Mikko Väänänen (vas.) ja Tero Tähtinen. Kuva: Sari Harsu
RUNOUS | Tero Tähtinen on suomentanut kiinalaisen runouden antologian Tang- ja Song-dynastioiden ajalta. Vaikka suomennettu kiinalainen runo voi tehdä lukijaan vaikutuksen, Tähtisen mukaan käännökset ovat aina kalpeita versioita alkuperäisistä runoista.
Sari Harsu, teksti
Mikko Väänänen haastatteli Tero Tähtistä Tampereen Lukulaarissa (21.1.2026) kiinalaisesta runoudesta ja kääntämisestä. Tähtisen suomentama Tuhannen mestarin runot (Basam Books, 2025) on Kiinan kirjallisuushistorian merkittävin runoantologia. Song-dynastian (960–1279) lopulla koottu teos sisältää Tang- ja Song-kausien keskeisimpien runoilijoiden kuuluisimmat runot. Kyseessä on siis eräänlainen klassisen kiinalaisen runouden hittikokoelma, jossa on 224 runoa noin sadalta runoilijalta.
Teoksen suomentaminen oli pitkä ja vaativa prosessi.
– Siihen sisältyi taivaan riemut ja helvetin tuskat, suomentaja kuvailee. – Välillä meinasi usko loppua.
Mutta työ myös palkitsi tekijäänsä:
– Kun saa jonkun säkeen oikein hyvin ja napakasti suomeksi, se on nirvanistinen tunne.
Tero Tähtinen teki runojen raakakäännökset jo kauan sitten, mutta ne odottivat pitkään pöytälaatikossa. Kun Tähtinen joitakin vuosia sitten tutustui kääntäjäguru Kai Niemiseen, hän kaivoi raakakäännökset esiin ja lähetti ne Niemisen luettavaksi. Hän sai hyviä neuvoja runojen hiomiseen ja alkoi työstää kokoelmaa.
– Hyvät esilukijat ja kustannustoimittaja ovat kullanarvoisia, kääntäjä kiittelee.
Kiinalaisen runouden pitkä historia
Tähtinen on joskus suomalaisesta kirjallisuudesta kiinalaisten ystäviensä kanssa keskustellessaan maininnut ensimmäisen suomenkielisen romaanin julkaistun vuonna 1870.
– Siis 1870 ennen ajanlaskun alkua? kiinalaiset kysyvät.
Tämä anekdootti selventää eroa, kuinka kauan missäkin päin maailmaa kaunokirjallisuus on kukoistanut.
Runous oli klassisen kauden Kiinan sosiaalisen toiminnan muoto. Kykyä kirjoittaa runo odotettiin yläluokan miehiltä. Ja kyllä, runojen kirjoittaminen oli lähinnä miesten puuhaa, koska naisia ei juuri koulutettu. Vain harva nainen osasi lukea ja kirjoittaa.
Kiinalainen runous syntyi yleensä sellaisia tilanteita varten, jotka ”vaativat runoa”. Tällaisia tilanteita olivat juhlatilaisuudet, ystävän saattaminen matkalle, vierailut temppeleihin tai kuuluisien mestarien luokse sekä tilanteet, joissa jotakuta henkilöä etsittiin turhaan.
Runon otsikko kertoi yleensä täsmällisesti, mitä tilannetta varten runo oli kirjoitettu – jopa niin täsmällisesti, että otsikko saattoi joskus olla pitempi kuin itse runo.
Tähtinen on kiitollinen kääntäjämestari Kai Niemiselle saamastaan tuesta. Kuva: Sari Harsu
Mikä sanaluokka, kuka puhuu?
Mikko Väänänen kysyy, mikä kiinasta kääntämisessä on vaikeinta.
– Jokaiseen kieleen liittyy oma logiikkansa ja maailmankuvansa.
Tähtinen kertoo länsimaisten kielten rakentuvan aika samantapaisista palikoista, kun taas kiina eroaa näistä subjektikeskeisistä kielistä monin tavoin.
– Voi olla tekemistä ilman tekijää ja kokemista ilman kokijaa.
Jos runossa on kaksi ihmistä, ei ole selvää, kumpi heistä on hevosen selässä ja kumpi poistuu.
Kiinan opiskelun alkuvaiheessa Tähtistä turhautti, että puhuja ei käynyt selkeästi ilmi. Hän oli tottunut spesifiin länsimaiseen ilmaisuun ja joutui nyt oppimaan pois länsimaisesta lukutavasta.
– Mutta kun pääsee kiinalaisen tekstin imuun, yleensä intuitiivisesti tietää, kuka puhuu.
Klassinen kiina ei myöskään tunne aikamuotoja. Yleensä asiat tapahtuvat ikuisen preesensin tilassa. Tähtinen onkin suomentanut runot enimmäkseen preesensiin.
Sanaluokatkaan eivät ole ollenkaan niin tarkkoja kuin suomen kielessä. Merkki saattaa tarkoittaa ’tuuli’, ’tuulla’ tai ’tuulinen’.
Koska kääntäjä joutuu valitsemaan jonkin merkityksen, eri kääntäjien käännökset voivat olla hyvinkin erilaisia.
– Kuulun Kai Niemis -koulukuntaan: yritän tehdä mahdollisimman selkeää kieltä ja sujuvaa suomea.
Erilaiset maailman hahmottamisen tavat
Sanoja joutuu väistämättä lisäämään, jotta saa aikaa tolkullista kieltä, koska esimerkiksi konjunktiot puuttuvat klassisesta kiinasta kokonaan. Kääntäjällä on kuitenkin vaarana innostua käyttämään värikynää, lisäilemään liikaa sanoja niukalta vaikuttavaan kiinalaiseen runouteen.
Jos alkuperäisessä runossa mainitaan ”yöllä, kuulla, sade, tuuli, ääni”, kääntäjän ei tarvitse esimerkiksi laittaa tuulta vinkumaan. On parempi tarjota minimi ja antaa lukijan tai kuulijan kuvitella loput, kuten tuulen äänen laatu.
Kiinalaiset runot on kirjoitettu mittaan ja tavallisesti myös riimiin, mutta kääntäjän työ päätyy yleensä katastrofiin, jos hän yrittää säilyttää nämä ominaisuudet. Tähtinenkään ei käytä riimiä eikä mittaa, mutta säkeiden määrästä hän pitää kiinni.
Suomentaja on kirjoittanut jokaisen runon perään selityksen, joka auttaa suomalaista lukijaa pääsemään sisään runon ja kiinalaisuuden maailmaan. Nämä ”miniesseet” avaavat runoa, jonka kaikkia vivahteita taustoja tuntemattoman lukijan olisi muutoin mahdoton löytää.
Tähtinen kuvaa länsimaisen ja kiinalaisen hahmottamisen tapaa muun muassa asioiden pysyvyyden erona. Me hahmotamme vaikkapa puut muuttumattomampina ja pysyvämpinä. Kiinalaisten luonto on ikuista tapahtumista, prosesseja. Se on vuorten ja vesien vastakohtaisuutta, erilaisten energeettisten voimien leikkiä.
– Koska aikaa ei voi pysäyttää, pitää nähdä ikuisuus hetkessä.
Myös Matti Kuusela on kirjoittanut Kulttuuritoimitukseen Tero Tähtisestä ja kiinalaisesta kirjallisuudesta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suomalaisen runouden ihmeaikuinen Ilpo Tiihonen on saanut ehdottomasti ansaitun elämäkerran
KIRJAT | Pirkko Vekkelin erinomainen teos Mies, leikki ja ikävä avaa Suomen kolmanneksi parhaan runoilijan tarinaa.
Historia tulee eläväksi ja esitettäväksi – arviossa Lars Huldénin Kajaaninlinna 1636
KIRJAT | Tuomo Holopaisen ja Jaakko Salemaan suomentama Kajaaninlinna 1636 on yksi suomenruotsalaisen nykyrunoilijan Lars Huldénin vähemmän tunnetuista teoksista.
Annikin uutuus on ilmainen Festivaalipuisto – Lue tästä lauantain ohjelma ja esiintyjien esittelyt
TAPAHTUMA | Parillisina vuosina järjestettävä Annikin Runofestivaali on pessyt kasvojaan. Tällä kertaa uutuutena on ilmainen Festivaalipuisto.
Mikko Nenosen runokokoelma ei saa tähtiä vaan pääskysen, voikukan, sammakon, västäräkin ja lapsen hymyn – arviossa Hengittävä eläin
LEVYT | Tamperelaisen Mikko Nenosen toinen runokokoelma Hengittävä eläin saa lukijan ymmälleen, hämilleen – mitä ihmettä tästä sanoisi ja kirjoittaisi?