Poikkeavat viritykset ja asteikot kiehtovat Juhani Nuorvalaa: ”Ei voi tietää miltä ne kuulostavat ennen kuin niitä kokeilee”

15.06.2022

Juhani Nuorvala. Kuva: Maarit Kytöharju

KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Useimmat säveltäjät harjoittavat opintoja koko elämänsä, ja itseopiskelu on keskeinen osa kaikkien taiteilijoiden opintaivalta, muistuttaa säveltäjä Juhani Nuorvala. Nuorvalan mukaan sävellysopiskelu syntyy myös kokeneempien kollegoiden kritiikistä ja kommenteista.

Kikka Holmberg, teksti

Säveltäjä Juhani Nuorvala kieltää kasvaneensa musiikkiperheessä. Mutta hänen lapsuudenkodissaan oli piano.

– Minut laitettiin pianotunneille, koska pystyin helposti tapailemaan pianolla niitä sävelmiä, joita äiti kuunteli radiosta tai teini-ikäiset siskot soittivat levyiltä.

Piano säilyi Nuorvalan pääinstrumenttina konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa. Erityisesti häntä kuitenkin kiinnosti musiikinteoria ja säveltapailu.

– Muistan, että pikku taaperona minua viehätti nuottikirjoitus. Töhertelin sellaisia nuotteja, joilla ei ollut juurikaan suhdetta siihen, mitä soitetaan, mutta graafisesti se oli minusta hienoa.

Helsingin konservatoriossa kävi ilmi, että Nuorvalalla on absoluuttinen sävelkorva.

– 9-vuotiaana olin säveltapailukursseilla minua paljon vanhempien oppilaiden kanssa.

Vähitellen alkoi syntyä pikkukappaleita. Myöhäisessä teini-iässä Nuorvala kiinnostui klassisesta musiikista ja musiikkiopisto-opiskelusta vakavasti. Lukioikäisenä Nuorvalan idoleita olivat Gustav Mahler ja Karlheinz Stockhausen.

– En silloin vielä ajatellut, että musiikista tulisi minulle ammatti. Minua kiinnostivat nykymusiikin historia ja teoreettiset aineet. Sen jälkeen, kun rupesin harrastamaan klassista musiikkia, tuli kuvaan nopeasti moderni konserttimusiikki. Harrastin kyllä pitkään myös popmusiikkia ja tein itse biisejä.

Sittemmin Nuorvala päätyi opiskelemaan musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa sekä musiikin teoriaa ja sävellystä Sibelius-Akatemiassa. Vuonna 1991 hän valmistui Sibelius-Akatemian sävellyslinjalta, jossa hänen opettajansa oli Eero Hämeenniemi. Nuorvala on opiskellut säveltämistä myös Pariisissa ja New Yorkissa.

Romanowskilla ratkaiseva vaikutus

Nuorvalan mukaan innostavalla opettajalla on suuri merkitys. Hänen nuoruudessaan sellainen oli elektronimusiikkiguru Otto Romanowski.

– Romanowski oli musiikinteorian opettajana Helsingin konservatoriossa. Hän oli tavattoman hauska ja innostava. Perusteoriatuntiensa lisäksi hän piti erikoiskursseja, joissa hän esitteli elektronimusiikkia ja syntetisaattoreita. Tämä kärpänen puri minua hyvin varhain ja sain ensimmäisen syntetisaattorin lukioikäisenä. Sama Rolandin analogisyntetisaattori on minulla edelleen.

– Romanowski on ensimmäinen säveltäjä, jolle olen näyttänyt sävellystäni ja saanut siitä palautetta.

Sittemmin olen tajunnut, että se, miten hän kommentoi pientä pianokappalettani, oli juuri sitä mitä sävellysopetus on ja mitä sävellystunnilla tapahtuu. Sanoisin, että Romanowskilla on ratkaiseva vaikutus sille, että olen säveltäjä.

Juhani Nuorvala kuva 3 Roland SH 5 Kuva Juhani Nuorvala

Nuorvalan ensimmäinen syntetisaattori, lukioikäisenä saatu Roland SH-5. Kuva: Juhani Nuorvala

Tampereen henki

Juhani Nuorvala työskenteli opettajana Tampereen Ammattikorkeakoulun säveltäjälinjalla vuosina 2002–2011. Tampere Biennalen taiteellisena johtajana hän toimi yhdessä Ilari Laakson kanssa vuosina 2002–2006 sekä vuoden 2008 Biennalessa Lotta Wennäkosken avustajana.

Sibelius-Akatemian lehtorina Nuorvala on työskennellyt vuodesta 2011 alkaen.

– Alkuvuodesta 2002 Jouni Kaipaisella oli muutaman kuukauden sairasloma, ja hän ehdotti, että tulisin sijaiseksi Tampereelle. Ilahduin kovasti tästä luottamuksesta. Viihdyin työssä hyvin ja minua pyydettiin jatkamaan. Olin tuntiopettajana Jounin rinnalla ja myöhemmin Hannun (Pohjannoro), muistelee Nuorvala.

Nuorvalaan teki suuren vaikutuksen tamperelaisen säveltäjäkoulutuksen henki.

– Jouni oli luonut sinne pelottoman, keskustelevan ilmapiirin ja hengen, joka oli vailla kaikkea sävellysteknistä simputusta. Monenlainen musiikki, monenlaiset lähtökohdat ja monenlaiset tavat tehdä musiikkia hyväksyttiin ja niihin kannustettiin. Siellä ei ollut eri opettajien oppilaiden muodostamia ryhmiä, vaan viikoittaisissa tapaamisissa olivat mukana kaikki sävellysopettajat ja -oppilaat.

– Jouni arvosti tavattomasti Sibelius-Akatemiassa saamaansa sävellyskoulutusta, mutta hän oli hyvin tietoisesti lähtenyt luomaan sävellysluokkaa, josta puuttuisivat kaikki ne ikävät tai epäterveet asiat, joita hän oli havainnut omassa alma materissaan. Kun myöhemmin menin Sibelius-Akatemiaan lehtoriksi, minulla oli mielessä luoda ja vaalia siellä tätä samaa henkeä omalta osaltani niin hyvin kuin se on mahdollista yhtenä opettajana isossa laitoksessa.

Nuorvalan mukaan Akatemiallakin henki on muuttunut avoimempaan suuntaan, kiitos muuttuvien aikojen ja muuttuvien nuorten ihmisten.

– Musiikkikäsitykset ovat laajentuneet. Olen iloinen, että lehtorin virassani seuraajani on Riikka Talvitie, joka on suuntautunut kokeelliseen musiikkiin ja avoin monenlaisille ideoille. Hän on myös tehnyt paljon työtä lasten kanssa ja monenlaisia yhteistyöprojekteja. Talvitie on myös miettinyt säveltäjyyden roolia uudella tavalla. Nämä asiat ovat minullekin tärkeitä.

Juhani Nuorvala kuva 4 Kuva Charlie Morrow

Kuva Juhani Nuorvala 3 Juhani Nuorvala työskenteli opettajana Tampereen Ammattikorkeakoulun säveltäjälinjalla vuosina 2002–2011. Kuva: Charlie Morrow

Sävellystilauksia ei saa papereilla

– Säveltäjäkunnassa vallitsee sellainen käsitys, että Tampereen säveltäjäkoulutus on ajettu traagisella tavalla alas, ja kyllä minäkin vähän siihen suuntaan ajattelen. Olihan se hirveä virhe, että näin tehtiin. Mutta vaikka säveltämisen yhdistäminen pedagogiikkaan tuntuu keinotekoiselta, niin kyllähän siellä sitä sävellystä yhä opetetaan, Nuorvala pohtii.

Nuorvala muistuttaa, että useimmat säveltäjät harjoittavat opintoja koko elämänsä. Itseopiskelu on keskeinen osa kaikkien taiteilijoiden opintaivalta.

– Sävellysopiskelu syntyy myös kokeneempien kollegoiden kritiikistä ja kommenteista. Se vaan on se tapa, millä tätä opiskellaan. Yksikään sävellystilaus ei ole koskaan tullut tehdyksi sillä perusteella, että säveltäjällä on hyvä arvosana sävellyskurssista tai maisterin tai tohtorin paperit. Niillä on merkitystä vain opetusviroissa.

– Olen ajatellut niin, että koska Hannu Pohjannoro ja Paavo Korpijaakko tunnetaan hyviksi opettajiksi, voisiko olla niin, että ihmisiä tulee opiskelemaan pedagogiikkalinjalle ei niinkään ne paperit mielessään vaan päästäkseen opiskelemaan näin hyvien opettajien oppilaana.

Improvisaation tärkeys

Nuorvala käyttää säveltäessään hyvin paljon tietokonetta.

– Koska olen sitä sukupolvea, joka on aloittanut kaikki opinnot käsin kirjoittamalla, teen A4-kokoisiin vihkoihin luonnoksia kynällä ja paperilla siinä vaiheessa, kun keräilen musiikillisia ituja tai ideanpoikasia. Joskus saatan käyttää puhelimen sanelutoimintoa ja laulaa jonkun melodianpätkän puhelimen muistiin.

Nuorvalan sävellykset saavat aina alkunsa aina soivasta materiaalista, hyvin harvoin mistään abstraktista muotoideasta tai mielikuvasta.

– Lähden etsimään varsin perinteisesti ymmärrettäviä musiikillisia aineksia – melodioita ja sointuja. Isommalle kokoonpanolle säveltäessäni kirjoitan niin sanottua pianopartituuria eli particellia, jonka orkestroin jälkeen päin.

– Myös improvisointi on tärkeää – pianolla, mikäli en käytä poikkeavaa viritysjärjestelmää, syntetisaattorilla jos käytän.

Juhani Nuorvala kuva 2 Keyboards Kuva Juhani Nuorvala

Mikrotonaalisen musiikin säveltämisessä Nuorvala käyttää muun muassa Lumatone-soitinta. Kuva: Juhani Nuorvala

Syntetisaattorit ja tietokone ovat välttämätön osa viritysjärjestelmistä kiinnostuneen Nuorvalan sävellystyötä. Mikrotonaalisen musiikin säveltämisessä Nuorvala käyttää muun muassa Lumatone-soitinta, jossa on parisataa kosketinta heksagonaalisessa asetelmassa.

– Lumatone rahoitettiin joukkorahoituskampanjalla, joka käynnistettiin kahdeksan vuotta sitten. Soittimen piti tulla muutama kuukausi tilauksen jälkeen, mutta se valmistui vasta viime keväänä, Nuorvala kertoo.

– Olen kiinnostunut poikkeavista virityksistä ja asteikoista. Ei oikein ole mahdollistakaan tietää, miltä kaikki yhdistelmät kuulostavat ennen kuin niitä konkreettisesti kokeilee. Normaalissa virityksessä olevan musiikin osalta ihan ammattitaitoon kuuluu, että jos näen jonkin pianolle kirjoitetun soinnun, tiedän kyllä aika tarkkaan, miltä se kuulostaa, mutta mikrotonaalista musiikkia ei voi eikä kannata tehdä abstraktiona, vaan se tehdään kokeilun kautta: jatkuva soiva palaute on tärkeää. Tietenkin sisäinen kuulo sitten vähitellen kehittyy muihinkin säveljärjestelmiin.

Musiikkia kanteleille

Viime joulukuussa 60 vuotta täyttänyt Nuorvala on työskennellyt paljon kanteletaiteilija Eija Kankaanrannan kanssa, jonka kanssa hän myös jakaa työhuoneen Lapinlahden sairaalan tiloissa.

– Olen tehnyt paljon musiikkia kanteleille. Meillä on yhteisiä kappaleita, joissa on improvisaatiota ja elektroniikkaa. Vaikka minusta ei tullut esittävää pianistia, olen kuitenkin tällaisissa projekteissa usein syntetisaattorin tai laitteiden soittajana.

Juhani Nuorvala kuva 5 Ambient keikalla Eija Kankaanrannan kanssa

Ambient-keikalla kanteletaiteilija Eija Kankaanrannan kanssa. Kuva: Juhani Nuorvalan arkisto

Juhani Nuorvalan pääteos on ooppera Flash Flash, muotokuva Andy Warholista. Se syntyi monta vuotta jatkuneessa tiiviissä yhteistyössä kirjailija Juha Siltasen kanssa.

Nuorvala on tehnyt musiikin ja äänet pariinkymmeneen Kansallisteatterin näytelmään sekä muun muassa Tuomo Railon tanssiteatteriteokseen Omnipotence, jossa olivat mukana kanteletaiteilija Eija Kankaanranta ja saksofonisti Esa Pietilä.

Tampereen Työväen Teatterissa hänen musiikkiaan ja äänitaidettaan on kuultu August Strindbergin näytelmässä Neiti Julie sekä Michael Baranin näytelmässä Hitler ja Blondi. Jälkimmäisen äänimaailmasta vastasi kolmen hengen työryhmä, jossa Nuorvalan lisäksi olivat mukana Juhani Liimatainen ja Kyösti Kallio.

– Olen melkein yksinomaan tehnyt musiikkia ja äänimaailmoja dramaturgi ja ohjaaja Michael Baranin näytelmiin ja ohjauksiin. Työryhmäämme on usein kuulunut myös visuaalinen suunnittelija Kimmo Viskari ja uudemmissa töissä Tarja Simone ja Kati Lukka.

– Teatterin työskentelytapa on mielestäni antoisa ja kiitollinen. Säveltäjä on tiiviisti harjoituksissa mukana päivästä toiseen ja materiaalia syntyy matkan varrella.

Opetusvirka Sibelius-Akatemiassa ei ole viime vuosina antanut mahdollisuutta tiiviiseen teatterityöskentelyyn, mutta nyt pitkällä apurahalla oleva Nuorvala on jälleen mukana Michael Baranin uuden näytelmän tekemisessä. Ensi-ilta on tulossa vajaan vuoden kuluttua. Apurahakaudella säveltäjällä on tilaisuus myös kehittää itseään.

– Pandemian myönteinen puoli on ollut se, että on muodostettu erilaisia online-yhteisöjä, joissa pääsee tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä. Minun kohdallani se tarkoittaa muun muassa mikrotonaalikkoja – maailmankuuluja tyyppejä, joiden kanssa istun joka sunnuntai parin tunnin sessiossa, joissa on opiskelua tai koulutusta, esitelmiä ja keskustelua.

– Aloitin juuri myös koodauskurssin, jossa opiskellaan SuperCollider-musiikkiohjelmointikieltä. Joka perjantai istun sen äärellä kolme tuntia ja teen lisäksi kotiläksyt. Virolaisten kollegoiden kanssa puolestaan opiskellaan joka toinen viikko mikrotonaalista solfaa (eli säveltapailua) laulamalla itse tekemiämme kuorokappaleita 22-jakoisessa oktaavissa, Nuorvala kertoo.

* *

Juhani Nuorvalan musiikkia

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua