Önningeby. Kuvat: Marjatta Honkasalo

Ahvenanmaa on pyöräilijän paratiisi, mutta vain silloin, jos ehtii viettää saarimaakunnassa useamman päivän. Parin päivän visiitillä autoa tarvitaan, mikäli haluaa koluta edes tärkeimmät pääsaaren nähtävyyksistä.

Milloin sitten on hyvä aika matkustaa? Toukokuisen vierailun perusteella voi suositella kevättä tai alkukesää. Turistikohteet ovat pääsääntöisesti auki, eikä muita matkailijoita ole ruuhkaksi asti. Tosin keväällä saa varautua vaihteleviin säihin. Kun tuuli puhaltaa pohjoisesta ihan Perämeren perukoilta asti, ilma on yhtä jäätävää kuin pikkupakkasella.

Kastelholman linnaa alettiin rakentaa 1300-luvulla. Sen kukoistus loppui jo 1600-luvulla lääniuudistukseen, mutta onneksi sitä alettiin restauroida jo 1800-luvun lopulla ja nyt linnan sokkeloihin pääsee tutustumaan turvallisia reittejä pitkin.

1

Kastelholman linnan käytävillä viuhuu sellainen puhuri, että on pakko napittaa takkia tiiviimmin päälle. Myös koululaisryhmää odottava opas värjöttelee kylmissään. Mietimme, kuinka kylmä Eerik XIV:llä oli aikoinaan kivisessä kammiossaan. Eerik virui vankina myös Kastelholmassa, jonne hänet siirrettiin Turun linnasta.

Kastelholman linna alettiin rakentaa jo 1300-luvulla. Se hallitsi Ahvenanmaan linnalääniä vuoteen 1634, jolloin saarimaakunta liitettiin Turun lääniin. Vähitellen linna rapistui, mutta vihdoin 1800-luvun lopulla sitä alettiin konservoida. Nykyisin matkailija pääsee seikkailemaan sekä päälinnan että esilinnan huoneissa, portaikoissa ja käytävillä.

Ahvenanmaalaista talonpoikaiskulttuuria Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa.

Kastelholman alueella on myös entinen kruununvankila Vita Björn, joka toimi vankilana lähes 200 vuotta aina vuoteen 1975 asti. Rakennuksessa on nykyisin museo. Aivan vieressä on toinen nähtävyys, Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo viehättävine punamultarakennuksineen.

Sundin pitäjässä on Kastelholman lisäksi toinen pääsaaren ”pitää nähdä” -paikoista, Bomarsundin linnoituksen rauniot. Venäläiset halusivat rakentaa valtavan linnoituksen piirityksen varalta, mutta yritys oli lopulta varsin epäonninen. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1832, mutta englantilaiset tuhosivat vielä keskeneräisen linnoituksen Krimin sodan aikaan vuonna 1854. Kaikkihan me tunnemme laulun Oolannin sodasta.

Bomarsundin valtavasta linnoituksesta ovat jäljellä vain rauniot.

2

Yksi hieno, mutta kenties vähemmän tunnettu kohde on Jomalassa Önningebyn kylässä. Kuvataiteen ystäville Jonesasin vanhaan navettaan pystytetty museo kertoo Suomen ainoasta taiteilijayhdyskunnasta, taiteilija Viktor Westerholmin 1886 perustamasta Önningebyn yhteisöstä.

Turkulainen Westerholm oli hankkinut jo vuonna 1880 pienen mökin Ahvenanmaalta ja myöhemmin hän osti Lemströmin kanavan varrelta entisen puodin rakennukset. Westerholm ja hänen puolisonsa Hilma Alander houkuttelivat myös taiteilijaystäviään Ahvenanmaalle. Ensimmäisinä tulivat Fredrik Ahlstedt, Hanna Rönnberg, Elin Danielson (sittemmin Danielson-Gambogi) ja Ada Thilén. Myöhemmin yhteisöön liittyivät muun muassa ruotsalaiset J. A. G. Acke ja Edvard Westman. Yhteisö oli sikälikin erikoinen, että enemmistö taiteilijoista oli naisia, kuten Dora Wahlroos, Amelie Lundahl, Helmi Sjöstrand, Ellen Favorin ja Eva Topelius.

Kun Westerholmien luona ei luonnollisestikaan ollut tilaa kaikille, taiteilijat asuivat pääasiassa Önningebyn talonpoikaistaloissa vuokralla, mutta keskuspaikkana oli koko ajan Westerholmien Tomtebo Lemströmin kanavan varrella. Taitelijat maalasivat luonnossa etenkin kesällä, mutta osa vietti myös talvet Önningebyssä.

Navetan kiviseinillä Önningebyn taiteilijoiden työt pääsevät oikeuksiinsa. Kuvassa Edvard Westmanin Marraskuun päivä. Taustan huoneessa näkyy The Baltic Sea -projektin tilapäisnäyttely.

J. A. G. Acke maalasi tämän melkein seinän mittaisen maalauksensa Snöljus Ahvenanmaalla.

Taiteilijayhteisö hajosi ensimmäisen maailmansodan sytyttyä, kun venäläiset miehittivät saaret ja monet ahvenanmaalaisetkin lähtivät sotaa pakoon. Victor Westerholm palasi kyllä Tomtebohon sodan jälkeen, mutta menehtyi jo vuonna 1919. Tomtebo on yhä olemassa ja suvun hallinnassa.

Önningebyn taiteilijasiirtokunnasta voi lukea enemmän esimerkiksi Kjell Ekströmin kirjasta Konstnären i Önningeby (Amos, 2007) tai netistä. Museon ylläpidosta vastaa Önningebymuseets vänner ja se on avoinna kesällä tiistaista sunnuntaihin kello 11–16, toukokuussa ja syyskuussa rajoitetummin, sillä museo toimii yhdistyksen vapaaehtoisvoimin.

Navetan päätyyn rakennettuun lisäosaan avautuu 8.6.2025 Hilma-sali, jonne saadaan esille lisää maalauksia Önningebyn omista kokoelmista. Sinne meitä toivottaa kovasti tervetulleeksi museossa palvellut ystävällinen rouva. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.

Hanna Rönnberg oli Önningebyn taiteilijoita ihan alusta lähtien. Kuvassa ylhäällä hänen maalauksensa Ahvenanmaa.

Punaisessa huoneessa on tänä kesänä esillä Önningebyn taiteilijoiden toisistaan tekemiä muotokuvia ja omakuvia.

3

Varhainen turisti jää paitsi Hilma-salin vihkiäisistä, mutta myös monesta muusta hienosta kulttuuritapahtumasta, jotka ajoittuvat parhaaseen matkailukesään. Kastelholman linna on oopperan näyttämönä 8.–10. elokuuta, kun Åland Opera Festivalin ohjelmistossa on tänä kesänä Mozartin Taikahuilu.

Samoihin aikoihin elokuussa on tarjolla myös kattavasti kamarimusiikkia. Viiden päivän aikana järjestetään 15 konserttia yhdeksällä paikalla eri puolilla Ahvenanmaata. Katrina-kamarimusiikkifestivaalin tämän vuoden teemasäveltäjänä on Tampere Biennalen taiteellinen johtaja Minna Leinonen. Festivaalilla esiintyy myös muun muassa Tampere Raw.

Ei kai voi olla mainitsematta Ahvenanmaan mahtimiehen, kauppaneuvos Anders Wiklöfin syntymäpäiviä. Niitä vietetään 25. heinäkuuta Maarianhaminan Miramar-puistossa. Esiintyjinä on perinteisesti suomalaisia ja kansainvälisiä huippuartisteja, eikä ole harvinaista, että juhlassa voi olla mukana merkkihenkilöitä ihan maailman huipulta.

4

Ahvenanmaan merelliseen historiaan pääsee sukeltamaan Maarianhaminan sataman kupeessa olevassa Ahvenanmaan merenkulkumuseossa ja Pommern-laivassa. Merenkulun ankaruudesta ja pitkistä matkoista saa konkreettisen tuntuman, kun kulkee valtavan nelimastoparkin kuvitetussa matkassa Australiaan hakemaan viljalastia. Samalla tulee miettineeksi Sally Salmisen Katrinan huolta, kun hän odotti miestään ja poikiaan meriltä kotiin.

Lisää saarimaakunnan historiaa on esillä Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisessa museossa. Saarilla on ollut asutuksen merkkejä jo 7 500 vuotta sitten, mutta kiinnostavinta on huomata, kuinka keskeinen maakunta on ollut, olipa se sitten ollut osa Ruotsia, Venäjää kuin Suomeakin.

Ahvenanmaan taidemuseo täydentää vierailua tässä Maarianhaminassa sijaitsevassa rakennuksessa. Sekä historiaa että taidetta on saman katon alla.

Eckerön postitalo seisoo mahtavana meren rannalla katse kohti Ruotsia.

5

Läntisimmässä osassa pääsaarta hätkähdyttää Eckerön postitalo. Näyttää siltä kuin Carl Ludwig Engelin ja Carlo Bassin piirustusten mukaan rakennettu suuri, keltainen rakennus olisi tipahtanut taivaasta likimain autiolle rannalle. No, onhan sen paikalle perusteensa. Venäjän vallan aikaan postitalo katsoi läntisen Ahvenanmaan rannalta Suomen entisen emämaan Ruotsin suuntaan, minne mahtipontinen rakennus ilmeisesti kirkkaalla säällä näkyy.

Rakennuksessa on nykyisin posti- ja tullimuseo. Posti kulki Ruotsista Suomeen Ahvenanmaan kautta, joten postitiet olivat saarten historiassa merkittäviä. Talonpojat kuljettivat postia merellä henkensä kaupalla: kirjeet piti saada kuljetettua perille merta ja myrskyjä uhmaten. Viestit olivat tärkeitä, ei pienen ihmisen henki.

Nykyisin Ålands Post kuljettaa kirjeitä ja kortteja turvallisesti perille. Ainakin matkalta lähetetyt kortit päätyivät vastaanottajilleen nopsasti. Korttien viesti on: olisipa ollut täällä vähän pidempään.

Marjatta Honkasalo, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua