Cécile Orban on mukana Vala!-esityksessä. Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri
RUNOTAPAHTUMA | Tampereen Työväen Teatteri avaa tällä viikolla Kellariteatterin lavan runoudelle. Runofestivaali alkaa keskiviikkona 4.5. ja kestää lauantaihin asti.
”Jo työhaastattelussa sanoin, että runouden painoarvo maailmalla ja Pohjois-Euroopassa on nousussa. Haluan, että TTT on siinä mukana.”
Päivi Vasara, teksti
Tampereen Työväen Teatterissa vietetään tällä viikolla kolmena iltana Runofestivaalia. TTT tekee sen järjestelyissä yhteistyötä paikallisten toimijoiden eli Annikin runofestivaalin ja kirjoittajayhdistys Viitapiirin kanssa.
TTT:n teatterinjohtaja Otso Kautto kertoo maininneensa jo työhönottohaastattelussa, että runouden painoarvo on nousussa maailmalla ja myös Pohjois-Euroopassa. Hänen mielestään TTT:n pitää olla mukana nosteessa, koska runoudella on tärkeä paikka teatterissa.
– Korona pysäytti suunnitelmat. Tosin kyllä jo residenssihankkeessa oli hyviä hankkeita, joissa runo oli läsnä.
Festivaali saa jatkoa
Runofestivaali rakentuu kolmen valmiin esityksen ympärille. Katri Valasta ja taiteilijuudesta poikkeuksellisena aikana kertova residenssiteos Vala! sai ensi-iltansa 21.4.2022 (lue Matti Mörttisen arvio täältä). Toinen residenssiohjelmaan kuuluva teos Kun kissakin kuoli aloin nauraa – Kirjeitä Eeva-Liisa Mannerille kantaesitettiin Kellariteatterissa 27.8.2021 (lue Marita Salosen arvio täältä) ja se on palannut TTT:n juhlavuoden ohjelmistoon. Kolmas esitys on Quo Vadis -teatterin Walt Whitman: Ruohoa – lauluja meistä.
Näiden valmiiden esitysten rinnalla Kellariteatterissa kuullaan lavarunoutta.
Otso Kauton mielestä olennaisinta on, että runofestivaali järjestetään. Saako se ensimmäisellä kerralla huikeat katsojaluvut, se ei ole tärkeää. Tämä antaa ymmärtää, että jatkoa on luvassa.
– Jos se minusta on kiinni, niin festivaali toistuu. Tila ja muoto voivat toki elää.
Teatterinjohtaja Otso Kautto haluaa nostaa runouden näkyvyyttä Tampereen Työväen Teatterissa. Kuva: Kari Sunnari / TTT
Runo avaa havaintoja
Runoudessa on Otso Kauton sanojen mukaan tärkeää se, että runo on sanojen sotaa sanojen tyranniaa vastaan.
– Kieltä käytetään havaintojen kapeuttamiseen. Runo tekee päinvastoin: runo avaa havaintoja ja se keskustelee eri tavalla.
Otso Kautto on esittänyt omia tekstejään poetrybändin kanssa.
– Moni ei vielä tiedä olevansa runojen potentiaalinen kuulija, vaikka saattaa sitä olla.
Kautto on mielissään siitä, että paikalliset runouden parissa työtä tekevät tahot lähtivät festivaaliin mukaan melko nopealla aikataululla. Yhteistyö on järkevää, oikeastaan olisi hassua, jos sitä ei tehtäisi, kun kerran mahdollisuus on ja voimia voi yhdistää.
– Esittävä runo on erityistä, koska se on suoraa keskustelua kuulijan kanssa. Kokemus on kollektiivinen ja esitys sekä tihenee että kohenee, kun yleisö on läsnä. Ei ole ihme, että slämmäys on suosittua ja että se täyttää lavat.
Lavarunoutta pitkästä aikaa
TTT otti alkukeväänä yhteyttä tamperelaiseen kirjoittajayhdistys Viitapiiriin, joka pystyi järjestämään nopealla aikataululla festivaaleille lavarunoilijoita.
– Meillä on riveissämme runsaasti lavarunouden edustajia, ja kaikki lähtivät ilolla mukaan. On hienoa päästä esiintymään koronan aiheuttaman tauon jälkeen, sanoo Venla Moisala, joka on lavarunoyhdistyksen puheenjohtaja.
Alkukeväästä korona aiheutti epätietoisuutta, ja lavarunoilijoilla ei ollut paljon keikkoja sovittuna, joten festivaaleille osallistuminen sujui helposti, kun ei ollut päällekkäisiä varauksia.
Kun kissakin kuoli aloin nauraa -näytelmän Petriikka Pohjanheimo ja Saija Raskulla. Kuva: Jonni Pantzar
Yhteistyössä on voimaa
Lavarunoporukka tekee mielellään yhteistyötä. Kellariteatterissa esiintyy muun muassa runoilija J.K.Ihalainen, joka ei ole varsinaisesti Viitapiirin jäsen, vaan toimii Annikin runofestivaalin taiteellisena johtajana. Aino-Kaisa Koistinen on Viitapiirin jäsen ja hän on mukana myös Annikin runofestivaalin esikoisrunoilijatapaamisessa tänä vuonna.
– Yhteistyöhaarat levittäytyvät moneen suuntaan. Me Viitapiirissä toivomme, että meihin otettaisiin yhteyttä, kun jotain Tampereen runokulttuurielämässä tapahtuu. Yleisö on rajallinen, joten on järkevää välttää päällekkäisyyksiä tapahtumien ajankohdissa. Teemme parhaillaan yhdistykselle kotisivuja, joiden kautta tietoa Tampereen runotapahtumista on helppo välittää, Venla Moisala sanoo.
Lavarunous, kuten teatterikin, on parasta paikan päällä.
– Runoilija saa elävältä yleisöltä näkymätöntä energiaa. On sopivasti jännitystä ja esiintyjä saa intoa yleisöltä, kun ollaan yhteisen asian äärellä.
Runofestivaalin lavarunouskokonaisuudessa nähdään seitsemän lavarunoilijaa sekä runoimprovisaatioryhmä Muuntaja.
* *
Runofestivaali
Keskiviikko 4.5.
- klo 18–18.30 lavarunoutta: Mari Laaksonen, Pauli Pietilä
- Klo 19–20 Walt Whitman: Ruohoa – Lauluja meistä
Torstai 5.5.
- klo 18–18.30 lavarunoutta: Venla Moisala ja J. K. Ihalainen
- klo 19–21.20 Vala!
Lauantaina 7.5.
- klo 13–14.30 Kun kissakin kuoli aloin nauraa – Kirjeitä Eeva-Liisa Mannerille
- klo 17.30–18.30 lavarunoutta: Aino-Kaisa Koistinen, Sema Hokkanen, Artemis Kelosaari, Runoimprovisaatioryhmä Muuntaja
- klo 19–21.20 Fransiskus ja Hildegard
Paikka: Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatteri. Esityksiin on vaihtelevat hinnat (15-28 euroa). Lavarunoustapahtumat ovat ilmaisia. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pyhän pihlajan varjot runoudessa – karjalaisen kulttuurin jättämät jäljet suomalaiseen lyriikkaan
RUNOUS | Karjalan kielen ja kulttuurin kaiut näkyvät suomenkielisessä modernissa ja nykyrunoudessa. Kieli on kulttuurin ytimessä, se heijastelee ajattelun universumia, ja siksi juuri lyriikka on mitä parhain näkymä karjalaisuuteen.
Juha Siro kutsuu uudessa runokirjassaan matkalle kuvien maailmaan, ja sille lähtee mielellään mukaan
KIRJAT | Juha Siron suurin ansio on sen valtavan kuvallisen perinnön aukaisemisessa, joka periytyy meille läntisestä kulttuurihistoriasta. Mutta ovatko kuva ja sana todella tasavertaiset?
Emily Dickinsonin runot ovat upeita, mutta niiden suomennos jättää toivomisen varaa – arviossa 1862
KIRJAT | Emily Dickinsonin tärkeimmän luomiskauden runoja sisältävä kokoelma on suomennoksensa vuoksi turhauttava ja epätyydyttävä lukukokemus.
Runokaraoke on ollut osa tamperelaista kulttuurielämää jo 20 vuotta – kevään avauksessa kuultiin Juha Siroa
TAPAHTUMA | Runokaraoke juhlii tänä vuonna 20-vuotista olemassaoloaan. Aiemmin Tampereen Teatterin Kulttuuriravintola Kivessä pyörinyttä tapahtumaa toteutetaan nykyään Sisko ja sen veli ‑ravintolassa.