John Woon kasariklassikko toimii edelleen täysillä – arviossa A Better Tomorrow

Chow Yun Fat. Kuvat: ELKE ry

Kun näin ensimmäisen kerran John Woon elokuvia Hongkogin elokuvafestiaaleilla keväällä 1991, tiesin nähneeni jotain aivan uudenlaista. Parin vuoden päästä itse maestro ilmestyi Helsinkiin, Rakkautta & Anarkiaa -festivaalille, ja Suomesta tuli Euroopan ensimmäisiä maita, jossa Hongkong-elokuva alkoi saada suosiota.

A Better Tomorrow on Killerin ohella yksi ikonisimmista Woo-elokuvista. Se on väkivaltainen ja häpeilemättömän sentimentaalisen romanttinen kuvaus veljeydestä, niin veriveljeydestä kuin ystävyydestäkin, petoksesta ja kuolemasta.

Chow Yun Fat ja Ti Lung.

* *

Elokuvan avauskohtauksessa gangsterikaverukset Ho ja Mark seuraavat riemulla, kun rahanväärentäjä väsää Yhdysvaltain dollareita. Kohtauksen hoksaa muuntelevan William Friedkinin elokuvan To Live and Die in L.A. rahanväärennöskohtausta. Hon ja Markin aurinkolasit on lainattu japanilaiselta yakuza-elokuvatähdeltä Ken Takakuralta ja pitkä trenssitakki Alain Delonilta.

Väärä raha menee kaupaksi, mutta Ho haluaisi lopettaa hommat, koska pikkuveli Kit on valmistumassa poliisiakatemiasta. Klassinen ”veljekset lain molemmilla puolilla” -tarina siis. Ho heittää viimeistä rahanjakelukeikkaa Taiwanilla alaisensa Shingin kanssa, joka pettää hänet. Tulitaistelun lopuksi Ho antautuu poliisille ja päätyy vankilaan. Mark taas päättää kostaa Shingille, mitä seuraa yksi Woon bravuureista, kun Mark suorittaa akrobaattisen hienon tulituksen kaksi asetta käsissään. Ravintolan rappusille ja käytäville sijoittuva hidastettu ampumakoreografia on kuin balettia.

Leslie Cheung.

* *

Vakavasti vaarallisen miehen roolisuoritus Markin iloluontoisen mutta virnuilevan pinnan alla teki Chow Yun Fatista sukupolvensa suuren aasialaistähden. Näyttelijä toisti bravuurinsa, kahdella kädellä ampumisen monimutkaisesti kuvatuissa ja koreografioiduissa kohtauksissa, useammassa Woon elokuvassa. Tyylistä tuli Woon tavaramerkki ja ohjaajan vaikutus ulottui epäilemättä sellaisiin ohjaajiin kuin Quentin Tarantino tai Takeshi Kitano. Myös kiinalainen nuoremman polven arthouse-ohjaaja Jia Zhangke on viitannut John Woon elokuviin omissaan.

Kun Ho viimein vapautuu vankilasta ja päättää elättää itsensä kunniallisesti taksikuskina, asiat ovat muuttuneet. Mark on jalastaan puolirampa ja kadottanut asemansa gangsteriklaanissa. Kit taas ei suostu uskomaan veljensä yhteiskuntakelpoisuuteen. Vielä vaikeammaksi se käy, kun Ho ja Mark joutuvat uudelleen gangsterien touhujen keskelle.

Loppukohtauksessa lain eri puolilla olevat veljekset huomaavat ammuskelevansa rinta rinnan, Mark kolmantena miesvahvistuksena. Woolle tyypillinen miesten keskeinen lojaalius ja uskollisuuden koetteleminen fyysisen kivun ja veren keskellä saa loppubravuurinsa satamakohtauksessa, mutta loppu ei ole välttämättä onnellinen. Miesten välinen kilvoittelu ja kaunan alla kantava voimakas kiintymys työntää sivuun jopa Kitin suhteen tyttöystäväänsä Jackieen.

Chow Yun Fat.

* *

Chow Yun Fatin lisäksi elokuvasta nousevat esille jo Shaw Brothers -studion 1970-luvun wuxia-elokuvissa kannuksensa ansainnut Ti Lung Hon roolissa sekä Kitin roolin näyttelevä Leslie Cheung, yksi aikansa palvotuimpia tähtiä. Leslie Cheung oli suosittu poplaulaja ja onpa allekirjoittaneellakin ollut kunnia nähdä Cheungin stadionkosertti Hongkongissa vuosi ennen kuin tämä teki itsemurhan vuonna 2000 hyppäämällä pilvenpiirtäjän katolta alas. Tämän tietäen Kitin henkilökuva saa vielä ylimääräisen traagisen kerroksen. Kun elokuvan hieno loppubiisi In the Sentimental Past kaikuu Leslie Cheungin laulamana, nielee katsoja kyyneleitään. Woon taito tehdä rystysiä purevaa actionia ja sentimentaalista miesbondaamista on aivan omalaatuisensa.

John Woo tekee cameoroolin taiwanilaispoliisina ja elokuvan tuottaja Tsui Hark (tunnettu elokuvaohjaaja hänkin) koomisen roolin raadin jäsenenä, kun selloa soittava Jackie kompuroi läpi koesoittonsa. Huumoriakaan ei siis elokuvasta puutu.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua