Paula Norosen ja Minna Kivelän hullut sadut saavat jo kolmannen osan – arviossa Hurjan hulluja satuja

Kuvat: Veikko Somerpuro / Tammi

Televisiostakin tuttujen Paula Norosen ja Minna Kivelän hullunhauskat satukokoelmat Hulluja satuja (2021) ja Täysin hulluja satuja (2022) ovat esitelleet lapsille ja lapsenmielisille mainioita uusia satusankarihahmoja, kuten vaipat viuhuen äitiensä huomion välttäessä seikkailuun konttaavat vauvakaverit Vuokon ja Keken, kaikkien kaverin Kakkakikkareen sekä vauhdikkaat oravaveljekset Maurin ja Vesan.

Kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä Aiju Salmisen persoonallisella kuvituksella varustetut, 5–10-sivuiset tarinat luottavat päättömiin yksityiskohtiin, nauruhermoja kutkuttaviin iskulauseisiin sekä hyvällä tavalla älyvapaaseen kohkaukseen. Erityiskiitosta on saanut myös näyttelijä Eero Ritalan heittäytyvä tulkinta satujen äänikirjapainoksissa.

Nyt on edetty sarjan kolmanteen osaan, joka rakentaa tuttujen vahvuuksien ja hahmojen varaan, mutta tuo mukaan sekä innostavia että vähemmän onnistuneita uusia sankareita. Vauvat pääsevät kolmen tarinan voimin ryöstäjiksi, hämmentämään avaruusolioiden maanvalloitussuunnitelmat sekä ystävystymään streptokokkien ja muiden päiväkotien taudinaiheuttajien kanssa. Oravaveljeksien käpykauppa ja väärinkäsitys-itsenäistyminen ovat vauvojen seikkailujen ohella niin sanotusti taattua laatua eli tarinat juoksevat sankarien aiemmin saavuttamalla tarinapohjalla. Kakkakikkare on toki hauska häiriköimässä Mairen opetusvideoita ja satuhetkiä, mutta oli vielä mukaansatempaavampi ihan normaalina koululaisena normaalin koululaisen murheineen.

Euroviisuhuumaan sukeltavat Diskokarhut taistelevat hienosti jörön pintansa alta toteuttamaan itseään ja Pehmoeläimet seikkailevat ihan hersyvästi oikeiden metsäneläinten parissa. Opetustarina ikärajoista ei sen sijaan saavuta överiksi vetämisellään oikein mitään nauruhermoa sen paremmin lapsella kuin aikuisellakaan. Päinvastoin-Pihla ja itsevarmuuttaan etsivä Mörkö vaikuttavat kertaluonteisilta tuttavuuksilta, joiden on vaikea kuvitella saavuttavan näitä tarinoita enempää.

Samalla tavalla voi toki miettiä, että kuinka moneen uuteen liemeen Vauvoja voi enää heittää, kun avaruudessa on käyty ja lentokonettakin ohjattu? Hurjan hullut sadut onnistuvat vielä pääsääntöisesti pitämään saavutetusta tasosta kiinni, mutta pieniä uhkakuviakin leijuu Kakkakikkareen ja kumppanien kiehtovuuden yllä.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua