Alice Oseman kuvaa upeasti nuorta hapuilevaa rakkautta Heartstopper-sarjakuvassaan

Englannin Kentissä vuonna 1994 syntynyt kirjailija ja kuvittaja Alice Oseman julkaisi esikoiskirjansa jo 19-vuotiaana. Häneltä on julkaistu kolme muutakin nuorten aikuisten romaania, mutta todellisen läpimurtonsa hän on tehnyt vuonna 2016 nettisarjakuvana alkaneella Heartstopperilla, josta saadaan nyt ensimmäinen osa suomennettuna (Tammi, 2022). Englanninkielisiä albumeita on Suomessakin saatu kauppoihin jo neljä osaa.

Teini-ikäisten poikien keskinäisen rakkaussuhteen syntyä lämpimän kauniisti kuvaava sarjakuva on kanavoitunut myös kiitetyksi televisiosarjaksi (lue Elsa Lindströmin arvio täältä), mutta tarinan juuret ovat löydettävissä jo Osemanin debyyttikirjasta Solitairesta.

* *

Solitairen kertojaääni on Heartstopperin 15-vuotiaan päähenkilön Charlie Springin isosisko Tori. Oseman kirjoittaa sarjakuvan ensimmäisen osan lopussa, että Charlien ja hänen kaksi vuotta vanhemman poikaystävänsä Nickin suhde herätti halun kertoa heistä lisää. Kuinka he olivat päätyneet siihen pisteeseen ja miten heidän tarinansa jatkuisi?

Siinä on pohjimmiltaan Hearstopperin tarinan ydin. Millaisia ovat Charlie ja Nick? Miten he tapasivat? Miten heidän perheensä ja ystävänsä suhtautuivat heidän pikkuhiljaa orastavaan ihastumiseensa ja siitä kasvavaan rakkaustarinaansa? Oseman kertoo itsekin rakastuneensa poikien rakkaustarinaan, ja sen huomaa lopputuloksesta. Oseman uskoo valtaosan lukijoista pitävän Heartstopperista, koska he saavat siitä lohtua.

Parasta Heartstopperissa on Osemanin taito kertoa rakkaustarinaansa siten, että herkkyys on koko ajan pinnan alla. Jo aiemmin kaapista tullut Charlie on tunteistaan epävarmana ja homoutensa takia kiusatuksi tulleena kaiken aikaa äärimmäisen haavoittuvainen ja kaikin puolin suloinen hahmo. Hänen ihastuksensa Nick on taas yksi niistä suosituista rugbya pelaavista ja tyttöjen kanssa seurustelevista urheilijapojista, joiden pukuhuoneissa homofobia ei ole mitenkään vierasta. Nick on kuitenkin myös ytimiään myöten hyvä jätkä, heikompia puolustava ja epäkohtiin puuttuva unelmavävy. Asetelmat murtuvat kuitenkin pikkuhiljaa ja poikien kehittyvän ystävyyden alta nousee syvempiäkin tunteita, molempiin suuntiin.

Oseman piirtää hahmojaan melko pelkistetysti, keskittyen olennaiseen. Ruutujako palvelee tarinaa eikä tekijä rajaa itseään tiettyyn sivuformaattiin, vaan leikittelee asetteluilla taitavasti. Välissä sivulle riittää yksi pieni ruutu, toisinaan puhekupla syö puolet tilasta. Välillä ruutujen välissä tippuvat lehdet luovat omaa tunnelmaansa, toisinaan ääniefektit karkaavat ruutujen ulkopuolelle.

Mangamainen kuvamaailma ei ainakaan vähennä Heartstopperin koukuttavuutta. Hahmotelmamainen harmaasävyinen piirrosjälki toimii erinomaisesti ilmeiden ja eleiden nostamisessa keskiöön. Oona Juutisen suomennos ei kompastele, vaan tavoittaa hienosti alkuperäisteoksen hengen.

Oseman onnistuu hienosti kuvaamaan paineita, joita aikuisuutta kohti kulkevat pojat kohtaavat, ja sitä kuinka pienistäkin sanomisista tai sanomatta jättämisistä voi kasvaa isoja tunnemöykkyjä. Keskiössä ovat ne pienet hetket ja teot, joista rakkaus syntyy. Charlien ja Nickin hahmot ovat äärimmäisen sympaattisia ja heidän läheisistään löytyy toinen toistaan herkullisimpia sivuhahmoja. Heartstopper ottaa sydämestä hyvällä tavalla.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua