Collective ja korruption jälkipyykki – kuinka yökerhopalo nosti esiin yhteiskunnan pimeän puolen

26.06.2020
MV5BN2JkNDU5MTMtN2M0Yi00YTdkLTgyNjktYTZhNTY1Y2VhZTEzXkEyXkFqcGdeQXVyMjA0OTc5NDU@. V1 SX1777 CR001777949 AL

Tutkivat toimittajat Cătălin Tolontan (oik.) ja Mirela Naeg paljastivat terveydenhuollon korruptoituneen toiminnan.

VIIKON DOKUMENTTI | Ahneus ja oman edun tavoittelu muuntautuvat kuvaksi välinpitämättömyydestä ja jopa pahuuden banaaliudesta Alexander Nanaun dokumenttielokuvassa Collective. Siinä toimittajat ovat valtaapitävien ja kansan välissä olevia toimijoita, joiden kautta korruption jäljet tulevat julki.

Hanna Telakoski, teksti

Alexander Nanaun dokumenttielokuva Collective (2019) on järkyttävä ja epäuskoa nostattava kertomus ahneuden ja järjestäytyneen korruption seurauksista niin yhteiskunnan kuin yksilöiden tasolla.

Siinä seurataan väärinkäytöksiä paljastavien toimittajien ja toisaalta ministeriön virkamiesten työskentelyä.

Ilmeistä on, että korruptio on yksi romanialaisen yhteiskunnan vakiintuneista käytännöistä ja sillä on uhrinsa.

Se esittäytyy varmasti tiedettynä, mutta ylenkatsottuna ja kuoliaaksi vaiettuna ilmiönä. Se on mitä ilmeisimmin ollut ja on normaali osa yhteiskunnan rakenteiden toimintaa.

* *

HBO Nordicilla nähtävä dokumentti käynnistyy Colectiv-yökerhon järkyttävistä tapahtumista vuonna 2015. Keikan yhteydessä syttyy tulipalo ja varauloskäytäviä ei ole. Paniikki nousee hetkessä.

Palon välittömiä kuolonuhreja on 27, loukkaantuneita 180. Järkyttävät tapahtumat saavat ihmiset kaduille ja hallitus joutuu eroamaan. – Toimilupa on saatu lahjomalla.

Tämä on kuitenkin vasta alkusoittoa, sillä palovammapotilaita kuolee palon jälkeen 37, vammoihin, jotka olisivat olleet hoidettavissa.

Viranomaisten sanotaan valehdelleen sairaalan olosuhteista ja viivytelleen potilaiden siirtoa ulkomaisiin sairaaloihin. Viesti omaisille ja medialle on ollut, että tilanne on hoidettu virheettömästi. Totuus on täysin toinen.

* *

Keskiössä on aluksi Gazeta Sporturilor -lehden toimitus. Muina kiinnekohtina ovat terveysministerin toiminta tilanteessa, sekä korruptoituneen toiminnan seuraukset palon uhreille ja heidän omaisilleen.

Toimittajat alkavat tutkia epäilyä sairaaloissa käytettyjen desinfiointiaineiden laimentamisesta. Epäilykset osoittautuvat oikeiksi. Valvonta on laiminlyöty täysin.

Lehden tekemän paljastuksen jälkeenkin terveysministeri väittää, että epäkohtia tai mitään ongelmaa ei ole.

Teho-osaston kuolleisuus on kuitenkin 90 prosenttia sairaalainfektioista johtuen. Käy ilmi, että tiedusteluviranomaiset ovat olleet tietoisia tilanteesta jo vuosikymmenen. Heidän raporttinsa eivät kuitenkaan ole edenneet mihinkään.

Palovammaosaston olosuhteita on luonnehdittu parhaiksi mahdollisiksi ja samalla potilaita on kuollut alhaisen hygieniatason ruokkimiin sairaalabakteereihin.

* *

Järkyttävät yksityiskohdat palovammapotilaiden hoidon ja sairaalan hygienian tasosta vuotavat julkisuuteen. Palovammasairaalassa jyllää antibioottiresistenttejä bakteereja. Valitukset ovat kaikuneet kuuroille korville.

Bakteeri-infektion saatuaan potilailla ei ole ollut mitään mahdollisuuksia. Loukkaantuneita on tietoisesti pidetty septisissä olosuhteissa.

Sairaaloiden johtajien valintajärjestelmä osoittautuu läpimädäksi. Korruptio rehottaa kaikkialla ja koulutuksen taso on täysin riittämätöntä.

Epäkohtien julkisuuteen päätyminen saa ihmisiä tulemaan esiin. Niitäkin, jotka ovat katsoneet ohi väärinkäytöksien vuosia ja tyytyneet vallitseviin käytäntöihin ja valitustensa tuloksettomuuteen.

Vyyhti paisuu. Petosta on ollut kaikkialla. Johtajat ovat olleet koskemattomia.

VIDEO: Ohjaaja Nanau puhuu korruptiosta romanialaisessa yhteiskunnassa ja dokumentin työstämisestä.

* *

Julkisia varoja ohjataan terveydenhuollon toimien kautta näkymättömiin taskuihin. Potilaat kärsivät ja vastuussa olevat puolustelevat toisiaan.

Toiminta on ollut järjestäytynyttä ja lahjonta systemaattista. Lääkärit eivät ole välittäneet potilaidensa kohtalosta. Toisaalta sairaalat on pakotettu hoitamaan palon uhreja olosuhteissa, jotka olivat riittämättömät ja kohtalokkaat.

Koko tilanteen kiistävä terveysministeri joutuu lopulta eroamaan. Uusi terveysministeri, entinen potilasoikeusaktivisti Vlad Voiculescu lupaa, että valehtelu loppuu.

Ministerin tavatessa uhrien omaisia ja selviytyjiä on tunnelma kauhistuttavalla tavalla pelottavan vaivaantunut. – Kuinka viranomaiset ovat saattaneet toimia näin?

Ministeri toteaa kaiken perusteena olleen poliittisen päätöksen. Sen mukaan palon uhrien hoitoja ei maksettaisi ulkomailla. – Poliittinen päätös.

HAND SHAKE 2016 10 03 30003905631

Terveysministeri Vlad Voiculescu (vas.) tapaa Slovakian terveysministerin Tomas Druckerin vuonna 2016. Kuva: Wiki Commons

* *

Traagiset tapahtumat synnyttävät monenlaisia reaktioita; vihaa, kieltämistä, puolustelua, hätää, surua, epäuskoa…

Aivan kuin kukaan ei olisi mitään pahaa tahtonutkaan. – Eikä ehkä olekaan. Mielessä ja motiivina on ollut vain ja ainoastaan oma etu, seurauksista huolimatta.

Palosta selviytyneiden elämä jatkuu. Toiset pystyvät hyväksymään sen aiheuttamat muutokset elämäänsä, kuten vakavasti loukkaantunut ja nyttemmin kansalaisaktivistina toimiva Mariana Oprea. – Hänestä otetut eteerisen kauniit valokuvat heijastelevat tapahtumia, myös ministeriön seinällä.

VIDEO: Alex Csikin valokuvia Mariana Opreasta, jonka kehosta 45 prosenttia sai toisen ja kolmannen asteen palovammoja Colectivin palossa. Hänet siirrettiin hoitoon Wieniin.

* *

Viranomaisten ja sairaaloiden johdon toiminta on ollut häikäilemätöntä ja systemaattista ja päivänvaloa kestämättömät käytännöt ovat olleet käytössä vuosikausia.

Sairaalajärjestelmän johtaminen on epäpätevissä käsissä, tutkintoja on vuosikaudet voinut ostaa. Ihmiset ovat aktiivisesti lakanneet välittämästä toimiensa seurauksista.

Väärinkäytösten paljastuttua julkinen kanta on kuitenkin pitkään se, että Romaniassa hoidon mahdollisuudet ovat yhtä hyvät kuin ulkomailla ja siksi ei ole syytä toimittaa uhreja muualle hoitoa saamaan.

Ahneus ja oman edun tavoittelu ovat arkisia toiminnan rytmittäjiä, häikäilemättömyys jotenkin normalisoitunutta. Tilanne on päässyt menemään hyvin pitkälle, niin pitkälle, että sitä ei haluaisi uskoa todeksi.

Sairaaloita on akkreditoitu poliittisen painostuksen alla. Järjestelmät ovat olleet vanhanaikaisia, toimintakulttuuri mätä ja korruptoitunut, vailla motivaatiota.

Välinpitämättömyys sairaaloissa on käsittämättömällä ja epäinhimillisellä tasolla. Toimintaa motivoi vain ja ainoastaan raha. – Epäpätevät johtajat katsovat pois.

* *

Ilmiantajia ja tutkivien viranomaisten kanssa yhteistyössä toimivia tahoja alkaa yhä enenevässä määrin tulla esiin vasta, kun on selvää, että tilanne on tullut julki, eikä missään olosuhteissa kestä päivänvaloa. – Kauanko tämä olisi jatkunut?

Välinpitämättömyys ja itsekeskeisyys muuntuu eräänlaiseksi banaaliksi pahaksi. Kuva on irvokas, ruma ja jollain tapaa alati muuntuva, kärsimystä ruokkiva.

Toimittajiakin uhkaillaan, ja olisi naivia ajatella, että tämä yksittäinen tapahtumaketju voisi radikaalilla tavalla pysyvästi muuttaa kulttuuria ja toiminnan tapoja, jotka ovat yhteiskunnan rakenteisiin syvälle juurtuneita.

Se on kuitenkin toivottavasti alku, jollekin.

* *

Uusi ministeri kysyy: kuka on vastuussa? Kuka on hyväksynyt laimennettuja desinfiointiaineita markkinoille ja miksi?

On kuitenkin selvää, ettei yksittäistä vastuunkantajaa voida osoittaa. Toisaalta vastuussa on ihan jokainen, joka tavalla tai toisella on tiennyt. Mitä ilmeisimmin hyvin suuri joukko ihmisiä.

Elokuva näyttää kaunistelematta, kuinka toisten kuolemalla ja kärsimyksellä on ratsastettu vuosikausia. Tämän hinta on kova ja uhrien omaisten suru mittaamaton.

Jotain maan toimintakulttuurista kertoo se, että korruption vastaiselle toiminnalle on oma virastonsa, jossa ministeri käy neuvottelemassa. Miten lie sen toimien päivänvalon kestäminen?

Elokuvassa tapahtumat kertovat itse omaa tarinaansa. Dokumentaristi seuraa kameroineen tapahtumia hiljaisena tarkkailijana, kuin kärpäsenä katossa. Kamerat on päästetty niin toimituksen arkeen kuin ministeriön neuvotteluhuoneisiin.

Jälkimmäinen vaikuttaa osin jopa hieman epäuskottavalta, ottaen huomioon sen kulttuurillisen korruption roolin, minkä elokuvan kokonaisuus nostaa esiin.

Katsoja kysyy väistämättä, onko tämä nyt sitten totta? Mitkä vaikuttimet näillä toimijoilla on?

Dokumentti päästää katsojan lähelle eri toimijoita, mukaan tilanteisiin. Se näyttää tapahtumat kaunistelemattomasti, mutta ei kauhistele tai pyri shokeeraamaan.

* *

Kokonaisuus on eräänlainen psykologinen peli, jossa operoidaan ihmisten reaktioilla, motiiveilla ja totuuden suhteellisuudella. Siinä pelkoa ja kauhua nostattaa kauheudessaan fiktiiviseltä tuntuva asetelma, jossa ihmishenget ovat jatkuvassa vaarassa, eikä oikein mihinkään voi lopulta luottaa.

Toisaalta, onhan Trumpkin presidentti, yhä vieläkin.

Tunnelma on paikoin absurdin epäuskon kyllästämä ja jäykän sarjakuvamainen. Ehkä osin siksikin, että katsojana haluaa viimeiseen saakka kieltää tämän kaiken olevan mahdollista.

Vaikka dokumentti keskittyy ainoastaan Romaniaan ja yksittäiseen tapahtumaketjuun, se samalla puhuu laajemmasta ilmiöstä ja siitä mikä on ihmisen arvo valtakoneistojen ahneuden kulttuurissa.

Se esittää kysymyksen siitä, kuinka me ihmiset toisiamme kohtelemme.

Se huutaa ihmisyyden, ihmisen itseisarvon ja siten ihmisarvon perään tapahtumissa, joissa potilaat ja viime kädessä koko ihmisyhteisö näyttäytyvät poliittisten päätösten ja korruptoituneen liiketoiminnan pelinappuloina ja uhreina.

* *

Jouluna perhe saapuu palon jälkeen sairaalassa kuolleen poikansa haudalle. Poika olisi pelastunut, jos hänet olisi siirretty hoitoon ulkomaille.

Isä ottaa ryypyn poikansa muistolle kyyneleet silmissään. Hän kaataa tilkan myös poikansa haudalle. – Mummo itkee.

Collective (Colectiv, 2019) katsottavissa HBO Nordicilla.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This