessä on aina rukous.

Laulu on rauhoittavaa ja meditatiivista.

Kuva: Alberto Bosque

* *

Kuvat: Andréa d ́Egmont

Sekoita oma viinisi

Yksi retkemme aktiviteeteista on oman viinin luominen pienissä ryhmissä. Maistelemme ensin eri viinejä, jonka jälkeen tehtävämme on luoda ”uusi viini” omien mieltymystemme mukaan. Pöydällä on lukuisia mittalaseja, sekoituskulhoja, kahta punaviiniä sekä yksi roseviini.

Tehtävä kuulostaa helpolta, mutta ne makuasiat. Niistähän voi aina kiistellä, jopa pieni ryhmämme oli eri mieltä melkein kaikista suhteista – mikä on oikea koostumus, miten paljon kutakin viiniä – emmekä edes vielä keskustelleet ihmissuhteista. Mutta hauskaa se kyllä oli.

Kuva: Sofie Vestergaard

Hetki viinille ja maisemalle. Maarit, Sofie ja Daniela. Kuva: Bernd Hüttenhofer

”Missä on se mies, joka voisi teeskennellä tietävänsä, mitä ailahtelevan naisen mielessä kulloinkin liikkuu
(Miguel de Cervantes Saavedra)

* *

Näyttelijä Sergio Garcia Hernández. Kuva: Bernd Hüttenhofer

”Hyvät, pahat ja rumat”

Ei, nyt emme jaottele kansainvälisen ryhmämme jäseniä vaan kerron yhdestä matkamme aktiviteetista, elokuvakohtauksesta Sad Hillin hautausmaalla.

Pääsemme klassikkoelokuvan kuvauspaikalle. Tarinan juoni kerrotaan kuvin, jonka jälkeen lavastetaan leffan viimeinen kohtaus. Roolijaossa osa ryhmästä saa hatut ja pistoolit. Mukana on myös näyttelijä Sergio Garcia Hernández, paikallinen clinteastwood, ja taustalla soi Ennio Morriconen kojootin ulvontaa muistuttava tunnusmelodia.

Hyvät, pahat ja rumat on vuonna 1966 ensi-iltaan tullut lännenelokuva. Sen ohjasi”italowesternin suuri runoilija” Sergio Leone. Elokuvan pääosissa esiintyvät Clint Eastwood, Eli Wallach ja Lee Van Cleef.

Maailmankuulun elokuvan loppuhuipennuksen hautausmaa Cementerio de Sad Hill sijaitsee Burgosin maakunnassa, lähellä Santo Domingo de Silosin kylää. Espanjan armeija rakensi sen elokuvaa varten vuonna 1966. Jossain kohtaa alkuperäiset puiset ristit ja keskustan kivirengas mätänivät ja hautausmaa unohtui vuosikymmeniksi, mutta paikalliset elokuvan ystävät entisöivät alueen takaisin vuonna 2015.

Klassikkoelokuvan kuvauspaikalla Sad Hill Cementeriossa. Kuvat: Bernd Hüttenhofer

”Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin, rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin”
(Eino Leino: Elegia)

* *

Seuraava kohde odottaa jo! Kuva: Sofie Vestergaard

La Yeclan rotkon seinämät kohoavat 100 metriin

Yksi Espanjan kapeimmista rotkoista La Yecla on Helechal-puron miljoonien vuosien saatossa kalkkikiveen uurtama kanjoni. Se on vaikuttava.

Kuva: Paula Gaston

Rotkon seinämät kohoavat yli 100 metrin korkeuteen. Kapeimmissa kohdissa väliä on vain pari metriä. Noin 600 metrin pituinen rotko on katettu, kaiteellinen ja helppokulkuinen. Mutta rotkon välissä seisoessa tulee epäilys, entä jos se päättääkin sortua juuri nyt.

La Yecla on osa Sabinares del Arlanza -luonnonpuistoa ja sijaitsee Kastilia ja Leónin autonomisella alueella. Rotkosta läpi kulkevaa kävelypolkua pääsee myös pidemmälle vaellukselle.

Kuva: Pablo Alfredo Bizón

Kuva: Andréa d’Egmont

* *

Valmista oma lounaasi

Yksi hauskimmista aktiviteeteista matkallamme on oman lounaan valmistus. Puitteet ovat hienot, ja pääkokkimme Diego Peña pitää meidät asiantuntevasti hyppysissään alusta loppuun.

Kuvat: Andréa d’Egmont

Pöydällä on valmiina savikulhoissa possunpotkaa, tuoretta sipulia, paprikoita, linssejä ja monenmoista höystettä. Jokainen saa itselleen yhden savipotin, joka täytetään lähes piripintaan tarjolla olevilla aineksilla. Viimeisenä laitetaan linssit ja neste, eli vesi, ja kansi päälle. Sen jälkeen ruukku viedään avouunin päälle. Pääkokki asettelee lapiolla uunista kekäleitä ruukkujen väleihin eteen ja taakse.

”Ei siinä kauan nokka tuhise, viisi tuntia saa ruoka muhia, niin sitten pääsemme syömään.” ”Con cinco horas de comida…” tai jotain siihen suuntaan.

Viiden tunnin päästä ruoka on valmis. Kuva: Andréa d’Egmont

”Älä unohda, että sydämeni on kuin palava hiillos.”
(Baltasar Gracián)

* *

Kädet kulhoon ja makkaran tekoon

Mutta ruokahommat eivät tähän lopu. Herkkuruoan kypsyessä teemme verimakkaroita reippaalla kädet kulhoon -periaatteella. Verimakkarat näyttävät olevan vahvasti sukua Tampereen omalle herkulle, mustalle makkaralle. Koostumus ja maku ovat ainakin aika lähellä sitä. Jälkiruuaksi laitamme ihanaisia päärynöitä makeassa liköörissä.

Yhteinen kokkaaminen on mukavaa. Tekemisen lomassa toisiin tutustuminen etenee kuin itsestään.

Kuva: Carmen Gutierres

Ruokaa varrotessa pääsemme kiinnostavalle luostarikierrokselle. Olen usein miettinyt syytä siihen miksi ihmiset menevät luostariin. Se on tietysti jokaisen henkilökohtainen asia, mutta mistä syntyy päätös jättää maallinen maailma ja siirtyä askeesiin. Rukous maailman puolesta, hengellisyyden tavoittelu, kilvoittelu, pakoa todellisuudesta… en tiedä.

Luostarikierroksen jälkeen saamme huikopalaksi hyviä viinejä ja herkullisia tapaksia; manchego-juustoa, salamia, chorizo-makkaroita, pikkelöityjä oliiveja, anjoviksia, katkarapuja, pimientos de padron (pikkupaprikat). Nam.

Kuvat: Daniela Pantić

Kuva: Andréa d’Egmont

Odotus palkitaan. Kuvassa Paula, Sanna, Daniela, Sofie, Maarit ja Bernd. Kuva: Carmen Gutierres

Kuva: Andréa d’Egmont

”Toivo syntyy aina samaan aikaan, kuin rakkaus.”
(Miguel de Cervantes Saavedra)

* *

Miquel Cervantes ja SEMNCI

Arlanzan retkemme viimeinen yöpymispaikka, Valladolid ,on elokuvakaupunki, jossa järjestetään vuosittain SEMNCI, vuonna 1956 perustettu kansainvälinen filmifestivaali, joka on yksi Euroopan arvostetuimmista. Seuraavaa festivaalia vieteään 23.–31.10.2026. Kiinnostava yksityiskohta on, että vuonna 2015 festivaalin teemamaana oli Suomi.

Valladolidista löytyy tietysti museo Casa de Cervantes, jossa Cervantes itse on asunut. Miquel de Cervanes Saavedra (1547–1616) oli espanjalainen kirjailija ja runoilija, jonka tunnetuin teos on Don Quijote (El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha).

Kuva: Paula Gaston

”Kävele hitaasti, älä kiirehdi, sillä paikka joka sinun on saavutettava, olet sinä itse.”
(José Ortega y Gasset)

* *

Camino, 2017. Kuva: Maarit Saarelainen

Santiago de Compostela vie syvälle

Camino de Santiago, Pyhän Jaakobin tie, on yli tuhat vuotta vanha suosittu pyhiinvaellusreitti, joka kulkee Pohjois-Espanjassa, Ranskassa ja Portugalissa. Kaikki Caminon reitit johtavat Santiago de Compostelaan. Vaelluksen pituus voi vaihdella muutamista päivistä kuukausiin. Pohjois-Espanjasta pääsee helposti Camino Francesille.

Camino Santiago de Compostela on aina uniikki kokemus. Tarvitset vain avoimen mielen ja hyvät kengät. Vaelsin oman Caminoni vuonna 2017. Se on yksi hienoimmista matkoistani. Suosittelen lämpimästi. Buen Camino!

Muisto 22.4.2017

Istun täpötäydessä Santiago de Compostelan katedraalissa pyhiinvaeltajamessussa pikkuruisen mummun vieressä. Keskikäytävän pylväs kannattelee kirkon holvikattoa. Suitsukkeen savu täyttää ilman. Botafumeiro lentää päidemme yllä. Pappi puhuu pyhiinvaelluksen puhdistavasta vaikutuksesta. Lasten kuoro laulaa kiitosta.

 

Nousemme ylös. Halaan vieressäni istunutta mummua, ja toivotan hänelle hyvää elämää. Samalla hetkellä käy tuulen henkäys ja kyyneleet alkavat virrata poskiani pitkin. Olen sekunnin ajan osana maailmankaikkeutta. Jätän jäähyväiset edesmenneelle puolisolleni kiittämällä häntä hänen rakkaudestaan.

* *

Kiitos Ruta de Arlanza Kastilia y Leónin kaikki ihanat matkakumppanit! Muchas gracias. Merci beaucoup. Danke schön. 非常感谢 Thank you. Kuva: Mercedes Villanueva.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua