Kuva: Matti Kuusela
KUUKAUDEN LEHTI | Tulva-lehti pohtii feminismin tilaa ja tulevaisuutta monipuolisesti ja tosissaan, ja hyvä niin – syöksykierteessä oleva ihmiskunta kaipaa naisten viisautta ja kokemusta enemmän kuin koskaan ennen.
Tänä vuonna Naistenpäivän marssissa juontajat kävelivät puhujalavalle takaperin. Tällä tavalla he halusivat näyttää, että tasa-arvo on ottanut Suomessa taka-askelia.
En tiennyt tästäkään mitään ennen kuin aloin tutkia uusinta Tulva-lehteä, ennen vanhaan Akkaväkeä. Luin sitä 1970-luvun lopulla vaikuttaakseni fiksulta ja ennakkoluulottomalta ja oppiakseni ymmärtämään naisia.
En vaikuttanut, en oppinut.
Mutta onko tasa-arvon ja Matin lisäksi myös feminismi ottanut taka-askelia? Tulvan 1/2025 teemana on juuri feminismi ja lehti pohtii syvällisesti ja rehellisesti ydintään.
Yhdestä asiasta ollaan kuitenkin varmoja: ihmiskunnalla ei mene juuri nyt kovin hyvin. Kuten suomalais-nigerialainen kirjailija ja afrofeministi Minna Salami Tulvassa sanoo:
”Tunnen huolta, levottomuutta ja epätoivoa. Olen järkyttynyt siitä, kuinka nopeasti asiat ovat taantuneet. Narratiivihan on pitkään ollut, että olemme edistyneet, mutta nyt olemme monella tapaa syöksykierteessä. Tämä on surullinen hetki ihmiskunnalle.”
* *
Minna Salami on erinomaisen mielenkiintoinen ihminen. Hän on syntynyt Suomessa, viettänyt lapsuutensa Nigeriassa, käynyt koulunsa Ruotsissa, asuu nyt Lontoossa ja puhuu sujuvasti viittä kieltä.
Elle-lehti valitsi hänet äskettäin maailman 12 vaikutusvaltaisimman naisen joukkoon.
Salamin uusi kirja, Can Feminism be African?: A Most Paradoxical Question and a Vision of African Political Philosophy, ilmestyi helmikuussa.
Salami syventyy kirjassaan feminismin paradokseihin, jotka ovat olleet myös hänelle itselleen keskeisiä.
”Kirjassani väitän, että se, mitä pidämme afrikkalaisena, on itse asiassa hyvin maskuliinista. Tarkastelen siis paitsi sitä, mitä afrikkalainen tarkoittaa, myös sitä, miten ymmärrämme feminismin käsitteenä. Mitä feminismi oikeastaan on? Näissä kerroksissa piilee paljon hedelmällistä pohdittavaa ja keskusteltavaa.”
Niinpä, mitä feminismi oikein on? En vieläkään ymmärrä sitä. On siis syytä syventyä Tulvan juttuihin.
* *
Iikka Sorvali on kirjoittanut laajan ja mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten Suomessa vahvistunut militarisaatio vahvistaa myös patriarkaalisia sukupuolirooleja.
Jutussa on haastateltu militarismia tutkivaa Leena Vastapuuta, joka työskentelee erikoistutkijana Turun yliopistossa ja apulaisprofessorina Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa.
Hänen mukaansa militarisaatio kaventaa jo demokratiaa: osa hänen kollegoistaan ei halua puhua ollenkaan julkisesti esimerkiksi militarisaatiosta tai Gazasta. ”He pelkäävät leimakirvestä tai suoranaista vihapuhetta.”
Siis tutkijat Turun yliopistossa tai professorit korkeakoulussa Ruotsissa eivät uskalla puhua julkisesti Gazasta!
Ihmiskunta taitaa olla totisesti pulassa.
* *
Huomaan, että oikoluku herjaa koko ajan aggressiivisesti sanasta militarisaatio. On siis korkea aika avata se.
Feministisen militarismitutkimuksen uranuurtaja Cynthia Enloe on määritellyt militarismin ideologiaksi, jossa sotilaallisen vallan ja instituutioiden arvostus kasvaa. Niistä tulee arkipäiväisiä asioita ja niiden rooli yhteiskunnassa korostuu. Militarisaatio on prosessi, joka johtaa militarismiin.
Ettäs tiedätte. Ja juuri nyt minusta tuntuu siltä, että vain feminismi eli rauha, rakkaus ja tasa-arvo voivat pelastaa ihmiskunnan militarismilta eli väkivallalta, vihalta ja diktaattoreilta.
* *
Viimeisimmän Tulvan vetävimmäksi jutuksi toimituksessa on kannen perusteella arveltu: ”Ei seksiä miesten kanssa”. Sen on kirjoittanut Fanni Turunen.
Seksistä kieltäytymiseen perustuvilla poliittisilla liikkeillä on pitkä historia. ”En tule naimaan mieheni enkä rakastajani kanssa, vaikka hän lähestyisi minua peitsi tanassa”, lausuvat naiset Lysistrate-nimisessä komedianäytelmässä (suomentanut Pentti Saarikoski).
”Kreikkalaisen Aristofaneen tarinassa naiset vannovat valan olla harrastamatta seksiä miestensä kanssa, kunnes nämä lopettavat peloponnesolaissodan. Lopulta rauha peittelee kylän. Vaikka teos on fiktiivinen, se piirtää esille seksilakkojen peruskaavan. Siinä naiset kokoontuvat yhteen kyllästyneinä johonkin yhteiskunnalliseen ongelmaan, yleensä väkivaltaan. He päättävät painostaa miehiä seksillä, koska eivät muuten koe saavansa näitä kuuntelemaan”, Turunen kirjoittaa.
* *
Turunen käy kirjoituksessa läpi useammankin seksilakon: Filippiineillä, Turkissa, Keniassa, Togossa – ja Yhdysvalloissa. Siellä Kamala Harrisin tappiosta pettyneet radikaalifeministit kannustivat naisia pysymään erossa miehistä.
Pian osa naisista ajeli päänsä kaljuksi liikkeen nimissä näyttääkseen vähemmän viehättäviltä miesten silmiin. ”Vaikka olisimme kaikkea, mitä he haluavat, he selkeästi eivät välitä meistä paskaakaan. Jos tämä tekee minusta hullun, olen hullu niin kuin kaikki hullut naiset ennen minua”, sanoo Tiktok-videolla vaalea nainen tummien hiussuortuvien tipahdellessa lattialle.
Ei onnistunut, liike kuivui nopeasti kokoon. Sitä paitsi: juuri naiset äänestivät vuoden 2024 vaaleissa ennätyksellisen innokkaasti republikaanien ehdokasta.
* *
Keniassa vuonna 2011 naiset kuitenkin onnistuivat.
Women’s Developement Organization järjesti yhdessä kymmenen maan naisjärjestön kanssa seksilakon saadakseen riitelevän presidentin ja pääministerin samaan neuvottelupöytään.
Naisia kannustettiin pidättäytymään seksistä aviomiestensä kanssa ja seksityöntekijöille maksettiin siitä, etteivät hekään ottaisi asiakkaita vastaan.
Pääministerin ja presidentin vaimot liittyivät lakkoon julkisesti, ja seitsemän seksittömän päivän kuluttua maan johto kokoontui rukoilemaan, konflikteja kansallisryhmien välillä alettiin purkaa.
* *
No hyvä. Tulva 1/2025 kyselee paljon ja viisaita, mutta antaa vähän vastauksia. Suomalainen feminismi on selvästi vaikeuksissa, hämmennyksen tilassa ja väsyksissä.
Nelli Ruotsalainen ruoskii itseään ja feministejä ällistyttävän rehellisessä esseessään ”Kaikki tämä paska & aktivistien toivo.”
”Tiedän että väsymys on eräänlainen etuoikeus. Kuulen, miten glitterposkislogantpaita-minä tylyttää minua vuosien takaa, ja hän on oikeassa. Vaikken ole enää raivon sängystä kampeama, vaan ennen kaikkea öisin lasten kanssa heräävä, pätkä- ja silpputyössä tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta paasaava, queerhimojen vallassa arkea suorittava varhaiskeski-ikäinen. Väsymys johtaa juuri siihen tylsyyteen, joka mielikuvituksen puutteellaan uhkaa koko liikettä. Nyt jos koska on aika karistaa apatia.”
Huh ja kiitos!
* *
Tulvan uusi kolumnisti Pazilaiti Simayijiang antaa armollisen neuvon feministeille:
”Mitä enemmän ahdistaa, sitä enemmän täytyy järjestäytyä ja pitää huolta itsestään ja toisistaan. Väsyneet ja ylikuormittuneet kehomme janoavat hoivaa ja kohtaamista, ennen kuin voimme toimia. Käytännössä tämä hoiva ja kohtaaminen voi tarkoittaa aika yksinkertaisia juttuja. Lukemista, kirjoittamista, taiteen katsomista ilman syvempää tarvetta ymmärtää sen syvin olemus (en ole kovin hyvä tässä). Turhan paskan ostamisen lopettamista, mummoille ja koirille hymyilemistä ja ystävien kutsumista syömään.”
Hyviä ohjeita ihan kaikille, jopa miehille.
* *
Entä mitä miettii Tulvan päätoimittaja Aurora Lemma pääkirjoituksessa?
”Feminismi ei ole moneen vuosikymmeneen – jos koskaan – tarkoittanut samaa asiaa kaikille. Länsimaissa etenkin mustat ja muut vähemmistöihin kuuluvat feministit ovat pitkään argumentoineet laajemman vision puolesta. Että feministisen liikkeen on vastustettava patriarkaatin lisäksi kaikkia muitakin sortavia järjestelmiä.”
Kannatetaan.
Ja lopuksi toivon Naisasialiitto Unioni ry:n julkaisemalle Tulvalle pitkää ikää. Vuodesta 2002 lähtien neljästi vuodessa ilmestyvä lehti on erittäin opettavainen, hauska ja visuaalisesti tyylikäs aikakausilehti.
Ja mikä parasta: Tulva ilmestyy edelleen myös paperisena. Pirkanmaalla se on luettavissa Kangasalan, Nokian ja Tampereen pääkirjastoissa sekä Urjalan ja Sampolan kirjastossa. Voisi olla muissakin.
Matti Kuusela
Lue kaikki Kuukauden lehti -sarjan jutut täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Ehkä se ei olekaan lapsen vaan vanhemman älypuhelimen käyttö, joka vaikuttaa lapseen häiritsevästi”
KUUKAUDEN LEHTI | Tieteessä tapahtuu -lehti on monipuolisesti ja terävästi ajan hermolla ja kehottaa viisaasti hylkäämään sanan narratiivi.
Mitä Jeesus ostaisi ja miksi Puolustusvoimat on Suomessa median supersankari – Voima-lehti uskaltaa kysyä vaikeita
KUUKAUDEN LEHTI | Voima-lehteen on ihmeen nihkeä tarttua. Ehkä se johtuu siitä, että lehti on niin helposti saatavilla sekä rautatieasemilla että muissa yleisissä tiloissa – ja vielä ilmaiseksi!
Saako Jumala turvautua karkeisiin valheisiin, koska sattuu olemaan kaikkivaltias?
KUUKAUDEN LEHTI | Vartija tutkii uskontoa ja filosofiaa kiehtovan moniulotteisesti ja löytää jopa Matti Nykäselle ja Simon Kyreneläiselle yhteisen mission.
Trumpin voiton takana eivät olleetkaan latinomiehet, vaan nuoret, valkoiset naiset
KUUKAUDEN LEHTI | Kulttuurivihkot on yhä terävässä iskussa ja tarjoaa yllättäviä vastauksia ja kysymyksiä kaikesta maailmasta, myös monnin näkökulmasta.