Kuva: AJ Savolainen
MUISTOKIRJOITUS | Miljoonasateesta tuttu Olli Heikkinen oli todellinen monitoimimies, joka jätti jälkensä suomalaiseen musiikkiin säveltäjänä, sovittajana, opettajana ja tutkijana.
Kesäkuussa menehtynyt Olli Heikkinen (1960–2020) oli monelle paljon muutakin kuin Miljoonasateen kosketinsoittaja, jona hänet kenties yleisimmin muistetaan. Lämpimänä ja hauskana miehenä tunnettu Heikkinen oli todellinen musiikin monitoimimies, joka jätti vahvan jälkensä suomalaiseen musiikkiin säveltäjänä, sovittajana, opettajana ja tutkijana.
Hänen omana tavoitteenaan oli jakaa aikansa tasan musiikin opettamisen, tutkimisen ja tekemisen välillä. Tämä johti paitsi vuosien keikkabussissa istumiseen, myös akateemisen uran pariin. Musiikintutkimuksen kiemuroista Ollin tunteneet kollegat kirjoittavat siitä, mistä he parhaiten ja lämpimimmin hänet muistavat.
* *
Uutinen Olli Heikkisen poismenosta pysäytti. Ensimmäisenä vahvana muistona soi korvissa hänen naurunsa ja samalla mieleen palasivat monituiset ilon täyttämät yhteiset hetket Suomessa ja ulkomailla. Paitsi lukuisille ystäville ja kollegoille, Ollin kuolema on kova kolaus myös suomalaiselle musiikkielämälle.
Olli oli todellinen musiikin monitaituri. Hän valmistui maisteriksi Jyväskylän yliopistosta musiikkitieteen oppiaineesta vuonna 1997. Miljoonasade-yhtyeen suosio vei Ollin hetkeksi pois musiikintutkimuksen parista, kunnes opinnot sittemmin jatkuivat lisensiaatin tutkintoon ja edelleen tohtorin väitökseen vuonna 2009. Tästä ammatillisesta käännöksestä hän oli itse hyvin ylpeä.
Hänen yhtyeistään tunnetuimpia olivat humpan Suomen mestaruudenkin voittanut Mestari Orikanto sekä Miljoonasade. Opettajana Olli toimi useammassa oppilaitoksessa. Yksi tärkeimmistä oli populaari- ja kansanmusiikin vastuulehtoraatti Sibelius-Akatemian Seinäjoen yksikössä toteutetussa Rytmimaisteri-koulutuksessa. Hän sävelsi ja sovitti Miljoonasateelle ja monelle muulle produktiolle ja teki myös teatterimusiikkia, toimien teatterikapellimestarina muun muassa Teatteri Eurooppa Neljässä.
Viimeisinä vuosinaan hän toimi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa musiikin historian tutkijana ja Suomen Akatemian tutkijatohtorina. Henkilökohtaisen tutkimusprojektin lisäksi Olli oli tiiviisti mukana myös kahden akatemiahankkeen valmistelussa ja toimi niissä myös tutkijana.
* *
Olli oli syvällinen ajattelija ja taitava kirjoittaja. Nämä ominaisuudet näkyivät niin hänen kynäilemissään biiseissä kuin tieteellisissä teksteissä. Jos joku asia tutkimuksessa askarrutti, teki mieli kysyä Ollin näkemystä asiasta, ja yleensä siitä kehkeytyi monipolvinen ja antoisa keskustelu. Ollilla oli valtavasti tietoa ja ymmärrystä populaarimusiikista ja suomalaisen musiikin historiasta. Tutkimustyössä hänen erityinen kiinnostuksensa kohdistui teoreettisiin näkökulmiin yli tiederajojen, joita hän sitten sovelsi eteenpäin musiikintutkimuksen kentälle.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Olli keskittyi musiikin historian tutkimukseen, jonka parissa hän teki monia uusia löytöjä ja tarkensi näin tietämystämme musiikillisesta menneisyydestä Suomessa. Ollilla oli tunnetusti myös parhaat konferenssiesitelmät – hauskat, mutta asiasisällöltään laajat. Olli oli luonteva esiintyjä, joka provosoi ja kyseenalaisti sekä yleisöä että aiempaa tutkimusta.
Tutkijana yksi Ollin huippuhetkistä oli Historiallisessa Aikakauskirjassa (2013) julkaistun artikkelin Kansakunnan virittäjät: sivistyksen kirjallinen eetos ja rahvaan laulu ehdokkuus Koneen säätiön Vuoden Tiedekynä -palkinnon saajaksi.
Olli oli kantava voima myös Ylelle vuosina 2012–2014 tehdyssä Hitin kaava -radio-ohjelmassa, jota toimitti Hannamari Luukkanen. Ohjelmassa ruodittiin kappale kerrallaan suosittuja lauluja ja niiden hittipotentiaalia, hitin kaavaa. Keskusteluja Ollin kanssa kävivät moninaiset musiikin ammattilaiset. Ollin luotsaamista hienoista sekä hauskoista analyyseistä moninaisten musiikillisten kappaleiden äärellä pääsee nauttimaan 25 jakson verran Yle Areenassa.
* *
Lukuisat ystävät ja toverit muistavat Ollin hyvin sympaattisena henkilönä. Olli oli äärimmäisen hauska seuramies eikä aika hänen kanssaan tullut koskaan pitkäksi. Olli oli seikkailunhaluinen ja aina valmiina lähtemään mukaan arkistomatkalle tai muuten edistämään tutkimukseen liittyviä verkostoja Suomessa ja ulkomailla.
Parhaat muistot Ollista liittyvätkin monesti hänen kanssaan yhdessä tehtyihin reissuihin – oltiin sitten Istanbulissa tai suomalaisten musiikintutkijoiden symposiumeissa, Ollin monipolviset tarinat vaikkapa takavuosien keikkareissujen absurdeista käänteistä naurattivat aina. Joitakin ainutlaatuisia ja muistoissa elämään jääneitä hetkiä koimme yhdessä esimerkiksi pitkittyneessä vierailussa Venäjän tullissa Viron rajalla tai ex tempore -konferenssissa, jossa pidimme keskellä yötä kollegoille improvisoituja esitelmiä thereminin merkityksestä maailmankaikkeudelle. Ollin huumorintaju oli vertaansa vailla, eikä hän pelännyt hullutella.
Kesämökki Hankasalmella oli Ollin lempipaikka. Sinne hän siirsi työpisteensä heti kun ilmat lämpenivät niin, että siellä tarkeni olla ja työskennellä. Mökillä syntyivät niin artikkelit kuin teatterimusiikitkin. Olli piti vieraista ja mökkivieraat pääsivät aina nauttimaan hyvästä ruuasta ja juomasta.
Ruuanlaitto oli Ollin intohimo ja kiinnostus ruokaan oli muutenkin usein läsnä ja puheenaiheena. Mökkivierailujen menut suunniteltiin ja hyväksytettiin vierailla hyvissä ajoin etukäteen ja itse ruuanlaittoon ei tarvinnut osallistua – ellei itse halunnut. Vieraanvarainen isäntä hoiti mielellään kokkauksen ja piti huolta siitä, että kaikilla on mukavaa. Ruuanlaiton välissä sai toisinaan kuulla haitari- tai saksofonisooloja ja pätkiä tekeillä olevista sävellystöistä.
Kiitos Olli, että rikastutit elämäämme!
Lari Aaltonen, Saijaleena Rantanen, Terhi Skaniakos
Miljoonasade muistelee Ollia perjantaina 3.7.2020 klo 18–22 Hulttiot grillaa -livestreamissa. Liput alkaen 9,90 euroa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.