Kuvat: Petri Mast / CrimeTime
KIRJAT | Kari Häkämiehen lupaavasti alkanut sarja demarivaikuttaja Henri Hamilosta ja toimittaja Lotta Simulasta on edennyt pikatahtiin kirja vuodessa.
”Kotikutoisuus ja vintage-meininki tuntuvat nyt vain rasittavilta ja vitsit yksistään huonoilta.”
ARVOSTELU
Kari Häkämies: Pietarin verikoirat
- CrimeTime, 2024.
- 329 sivua.
Kari Häkämiehen lupaavasti alkanut sarja demarivaikuttaja Henri Hamilosta ja toimittaja Lotta Simulasta on edennyt pikatahtiin kirja vuodessa. Nyt ilmestynyt Pietarin verikoirat (CrimeTime, 2024) olisi kaivannut vielä paljon yltääkseen aiemmin ilmestyneiden tasolle.
Sarjan edelliset osat, Linnan hämähäkki (CrimeTime, 2022) ja Ruotsalainen mysteeri (CrimeTime, 2023), olivat viihdyttäviä ja mielenkiintoisiakin, rakensivat sarjan henkilöhahmoja uskottavasti ja liikkuivat helpon tuntuisesti politiikassa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.
Pietarin verikoirat tuntuu sen sijaan tunkkaisen jämähtäneeltä ja roistot tulevat ennalta arvattavasta suunnasta.
Tapahtumia ja räiskettä on, mutta ihmiset ovat kuin sätkynukkeja, joihin kirjailija ei enää saakaan henkeä eikä uskottavuutta. Aiemmissa osissa ihan mukavaltakin tuntunut kotikutoisuus ja vintage-meininki tuntuvat nyt vain rasittavilta ja vitsit yksistään huonoilta.
Hamilo ja Simula seurustelevat, mutta Hamilon uusi virka Supon päällikkönä aiheuttaa monenlaista harmia suhteelle. Pariskunnan yhteiselon kuvaus ei toimi sen paremmin.
Lotta Simula liittyy nyt siihen myyttiseen toimittajajoukkoon, joita tämän genren teoksissa on paljon: hän toimii vaarallisessa ympäristössä sankarillisesti, on mukana ratkaisemassa rikoksia.
Politiikan korkeilla paikoilla on myös vanhempia naisia, jotka ottavat liikaa kuppia eivätkä muutenkaan osaa hoitaa asioitaan sen paremmin poliittisessa kuin yksityiselämässäänkään.
Häkämies on politiikan konkari ja herkullisimmillaan kuvatessaan sitä maailmaa. Sarja saanee jatkoa; ehkä Hamilo ja Simula tästä vielä ryhdistäytyvät!
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sisaruutta, surua ja oman tien etsintää – arviossa Coco Mellorsin Blue Sisters
KIRJAT | Coco Mellorsin romaanin prologissa huomautetaan miltei vihaisesti, ettei sisaruutta ja ystävyyttä pidä rinnastaa automaattisesti.
Koulukiusaamista ja väkivaltaa – arviossa Päivi Alasalmen Tuhon airut
KIRJAT | Karla jatkaa kostamista onnellista elämää elävälle sisarelleen ja sieppaa tämän pojan Hallavainen-sarjan viidennessä osassa.
Verijäljet, ruumis, rikos, poliisi – arviossa Outi Hongiston Dekkarinkirjoittajan opas
KIRJAT | Revolverissa ei käytetä äänenvaimenninta eikä kuolemaa todeta kokeilemalla pulssia ranteesta.
Toivosta, maailmanlopusta ja pienenpienistä eläimistä – arviossa Suvi Auvisen Maailman viimeinen eläin
KIRJAT | Tarinallinen tietokirja vie karhukaisten perässä Kuuhun asti. Mitä mikroskooppisen pienistä eläimistä voi oppia jatkuvasti pahenevan ympäristökatastrofin keskellä?