Kuva: Tieteessä tapahtuu
KUUKAUDEN LEHTI | Tieteessä tapahtuu -lehti on monipuolisesti ja terävästi ajan hermolla ja kehottaa viisaasti hylkäämään sanan narratiivi.
Tieteessä tapahtuu -lehti on ilmestynyt vuodesta 1983 ilman että minä olen tiennyt siitä mitään.
En syytä lehteä vaan itseäni. Mikä voisi olla kiinnostavampaa kuin se, mitä tieteessä tapahtuu?
Lehden uusin numero 2/2025 tuli vastaani vahingossa verkossa, kun etsin selitystä sanan narratiivi invaasiolle: miksi ihmeestä siitä on tullut niin suosittu?
Matti Hyvärinen kirjoittaa nautittavan terävästi tästä median ja politiikkojen rakastamasta, näennäisesti tieteelliseltä kuulostavasta sanavaeltajasta, joka saadaan merkitsemään keskenään ristiriitaisia asioita.
Hyvärinen päätyy lopulta erinomaiseen ehdotukseen:
”Narratiivin käsitteen tieteellistä käyttöä vaikeuttaa sekin, että sillä ei ole kansainvälistä vastinetta. Päinvastoin se kääntää kansainvälisen keskustelun kertomuksen luonteesta käsittämättömäksi jargoniksi. Toistaiseksi en ole kohdannut ensimmäistäkään tieteellisesti uskottavaa selitystä sille, mihin narratiivia tarvittaisiin. Siis ehdotan: hylätkäämme koko termi.”
* *
Uusimman numeron ehkä tärkein juttu on Lea Pulkkisen pitkä ja viisas kirjoitus vanhemmuudesta. Heti kättelyssä hän esittää kaksi tärkeää kysymystä:
”Ehkä se ei olekaan lapsen vaan vanhemman älypuhelimen käyttö, joka vaikuttaa lapseen häiritsevästi.”
”Ehkä vanhemmat eivät olekaan välinpitämättömiä lapsiaan kohtaan, vaan yhteiskunta on välinpitämätön vanhempia kohtaan.”
Laajemmassa katsannossa Pulkkinen pureutuu kysymykseen, onko yhteiskunnassa unohdettu vanhemmuuden merkitys?
Hänellä on kanttia kysyä: Pulkkinen on Jyväskylän yliopiston psykologian professori emerita. Muistan hyvin, kun kävin joskus sotien jälkeen haastattelemassa häntä leikin merkityksestä lapsen kehityksessä.
Opin enemmän kuin ikinä kahdessa tunnissa.
* *
Pulkkisen mukaan Suomen koulujen alamäki alkoi 1990-luvulla. Silloin meille levisivät brittipolitiikan uusliberalistiset trendit, kuten valinnanvapaus, suorituskeskeisyys, evaluaatio ja markkinakilpailu.
Kunnat lakkauttivat tuhansia lähikouluja usein ilman kestäviä taloushyötyjä ja lomauttivat opettajia säästösyistä. Liki neljäsosa oppilaista joutui koulukuljetuksiin.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) käyttöönottoa ei juuri tuettu opettajien täydennyskoulutuksella. Tämä johti opetussuunnitelmien perusteiden sekaviin tulkintoihin ja ylilyönteihin muun muassa itseohjautuvuuden osalta. Oppilaiden keskittymisvaikeudet lisääntyivät, ja lääkitseminen moninkertaistui aikaisempaan verrattuna.
Kasvatuksellisten tavoitteiden tilalle tuli tulostavoitteiden välineellisyys eli kasvatusfilosofian tilalle tuli euro.
* *
No hyvä. Pulkkisen mukaan vanhemmuuden tuki on Suomessa täysin retuperällä:
”Vanhemmuuden tukea puuttuu kaikesta – oli kyse lapsen synnytyksestä, kotihoidon tuesta, aamu- ja iltapäivätoiminnasta, harrastusten järjestämisestä koulupäivän yhteydessä, lapsen kehitystä koskevan tiedon saamisesta, kasvatustehtävään valmennuksesta, työelämän joustoista tai perheen talouden järjestämisestä. Maassamme ei ole perheministeriötä tai vahvasti määriteltyä perheministerin tehtävää, joka huolehtisi perheitä koskevista keskeisistä asioista.”
Myös koulutus kaipaa muutosta.
”Varhaiskasvatuksen opintoja puolestaan olisi tarpeen laajentaa lapsen kehityksen ja vanhemmuuden osalta… Koulutuksen tulisi tuottaa asiantuntemusta tukemaan ja tutkimaan varhaiskasvatusta kodissa, päiväkodissa ja muissa kasvuyhteisöissä perhekodit mukaan lukien. On pyrittävä takaisin aallon harjalle.”
* *
Yhteiskunta ei kuitenkaan ole lapsen lähiomainen. Pulkkinen muistuttaa vanhempia läsnäolon ratkaisevasta merkityksestä, yhteenkuuluvuudesta.
”Yhteenkuuluvuuden tarve viittaa tarpeeseen olla rakastettu. Sen tyydyttäminen vaatii vanhemmilta herkkyyttä lapsen tarpeille ja lämmintä vuorovaikutusta. Se tuottaa lapselle kokemuksen: minulla on läheiseni. Tarvetta mitätöi vanhempien torjuva ja välinpitämätön suhtautuminen lasta kohtaan vaikkapa digilaitteisiin keskittymisen takia. Se voi aiheuttaa masennusta tai aggressiivisuutta.”
Pulkkinen kiteyttää lapsilähtöisen kasvatuksen yhteen lauseeseen:
”Rakkaus, rakenteet ja rohkaisu – ja suurin niistä on rakkaus.”
* *
Hyvin lähelle lukijaa eli tavallista tallaajaa tulee myös Ahti Lampisen laaja artikkeli häpeästä. Hänen mukaansa häpeä vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti ihmisen toimintaan ja olemiseen. Se voi sävyttää ihmisen elämää jopa niin vahvasti, että voidaan puhua silmälaseista, joiden kautta ihminen tarkastelee itseään ja koko elämäänsä.
Ja taas nousee esiin lapsuus, vuorovaikutus:
”Esimerkkejä varhaisesta häpeän perusmuodosta ovat vetäytyminen sekä pään ja katseen painuminen, mitä tapahtuu jo kolmen kuukauden iässä, jos vauvan pyrkimys lähestyä äitiä epäonnistuu.”
Ja varmasti epäonnistuu, jos äiti keskittyy kännykkään.
Mutta lukekaa koko artikkeli. Opitte enemmän kuin uskottekaan. Ehkä jopa itsestänne.
Ainakin minä opin.
* *
Numerossa on myös kahdeksan toinen toistaan kiinnostavampaa kirja-arviota. Poimin niistä yhden: Nicolas de Warren vuonna 2023 ilmestynyt German Philosophy and the First World War kuulostaa huolestuttavan ajankohtaiselta.
Teoksen arvioinut Lauri Kallio kirjoittaa:
”Sodan syttyessä elokuussa 1914 moni uskoi Saksan ’aidon yhdistymisen’ siintävän näköpiirissä: sodan kautta yhdistyminen voitaisiin viedä lopulliseen päätökseensä. Protestanttiset ja katoliset seurakunnat olivatkin yhteisessä rintamassa lietsomassa sotaintoa. Myös monet juutalaiset – niin sionistit kuin antisionistitkin – uskoivat juutalaisten saavuttavan lopullisen hyväksynnän saksalaisina, kun he kantaisivat oman kortensa kekoon. Rabbit tukivatkin sotaponnisteluita siinä missä katoliset ja protestanttiset papitkin.”
Matti Kuusela
Lue kaikki Kuukauden lehti -sarjan jutut täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mitä Jeesus ostaisi ja miksi Puolustusvoimat on Suomessa median supersankari – Voima-lehti uskaltaa kysyä vaikeita
KUUKAUDEN LEHTI | Voima-lehteen on ihmeen nihkeä tarttua. Ehkä se johtuu siitä, että lehti on niin helposti saatavilla sekä rautatieasemilla että muissa yleisissä tiloissa – ja vielä ilmaiseksi!
Saako Jumala turvautua karkeisiin valheisiin, koska sattuu olemaan kaikkivaltias?
KUUKAUDEN LEHTI | Vartija tutkii uskontoa ja filosofiaa kiehtovan moniulotteisesti ja löytää jopa Matti Nykäselle ja Simon Kyreneläiselle yhteisen mission.
Trumpin voiton takana eivät olleetkaan latinomiehet, vaan nuoret, valkoiset naiset
KUUKAUDEN LEHTI | Kulttuurivihkot on yhä terävässä iskussa ja tarjoaa yllättäviä vastauksia ja kysymyksiä kaikesta maailmasta, myös monnin näkökulmasta.
Ajankohtainen taide on aina ja väistämättä pinnallista ja tylsää, koska se on ajassa kiinni
KUUKAUDEN LEHTI | Ensi vuonna 80 vuotta täyttävä Kaltio näyttää meille pohjoisen kulttuurin sielukkaasti, syvästi ja monipuolisesti.