Sattumia sarjakuvahyllystä #65: Noah Van Sciver – As a Cartoonist

Kuva: Ville Pirinen

Ville Pirinen, teksti
Kuvat Noah Van Sciverin sarjakuvakirjasta As a Cartoonist (Fantagraphics, 2022). Artikkelisarja syntyy yhteistyössä Taiteen edistämiskeskuksen kanssa.

Noah Van Sciver (s. 1984) on amerikkalainen sarjakuvataiteilija ja kuvittaja. Tähänastiset taiteelliset riemuvoitot ovat tuoneet tekijälleen alan sisäistä kunniaa ja muun muassa Ignatz-palkinnon.

2000-luvun puolivälissä Blammo-omakustanteilla uransa aloittaneelta tekijältä on viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmestynyt kaksitoista Fantagraphics-kustantamon julkaisemaa kirjaa. Samaan ajanjaksoon mahtuu mittaamaton määrä irrallisia pienjulkaisuja, novelleja antologioihin ja muuta kirjamittaa lyhyempää sarjakuvaa. Tuottelias piirtäjä on tehnyt töitä esimerkiksi Mad-lehdelle ja piirtänyt Grateful Dead -yhtyeen historiikkia sarjakuvamuotoon. Ehtiväinen kaveri on hän.

Viimeisimmät kovakantiset mötikät ovat tänä vuonna ilmestyneet Joseph Smith and the Mormons, 464-sivuinen elämänkertajärkäle mormonikirkon perustajasta, sekä tässä käsiteltävä omaelämäkerrallisten lyhäreiden kokoelma As a Cartoonist (Fantagraphics, 2022).

Van Sciverin luomista hahmoista tunnetuin lienee tragikoominen kirjailijanalku, itseään ikuisesti väärinymmärrettynä nerona pitävä Fante Bukowski, jonka mahtavaa tötöilyä on julkaistu myös suomeksi. Sammakon vuonna 2017 julkaisema Fante Bukowski kannattaa lukaista, mikäli nauttii epätoivoisesti huomionhakuisen ja epätoivoisen heikkotasoisen kirjoittajan rimpuilusta arjessa ja taiteessa. Kukapa ei nauttisi!

Fante Bukowskin seikkailuja on amerikassa julkaistu paljon lisääkin, ja informatiivisesti nimetty The Complete Works of Fante Bukowski -kirja sisältää koko puhuttelevan ankean saagan.

As a Cartoonist sisältää vuosien saatossa siellä täällä aiemmin julkaistujen novellien lisäksi paljon ennenjulkaisematonta ”sidemateriaalia”, ja lopputulosta lukee sujuvasti yhtenä kokonaisuutena.

Noah Van Sciver metsässä.

Kirja alkaa sarjalla muotokuvapiirroksia, joissa oikeat menneiden aikojen sarjakuvittajat ja pilapiirtäjät tekevät työtään. Kuvasarjan päättää fiktiivinen ja pömpöösi Master Cartoonist (actual name lost), jonka taiteellista/arkista toimintaa seurataan läpi kirjan historiallisen näköisissä ”The 19th Century Cartoonist” -pätkissä. Kokoelman ensimmäinen varsinainen sarjakuvasivu vierähtää tämän öljylampun valossa koleraa pelkäävän taiteilijan työhuoneella.

Seuraavalla sivulla hypätään vuoteen 1993 ja Noah Van Sciverin lapsuuteen. Rillipäinen alakoululainen Noah kertoo innoissaan kavereilleen näkemästään Jurassic Park -elokuvan mainoksesta: ”All of these people go to a zoo full of dinosaurs!”

Vanhempi kaveri tietää paremmin: ”Jurassic Park is about a scientist and his commando crew that go back in time to wage war against the dinosaurs”.

Seuraa upea ala-asteen legenda: rikas tiedemies löytää jalokiven, jota tarvitaan aikakoneen polttoaineeksi. Kommandoryhmä päräyttää jurakaudelle pommittamaan T-rexejä ja lahtaamaan raptoreita. Sota dinosauruksia vastaan on voittoisa. Tämä kuulostaa tietysti kaikkien aikojen siisteimmältä leffalta, mutta nimi mietityttää Noahia: ”Why is it called Jurassic Park?” Kaverin vastaus on aukottoman looginen: ”Because they park their time machine in the jurassic era.”

Dinosaurus-hupailun jälkeen seuraa irrallinen piirros piirustuspöydästä, ja sen jälkeen tekijän aikuisuuteen sijoittuva, selkeästi omaelämäkerrallinen White River Junction, Vermont -novelli. Viimeksimainitussa päähenkilö on sarjakuvillaan jo jollain lailla menestynyt viiksimies Noah Van Sciver. Ainekset ovat heti startissa moninaiset, mutta lukufiilis yhtenäinen.

Jurassic parkkeeraus.

As a Cartoonistin lukeminen tuntuu alusta saakka hemmetin mukavalta. Kirjasuunnittelu on kansista lähtien ajattoman tyylikästä, Van Sciverin piirrosjälki on luonteva yhdistelmä vanhakantaisen karikatyyrimäistä sarjismenoa ja havainnollista realismia, värimaailma hehkuvan lämmin. Kuvat ovat kauniita, kerronta konstailematonta. Tekijä osaa luoda tunnelmaa sekä vähin viivoin että suhraamalla sivun täyteen yksityiskohtia.

As a Cartoonistin jutuista useat kertovat sarjakuvataiteilijasta tuskailemassa sarjakuvataiteilijuutensa äärellä. Se on helposti äärimmäisen epäkiinnostava lähtökohta, mutta Van Sciver kääntää tilanteen toistuvasti voitoksi. Sarjakuvapiirtäjä luonnostelemassa puita metsässä voisi olla toisissa käsissä pelkästään unettavaa oman navan kaivelua, mutta tässä kirjassa juttu laajentuu isommaksi pohdiskeluksi inhimillisen olemassaolon hauraasta kauneudesta/kauheudesta, ja päähenkilön ammatilliset kiinnostuksen kohteet voisivat oikeastaan olla mitä tahansa muutakin kuin sarjakuvallisia.

Myös pohdiskelu inhimillisen olemassaolon hauraasta kauneudesta/kauheudesta voi helposti kääntyä unettavaksi tai vaivaannuttavaksi ylevyyden tavoitteluksi. As a Cartoonist tarjoilee ajoittain syvällistä, traagista tai piikikästä, mutta aina myös leppoisaa tilannekomediaa, joka kiertää kaiken yltiötaiteellisen pömpöösiyden kaukaa. Lempeää slice of lifea, joka ei yritä olla mitään sen kummempaa, ja on juuri sen takia jotain kummempaa.

Vaikeaa isäsuhdetta tai oman lapsen syntymää käsittelevät tarinat eivät sinänsä juuri sisällä humoristisia aineksia, mutta niissäkin tapa piirtää ja kirjoittaa aiheuttaa enemmän empaattista hymyilyä kuin empaattista kyynelehtimistä.

Jonkinlainen sukulaisteos on tässä kirjoitussarjassa käsitelty Adrian Tominen The Loneliness of the Long-Distance Cartoonist, mutta Van Sciverin ilmaisu on irtonaisempaa, nuhruisempaa ja rentoudessaan kutsuvampaa. Hemmetin mukavaa sarjakuvaa.

Kuvittajan keinot.

Vaikka jutut tavoittavat sarjisnörtteilyä huomattavasti yleispätevämpiä teemoja, sarjisnörttiyttä ei peitellä. Noah Van Sciverin vaikutteita ei tarvitse arvailla, kun hänen omakuvahahmonsa luennoi sarjakuvakoululaisille ja sitä myöten myös lukijalle, että häneen ovat vaikuttaneet muun muassa Julie Doucet’n, Robert Crumbin, Chester Brownin ja David Collierin kaltaiset piirtäjät. Suomalaisnäkökulmaa kirjasta ei tietenkään löydy, joten lisätään tähän se, että täällä samanlaista estetiikkaa löytyy esimerkiksi Aapo Rapin tai Christer Nuutisen sarjakuvista. 

Metasarjakuvalliset kerronnalliset vitsit saattavat naurattaa enemmän sarjakuvantekijöitä ja himolukijoita kuin muita siviilejä, mutta niidenkään tajuamiseen ei tarvita Limingan kansanopiston sarjakuvalinjan opintoja. Kirjan loppuun on lämäisty hauskasti piirretty 59 sarjakuvateoksen lista tekijälle tärkeistä suunnannäyttäjistä. Se on hyvä lukulista kelle tahansa, vaikka nykysarjisnörtit ovat varmasti osan jo lukeneetkin. Nerds unite!

Taitava tekijä tietää kuinka tarina lopetetaan.

100-sivuinen kokoelma sisältää lapsuuden dinosaurusleikkejä, yhdeksännentoista vuosisadan epookkista kuvittajakekkulointia, luonnoskirjapiirroksia, päiväkirjasarjakuvia, isän muistoja kuvittavia juttuja ja aikuisen Cartoonistin räpiköintiä taiteessa ja elämässä. Kuulostaa paperilla sekavalta, mutta välittyy yhtenäisenä.

Ajassa, paikassa ja tunnelmassa poukkoilu tuo oikeastaan vain miellyttäviä rytmimuutoksia tiivistä ilmaisua suosivan tekijän kirjaan. Suurin osa matkasta taivalletaan neljän tai viiden suhteellisen intensiivisesti piirretyn ruuturivin sivuilla, ja sopiviin väleihin isketyt koko sivun kuvat paitsi sopivat suurempaan tarinakaareen, myös tarjoavat tarpeellisia hengähdystaukoja.

As a Cartoonist onnistuu vaikuttamaan siltä, että kaikki materiaali olisi alun perinkin tehty tällaista kirjajulkaisua ajatellen. Pakettiin mahtuu monenlaisia sivuformaatteja ja tarinakohtaisesti vaihtelevia värimaailmoja, mutta rennosti eläväinen viivapiirros ja orgaaninen muotokieli yhdistää kaikkia sivuja. As a Cartoonistia voisi käyttää opetusvälineenä siitä kuinka kasataan hyvä sarjakuvanovellien kokoelmakirja. Lähtökohdiltaan irralliset, mutta teemoiltaan yhtenevät jutut järjestetään yhtä aikaa loogisesti eteneväksi, ja jatkuvasti yllättäväksi lukupaketiksi.

Itse oli törmännyt aiemmin joihinkin tarinoista Blammo-lehdissä tai antologioissa. Hyviltä ne tuntuivat silloinkin, mutta tekevät nyt suuremman vaikutuksen tämän kokonaisuuden osina.

Tunnelmallista viivatyöskentelyä.

Sekä sulkakynällä näpräävä 19th Century Cartoonist että Micron-huopakynällä nysväävä omaelämäkerrallinen Noah Van Sciver tuntuvat olevan sukua tekijän muusta tuotannosta tutulle Fante Bukowskille. Paljon itsestään luuleva mutta vähän aikaansaava wannabe-kirjailija F. Bukowski on yliampuvan katkera karikatyyri, mutta tekijän suhde As a Cartoonistin omakuvahahmoon vaikuttaa samankaltaiselta.

Itseironista itseruoskintaa piisaa, ja totisen taiteilijan suurille pyrkimyksille ja vähäisille saavutuksille naureskellaan empaattisesti. Historiavitseissä yläluokkainen 19th Century -piirtäjä kyykyttää palvelusväkeä ja suhtautuu taidetoimiinsa tolkuttoman tärkeilevästi. As a Cartoonist ottaa cartoonismin tosissaan, koska ei suostu ottamaan sitä kovin tosissaan.

Kepeähkön yleisotteen ja naljailevan humorismin ansiosta tarinoihin on helppo lorauttaa suuriakin ajatuksia muistojen epäluotettavuudesta, luonnon ihmeellisyydestä, sukupolvelta toiselle periytyvistä käyttäytymismalleista, uskonnollisten yhteisöjen ongelmista tai ainaisesta ulkopuolisuuden tunteesta.

Rento meininki ei tarkoita myöskään löysäilyä: jokainen taustahenkilö tai ympäristö näyttää uskottavalta. Karrikoinnin asteesta riippumatta As a Cartoonist välittää tuntemuksen siitä, että jutut tapahtuvat ”oikeassa maailmassa” – myös Master Cartoonistin villieläimiä dokumentoiva piirrosretki viidakkoon. Havainnoistaan riippumatta 19th Century Master piirtää kaikille elukoille kaksihaaraisen käärmeenkielen, koska ”it’s my favorite thing to draw”.

Iskällä on paha olla.

Kirjasuunnittelua tuli jo aiemmin kehuttua. Kaikki toimii painojäljestä paperivalinnan kautta kannen kohdelakkauksiin. Rullaselkäisestä luonnoskirjasta revityille sivuille jätetyt repäisyreunat, 19th Century -sarjisten vanhahtavan ruskea paperi ja muut epäilemättä photoshopissa rakennetut ”materiaalivalinnat” luovat kirjaan ja lukukokemukseen miellyttävää rytmiikkaa. Yksityiskohtia on siis mietitty sekä yksittäisissä sarjakuvaruuduissa että koko tarinakasan ylöspanossa. Mukava artefakti käsissä pyöriteltäväksi.

Kirja on löytynyt sattumahyllystä vasta noin kuukauden, mutta sen aiheuttamat lämpimät tuntemukset varmasti kutsuvat toistuvaan tutkiskeluun. Noah Van Sciverin tarinoissa riittää bongattavaa toistuvaan lukemiseen. Hemmetin mukavaan lukemiseen.

Kassahenkilö vastaa napakasti.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua