Televisiopäiväkirja: 007 ja lupa tappaa, Köysi, Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, A Better Tomorrow…

A Better Tomorrow. Kuva: ELKE ry

Petri Hänninen, teksti

007 ja lupa tappaa (1989)

Ohjaus: John Glen. Pääosissa: Timothy Dalton, Robert Davi, Carey Lowell, Talisa Soto, Everett McGill, Benicio Del Toro, Desmond Llewelyn.

007 ja lupa tappaa oli ensimmäinen Bond-elokuva, jonka kävin katsomassa elokuvateatterissa, ja nyt halusin nähdä se uudelleen. Pettymys löi kasvoille kuin märkä hauki.

Bondin (Timothy Dalton) ystävä Felix Leiter (David Hedison) joutuu huumeparonin koston uhriksi. Bond tutkii tapausta ja hakee oikeutta työnantajansa käskyjä uhmaten. Hänen tappolupansa perutaan, mutta siitä Bond vähät välittää, ja jatkaa pahiksen kätyrien listimistä maalla, merellä ja ilmassa.

Bondin tekoset ovat naiiveja, ja jos hänen aikeitaan vähänkään selitettäisiin, kuka tahansa ymmärtäisi heti, ettei elokuvassa ole hiukkaakaan järkeä. Daltonin kamala kampaus vain alleviivaa koko elokuvahökötyksen typeryyttä.

Tarina saattaa olla pöljä, mutta elokuvan käsikirjoitus on teknisesti taiten rakennettu. Nautin aina, kun yhtä ideaa hyödynnetään monta kertaa. Yhdessä tilanteessa roihuava tupakansytytin aiheuttaa komiikkaa, toisessa se toimii väkivallan välineenä. Lupa tappaa -elokuvassa on tällaisia elementtejä paljon.

Myös kuvakerronta toimii. Näkee, että kameran ja leikkauspöydän takana ovat todelliset ammattilaiset. Toimintakohtauksiin on panostettu – kunhan ohjaaja olisi jaksanut ohjata myös taustalla hiippailevia avustajia. Oikeat näyttelijät vetävät roolinsa hyvin, mutta statistien pökkelömäisyys vie pohjan koko elokuvalta. ”Mää täsä himmailen ja ootan että mua lyödään pölkyllä päähän.”

Loppua kohden tarina muuttuu aina vain höperömmäksi. Liipasinsormi on herkässä jopa hyviksillä, kun Bond pakenee M:n tapaamisesta luovuttamatta pikku pistooliaan. Ja kannattaako herkästi syttyvää bensiiniä täynnä olevan tankkirekan päällä kiipeilevää Bondia ampua konepistoolilla, kun voisi vain ilmoittaa kuljettajalle, että pysäytä auto?

Romanssit ovat kuin 1940-luvun amerikkalaiselokuvista. Jokainen mimmi tahtoo Bondin kanssa punkkaan, ja vakuuttaa jo ensitapaamisen jälkeen rakastavansa häntä yli kaiken – kunnes Bond heivaa heidät ja siirtyy seuraavaan seikkailuun.

Bond-elokuvien sisäänrakennettu naisviha ilmenee muun muassa siten, että Bond vihjaa nuoren Lupe Lamoran (Talisa Soto) viihtyvän varmasti hyvin itseään kolme kertaa vanhemman ukon seuralaisena, onhan mies rikas ja vaikutusvaltainen. Eli nainen on vain mukavaa elämää etsivä opportunisti, joka unohtaa Bondin hetimiten, kun luksusta on tarjolla.

Elokuva on lainattavissa dvd:nä kirjastoista, ja kaikki Bond-elokuvat Nelosella 28.5.2026 alkaen.

* *

Tietovisa

Kuka seuraavista ei ole koskaan näytellyt Bond-tyttöä?

• a) Charlize Theron
• b) Kim Basinger
• c) Jane Seymour

Oikea vastaus jutun lopussa.

* *

Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (1998)

Ohjaus: Terry Gilliam. Pääosissa: Johnny Depp, Benicio Del Toro.

Nähtyäni Terry Gilliamin ohjaaman Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa sekä Tim Burtonin Ed Woodin (1994) ensimmäisen kerran, olin valmis pitämään Johnny Deppiä näyttelijänä, joka jää nimekkäimpänä aikakautemme historiaan. No, aika näyttää.

Hunter S. Thompsonin romaani ilmestyi alun perin sarjana Rolling Stone -lehdessä, ja samalla Thompson tuli keksineeksi gonzo-journalismin käsitteen. Äkkiväärä teos kääntyy absurdiksi hörhöilyksi Monty Python -animaattori Terry Gilliamin käsissä.

Raoul Duke (Johnny Depp) saa tehtäväkseen kirjoittaa lehtijutun Mint 400 -moottoripyöräkisoista Las Vegasissa. Hän ottaa mukaansa ystävänsä asianajaja Dr. Gonzon (Benicio Del Toro) sekä matkalaukullisen huumeita.

Elokuvan (ja romaanin) idea perustuu sille, että katsoja hekottelee huumepäissään koheltavalle kaksikolle, vaikka todellisuudessa kummallakaan ei ole oikeasti hauskaa. Tripit ovat ahdistavia ja vainoharhaisia. Iloa ja naurua on hyvin vähän, mutta silti he lähtevät samaan ralliin ilta toisensa jälkeen. Tämäkin elokuva on kärsinyt ajan hampaissa, eikä rälläyshuumori enää sytytä samalla tavalla. Tai sitten minusta vain on tullut vanha.

Elokuvan sivuosissa vilahtaa paljon tuttuja naamoja, kuten Hunter S. Thompson itse, Penn & Teller -taikuriduon Penn Jillette, Addams Family -elokuvissa läpimurtonsa tehnyt Christina Ricci, sittemmin Hollywoodin parhaiten palkattujen näyttelijöiden kärkikastiin kohonnut Cameron Diaz sekä Hämähäkkimiehen roolista tunnettu Tobey Maguire.

Katso: Netflix

* *

Köysi (1948)

Ohjaus: Alfred Hitchcock. Pääosissa: John Dall, Farley Granger, James Stewart.

Alfred Hitchcockin elokuvia on vaikea panna järjestykseen. Psyko ja Linnut ovat aivan omalla oksallaan, mutta entä sen jälkeen? Omalla listallani Notorious – kohtalon avain ja Köysi ovat korkealla, jopa ennen Takaikkunaa, Vertigoa ja Miestä joka tiesi liikaa.

Köysi perustuu Patrick Hamiltonin samannimiseen näytelmään. Hitchcockin versio on sekin tehty näytelmän muotoon, ja elokuvassa annetaan vaikutelma kuin se olisi kuvattu yhdellä otolla. Näin ei kuitenkaan ole, vaan uusi filmikela vaihdetaan useimmiten kääntämällä kamera näyttelijän selkään ja feidaamalla mustaan.

Elokuva alkaa, kun kaksi kaverusta (John Dall ja Farley Granger) murhaavat ystävänsä, ja kätkevät ruumiin arkkuun. He ovat päättäneet järjestää kutsut, ja makaaberisti kokoavat tarjottavat arkun päälle.

Oma suosikkikohtaukseni on, kun taloudenhoitaja (Edith Evanson) alkaa kerätä tarjottavia pois juuri sen arkun päältä, johon ruumis on kätkettynä. Kuvassa ei näy muita henkilöitä, vain heidän joutava jaarittelunsa kuullaan. Taloudenhoitaja kulkee keittiön ja salin väliä, ja kerää kirjoja nippuun pannakseen ne arkkuun. Katsoja jännittää milloin hänen touhuilunsa huomataan, kumpi murhaajista ehtii pysäyttää hänet ja tehdä sen luonnollisesti ilman, että kenenkään epäilykset heräävät.

Etenkin 1930-luvulla tehdyt, mustavalkoiset Hitchcockin elokuvat saattavat olla tylsiä ja epäuskottavia, mutta kameratyöskentelyn seuraaminen pitää katsojan aina virkeänä. Köydessä on hieno kohtaus, jossa Rupert Cadell (James Stewart) paljastaa oman teoriansa murhasta. Kamera kääntyilee huoneessa, ja osoittaa tapahtumapaikat kertomuksen kulun mukaisesti, ilman että yhtäkään henkilöä näytetään.

Köysi on alusta loppuun piinaavan tehokasta jännitystä. Itse elokuva kertoo pienen piirin kemuista, joissa nousukkaat höpisevät milloin mistäkin. Dialogin sekaan on ovelasti kätketty toinen toistaan nokkelampia vihjauksia murhaan. Ihmekös tuo, että syyllisillä alkaa hermot pettää.

Elokuva on lainattavissa dvd:nä kirjastoista.

* *

A Better Tomorrow (1986)

Ohjaus: John Woo. Pääosissa: Ti Lung, Leslie Cheung, Chow Yun-Fat.

John Woon Hongkongin-kauden tärkeimmät elokuvat löytyvät Cineastista, mutta eipä niitä tule jatkuvalla syötöllä katsottua. Ne ovat kaikki aikalailla samanlaisia. Tässä elokuvassa veljekset ajautuvat lain eri puolille, ja katkeruus myrkyttää verisiteen.

Naisrooleja on tasan yksi, ja sekin sivuosassa. Jackie (Emily Chu) on hassu ja kömpelö sellisti, joka yrittää saada sovun poliisi-puolisonsa ja tämän gangsteriveljen välille.

Woon elokuvissa maailman näkee vielä sellaisena kuin se oli veikeänräikeällä 1980-luvulla. Neulepaidat ovat muhkeita, Hongkongin kuuluisat neonvalot loistavat vielä voimissaan, ja vapisevat kaksikerrosratikat kolistelevat mutkaisilla kiskoilla.

A Better Tomorrow oli näyttelijä Chow Yun-Fatin läpimurtoelokuva ja teki hänestä koko Aasian tunteman supertähden. Elokuva siivitti myös John Woon kuuluisuuteen, ja siinä näkyvät jo kaikki hänen tavaramerkkinsä: hidastukset, kahdella käsiaseella kohti ampuminen sekä vahva symboliikka, jotka kaikki hän jatkossa hioi huippuunsa.

40-vuotisjuhlan kunniaksi elokuvasta pyörii teattereissa uusi, restauroitu 4K versio.

Lue Eija Niskasen arvio elokuvasta täältä.

Katso: Finnkino tai Cineast

* *

Transformers One (2024)

Ohjaus: Josh Cooley. Ääninäyttelijöinä: Chris Hemsworth, Brian Tyree Henry, Scarlett Johansson, Keegan-Michael Key, Steve Buscemi, Laurence Fishburne, Jon Hamm.

Optimus Prime ja Megatron olivat teini-ikäisinä parhaat ystävät. Muutaman runkopäivityksen sekä epävarmassa, diktatorisessa maailmassa koetun vastoinkäymisen jälkeen heistä kasvaa nykyinen kiistapari.

Kaksikko työskentelee vaarallisissa töissä kaivoksilla, ja koska heillä ei ole ajoneuvoksi muuntautumiseen tarvittavaa osaa, he kuuluvat yhteiskunnan pohjasakkaan. Sattuman kauppaa – ja Optimus Primen jääräpäisen totuuden etsimisen ansiosta – he tempautuvat mukaan tapahtumiin, jotka johtavat Cybertronin ylimmille portaille ulottuvan salajuonen jäljille.

Transformers One -animaatioelokuva muistuttaa videopeliä. On väkivaltaista kilpa-ajoa kapealla taivasmaantiellä, tasohyppelyä ja ties mitä. Paljastuu, että nykyisin mykkä Bumblebee oli nuoruudessaan ankara pulisija.

Tarina on tuttua Transformers-huttua. On esimerkiksi vaikea uskoa, että Starscream suostuisi palvelemaan Megatronia tämän syrjäytettyä hänet vallasta tulevien Decepticonien johtajana.

Katso: Netflix

* *

Pleasure (2021)

Ohjaus: Ninja Thyberg. Pääosissa: Sofia Kappel, Zelda Morrison, Evelyn Claire, Chris Cock.

Pornoteollisuudesta kertova Pleasure on todella ahdistavaa katsottavaa. Elokuva esittelee seksuaalisen häirinnän ja raiskauksen eri muotoja, jotka pornoteollisuus on kaupallistanut. Elokuvassa likipäin kaikki näyttelijät Sofia Kappelia lukuun ottamatta ovat pornotähtiä.

Ruotsalainen Bella (Sofia Kappel) matkustaa Los Angelesiin, missä hän on päättänyt tulla pornotähdeksi. Alkukankeuksien jälkeen hän etenee urallaan päättäväisesti, mutta joutuu tekemään sen eteen isoja uhrauksia.

Alussa huolehtivana tsemppauksena esitetty puhetapa saa elokuvan mittaan raadolliset mittasuhteet, ja se paljastuu viheliäiseksi hyväksikäytön välineeksi. Puhe sisältää ”sinä itse halusit”, ”mutta sinun ei ole pakko” ja ”muista että tässä on mukana monia muitakin” -tyyppisiä mutkia, joilla henkilö taivutellaan toimimaan halutulla tavalla.

Puhe kuullaan ensin alussa, jolloin katsoja pitää sitä vielä hyväntahtoisena. Pian puhe kuullaan täysin erilaisessa valossa, ja lopulta jo karmii, kun Bellan äiti pitää puhelimessa tyttärelleen samanlaisen tsemppauspuheen. Joskin äiti luulee tyttärensä menneen Amerikkaan ”normaaleihin töihin”. Kun Bella itse pitää saman puheen kuvauksissa häirinnän uhriksi joutuneelle ystävälleen, alkaa oksennus nousta kurkkuun.

Seksiä elokuvasta on turha hakea. Seksikohtauksia on, mutta niistä on poistettu seksikkyys, ja jäljellä on ainoastaan brutaali väkivalta ja limainen hyväksikäyttö, oli se kuinka vapaaehtoista tahansa.

Katso: Cineast

* *

Tietovisa

Oikea vastaus: a) Charlize Theron

Theron näytteli Bond-tyttönäkin tunnettua Britt Eklandia elokuvassa Peter Sellersin elämä (2004), mutta ei itse ole koskaan ollut varsinainen Bond-tyttö. Kim Basinger esitti Domino Petachia elokuvassa Älä kieltäydy kahdesti (1983) ja Jane Seymor puolestaan Solitairea elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla (1973).

* *

Lue juttusarjan edelliset osat täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua