Katulehti Rohee antaa myyjälle merkityksen elämään – tulossa yksinäisyysteemaiset tapahtumat Metsoon ja Laternaan

Roheen numeroita. Kuva: Päivi Vasara 

Päivi Vasara, teksti 

Katulehti Roheen päätoimittaja Hannele Huhtala päivystää Tampereen Vanhassa kirkossa helmikuisena pakkaspäivänä. Hän on tavattavissa, jotta myyjät saavat lehteä kaupattavakseen ja muut kiinnostuneet tietoa Roheesta. 

On aika hiljaista, koska uusi numero ilmestyy vasta muutaman päivän päästä. 

Suomessa on muutama katulehti. Ensimmäinen on Iso Numero, joka ilmestyy Helsingissä. Se aloitti vuonna 2011. Vaasassa on aloittanut Magazine Y, mutta sen vaiheista ei ole tuoretta tietoa. 

Myyjät saavat lehden kymmenen euron myyntihinnasta vitosen itselleen. Pieni tulo on monelle tärkeä. 

– Sokoksen luona penkeillä istuva Tihve on ollut alusta asti mukana. Hän sanoo, että lehden myynti on tuonut merkityksen elämään. Hän istuisi penkillä muutenkin, mutta näin hänellä on syy olla siellä. Tihvellä on pitkä sairaushistoria ja kaikenlaista selvitettävää eri laitosten kanssa, joten Rohee on tärkeä, Hannele Huhtala kertoo. 

Myyjäksi voi ryhtyä kuka tahansa rahaa tarvitseva. 

Viisi kertaa vuodessa 

Roheen kustantaja on Osuuskunta Vastapaino, joka on aloittanut toiminnan tietokirjakustantamona 1980-luvulla. Osuuskunnan toiminta oli kutistunut muutamaan seminaariin vuodessa, joten Rohee sopi sinne. Kustannusosakeyhtiö Vastapaino on nykyisin keskittynyt kirjojen kustantamiseen. 

Katulehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Painos on 800 – 2 500. Jos on jotain erityistä, otetaan isompi painos. Noin puolet myydään ja puolet käytetään Roheen tunnetuksi tekemiseen. 

Historiaa on takana kolme vuotta. Monelle Rohee on edelleen aivan uusi asia.  

Hyväksi lähtöstartiksi Rohee sai Helsingin Sanomain säätiön Uutisraivaaja-rahoituksen 50 000 euroa. Tästä summasta riitti rahaa viime vuoden keväälle asti. Kerran lehti on saanut kulttuurilehtitukea. 

– Nyt on tehtävä peruslehteä, koska säännöllistä tukea ei ole. Isompiin panostuksiin ei voi ryhtyä, Hannele sanoo. 

Verkkoon ei edes haluta, ja se ei ole mahdollistakaan, koska se vaatisi pari toimittajaa lisää. Muualla on saatu kokemuksia siitä, että kadulla kanssakäyminen myyjän ja ostajan välillä on helpompaa, kun ”esine” eli lehti vaihtaa omistajaa. Lehden ostajalle välittyy paremmin kokemus siitä, että hän auttaa lehden myyjää. Printtilehti on vähän niin kuin vinyylilevy. Ostaja arvostaa, kun voi pitää sitä käsissään. 

Katulehtijärjestöön kuuluu sata lehteä kolmestakymmenestäkolmesta maasta. 

Päätoimittaja Hannele Huhtala. Kuva: Arto Jalonen

Yksi ääni lisää 

Hannele näkee Roheen merkityksen mediakentässä olevan yksi paikallinen ääni lisää Aamulehden, Kulttuuritoimituksen ja Tamperelaisen oheen.  

Pääpaino katulehdessä on yhteiskunnallisilla aiheilla, kulttuuria on jonkin verran ja joka numerossa käsitellään ilmastonmuutosta jostain näkökulmasta. Eniten ilmastomuutoksesta kerrotaan siihen sävyyn, kuinka jokainen voi toiminnallaan estää tuhoja tekemällä valintoja. 

– Tehdään sosiaalipoliittisia nostoja. Näissä mennään ruohonjuuritasolle. Rohee on kaukana ylhäältä alaspäin -näkökulmasta, jossa katsotaan, että kas, tuollakin on ongelma. Pyrimme auttamaan ihmisiä aktivoitumaan ja vaikuttamaan. 

Rohee on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. 

– Me toimimme Vanhassa kirkossa. Tämä yhteistyö on luontevaa, koska täällä on liberaalit arvot ja yhteistä se, että olemme pienen ihmisen puolella. Toimituskokoukset ovat myös täällä. Toisen median päätoimittaja sanoi kerran, että heillä yksi kirjoittaja ei ikinä tulisi palaveriin, joka pidetään kirkossa. 

Journalismi arvossa 

Päätoimittaja rohkaisee toimituskuntaa tekemään juttuja omista aiheistaan. Hannele hakee uusia kirjoittajia muun muassa luovan kirjoittamisen piireistä. Sieltä voi löytyä kirjoittaja, joka tekee elämässään yksi tai kaksi juttua itselleen läheisistä aiheista. 

– Rohee maksaa kirjoittajille pieniä palkkioita, mutta ne ovat ”maapähkinöitä”. Pidän kuitenkin tärkeänä maksaa edes pientä palkkiota paikallisille freelancereille. Yksittäisillä kirjoittajilla on niin hyvä palkka varsinaisesta ammatistaan, että he tekevät ilmaiseksi. 

Hannele tekee töitä Vastapainossa yhden päivän viikossa ja loput viikkoa Vanhassa kirkossa osin vapaaehtoistyönä. Lisäksi Rohee päivystää Hervannan L8-yhteisökeskuksessa torstaiaamuisin. 

Hannele oli Ison Numeron päätoimittaja vuosina 2015–2019. Leikkisästi hän sanoo toteuttavansa jokaisen toimittajan unelmaa olla oman lehden päätoimittaja. 

– Vedän linjaa ja valvon, että teemme hyvää journalismia, vaikka joku kirjoittajista ei olisikaan ammattilainen. Oman elämän ongelma Kelan kanssa ei vielä ole juttu, vaan se vaatii laajemman näkökulman. Meillä on ammattieditori ja oikolukija. Ulkoasun tekee Vastapainon ad Mirkka Hietanen, joka saa siitä eri korvauksen. Hänen päätyönään on tehdä Vastapainon graafinen suunnittelu ja toteutus. 

– Se, että kirjoittaja tekee omista aiheistaan juttuja, on hedelmällistä. Meillä oli työharjoittelija Tredun medialinjalta ja hän halusi kirjoittaa uudesta Manserockista, Hannele kertoo esimerkkinä.

Hannelelle on tärkeää, että lehden kirjoittajista ja myyjistä rakentuu yhteisö. Se on yksinäisyyden vastaista työtä, kun on kirkon ovi auki, saa ilmaista kahvia ja voi pohtia sekä kirjoittaa. 

Vuoden ensimmäisen numeron kansi. Kuva: Rohee

Myynti vaihtelee

Kanteen Rohee on saanut julkkiksia. Se valinta on tasapainoilua. Joidenkin mielestä Herra Ylppö kansikuvapoikana on parasta maailmasta, toisille Ylppö on inhokki. Ainakaan ei voi ottaa Tapparan tai Ilveksen nimimiehiä kanteen, koska se olisi pyllistys puolelle Tampereelle. Kannessa ovat olleet esimerkiksi Pate Mustajärvi, Anneli Kanto, Mari Turunen ja Sean Ricks. Välillä on kuvituskansia tai valokuvan ja kuvituksen yhdistelmiä. 

Parhaat myyjät saavat huonona päivänä 1–2 lehteä kaupaksi, on nollapäiviäkin, oikein hyvinä päivinä voi mennä 8–10 lehteä. Tulos vaihtelee. Siihen vaikuttaa sää ja voi olla, että salaisuus on tähtien asennossa. 

Kukin myyjä saa tehdä hommansa niin kuin haluaa ja silloin kun haluaa. Tätä ei voi sanella, koska he eivät olet palkkatöissä. 

– Systeemi on haavoittuva. Joulukuussa kaksi supermyyjää oli poissa kuvioista omista syistään ja se tuntui heti. 

Katulehti Rohee toi joulumyyntiin joulukirjan, jossa ei ollut unohdettu yhteiskunnallisia näkökohtia. Teemana oli ruoka ja erityisesti joulun ajan ruoka. 

Tulevaisuutta Rohee voi katsoa vuoden eteenpäin. 

Musaillat lisäävät tietoisuutta 

Hannele Huhtala sanoo, että hänellä olisi ideoita, muttei niihin rajattomasti aikaa yhtälössä päivätyö, pieni lapsi ja lehden pyörittäminen. Hänelle ehdotettiin festareiden järjestämistä ja hän vastasi, että käy, mutta ehdottajan on annettava niille aikaansa. Jos ei ihan festareita, niin 13.2.2025 toteutuu Musailta, jonka tarkoitus on sekä tukea katulehteä että levittää siitä tietoisuutta. Tapahtumapaikat ovat alkuillasta Metso-pääkirjasto ja loppuillasta ravintola Laterna. 

Teemana on yksinäisyys. Metsossa keskustelevat professori Niina Junttila, politisoitunut yksinäisyys -hankkeen yliopistonlehtori Ari-Elmeri Hyvönen, vapaaehtoistoiminnan asiantuntija Reija Jarkkola sekä Hannele Huhtala. 

Laternassa esiintyvät Joku Iiris, jonka sanoituksissa on yksinäisyysteemaa, sekä Eino & Koskettajat duo. 

Ilta on samalla julkistamistilaisuus kevään 2025 ensimmäiselle numerolle Katulehti Roheeta. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua