Aito kuva on vaarassa! Sen sijaan filmikamera ei ole enää uhanalainen laji

Juho Leppänen. Kuva: Arto Jalonen

Päivi Vasara, teksti
Arto Jalonen, kuvat

Alun perin tämän jutun näkökulma oli kertoa filmikameroiden muodikkuudesta, mutta vierailu tamperelaisella Kameratorilla antoi uutta ajateltavaa. Toki palaamme tässä artikkelissa filmikamera-asioihin myöhemmin.

Kameratorin perustaja Juho Leppänen kertoo hyvän ja arkisen esimerkin siitä, kuinka kuva voi valehdella.

– Turisti ottaa keskellä päivää kuvan Eiffel-tornista, ja otos tuntuu pliisulta. Hän pyytää tekoälyltä, että lisää kuvaan iltavalaistus tai toivottu säätila, jotta saadaan tunnelmaa. Tämä on sitten ”aito” kuva, vaikkei se sitä tietenkään ole.

Älypuhelinten ansiosta jokainen on kuvaaja, pieni lapsikin. Puhelimen algoritmit parantelevat kuvan valaistusta, tarkennusta, virheitä ja muuta ihan pyytämättä. On itse asiassa vaikea tavoittaa raakakuva. Mikä on enää oikea kuva? Onko sitä kohta olemassakaan? Missä ovat virheet?

Niko Nevalainen on töissä Kameratorilla. Kuva: Arto Jalonen

Tekoälyllä voi vaikka poistaa kuvasta epätoivottuja henkilöitä, vaikka ex-anopin hääpotretista. Entä kun mennään maailmanpolitiikkaan ja poistellaan henkilöitä kättelykuvista. Missään ei näy saksien jälkiä toimenpiteen jäljiltä.

– Aito kuva on nyt uusi missio, sanoo Juho Leppänen.

AI-yhteenveto kertoo näin: ”Tekoälyn ja aitojen valokuvien erottaminen toisistaan on muuttunut nykyään erittäin vaikeaksi. Tarkista kuvan aitous tutkimalla yksityiskohtia (kuten epäloogisia varjoja tai sulautuvia taustoja), katsomalla metatiedot tai käyttämällä tekoälytunnistimia.”

Kuka jaksaa? Maallikkotasolla hyvin harva, mediamaailmassa toivottavasti tarpeeksi moni.

– Ei ole väliä, onko filmi vai digi, kunhan kuva on aito, Juho Leppänen sanoo.

On tarkkaa puuhaa saada kuvauslaitteesta taas käyttökelpoinen. Kuvassa Viivi Heikkilä. Kuva: Arto Jalonen

Analogisen pelastaja

Palataksemme alkuperäiseen aiheeseen filmikameroihin, kerrottakoon, että Juho Leppänen kuvaa vuodessa 50 filmirullaa eli noin rullan per viikko. Hän ei siis ole työhönsä leipiintynyt.

Juhon kanssa Kameratorin perusti Jussi Lehmus.

Tampereen Kameratori on muuttanut monta kertaa. Yksi syy siihen on ollut ahtaus. Nyt Kameratorilla on hallussaan PMK:n talon koko seitsemäs kerros ja tuotantotilaa sekä varastoja muissa kerroksissa. Ensi alkuun tässä paikassa oli 400 neliötä.

– Joka toinen vuosi on pitänyt muuttaa, kun neliöt eivät riitä. PMK:n talo on osoittautunut joustavaksi meidän tarpeisiimme.

Canon käsittelyssä. Kuva: Arto Jalonen

Kameratorin alkuperäisidea oli pelastaa kaikki mahdollinen tarpeettomaksi jäänyt kuvauskalusto uudelleen käyttöön.

– Nyt ei enää tarvitse olla huolissaan analogisen kuvaamisen katoamisesta. Asiakaskunnassa on nelikymppisiä hipstereitä, jotka palaavat filmiin. Sitten ovat nämä parikymppiset, joille tämä on ihan uusi juttu.

1980- ja 1990-luvulla fotoliike oli tuottoisinta kivijalkayrittämistä. Siitä ovat ajat muuttuneet. Nyt se jokin ovat puhelinoperaattorit.

– Kulttuurilogiikka menee niin, että filmikuvaus vapautui olemaan oma itsenäinen työkalunsa vasta digin myötä.

Toni Lumitähti ja työn alla olevat kuvauslaitteet. Kuva: Arto Jalonen

Muistot talteen

Juho Leppänen neuvoo tallentamaan filmille elämän tärkeimmät muistot, ja vielä mielellään teettämään niistä paperikuvia. Taukohuoneen pöydällä on otoksia, joissa vietetään firman pikkujouluja. Ne ovat luonnollisesti paperikuvia.

Digiaikana kuvia otetaan älyttömän paljon, mutta missä ne säilyvät ja kuka koskaan käy läpi tuhansia kuvia. Jos ottaa päivässä 20 kuvaa, niitä on vuodessa yli 7 000. Entä montako kuvaa kymmenessä vuodessa tai kahdessakymmenessä. Välttämättä niihin ei koskaan palata. On aika onneton tilanne, jos puhelin hajoaa ja kaikki kuvat ovat mennyttä.

– Kemiallinen kuva kestää aikaa.

– Filmikuvauksen puolesta syntyi globaali vastavoima. Välillä filmiä ei saanut oikein mistään. Nyt Kodak jatkaa valmistusta. On syntynyt neljä uutta tehdasta, jotka tekevät uusia värifilmejä.

Filmirullan hinta on pompannut. Niitä sai kolmella eurolla, mutta nyt pitää pulittaa 13 euroa.

Kuvauslaitteista otetaan kuva myyntiä varten nettiin. Kuva: Arto Jalonen

Filmi antaa anteeksi

Filmi on paljon enemmän kuvaajalle anteeksi antava kuin digi.

– Teet melkein mitä vaan, niin kuvan saat. Aloittelijalle se on ystävällinen, mutta toki rahaa menee.

Juho Leppänen uskoo hydridimalliin, jossa filmin voi jakaa digitiedostona.

– Jotkut taas laadun takia nauttivat siitä, että tekevät mustavalkoisia kuvia itse alusta asti.

Juho Leppänen ja tämän hyllyn paketit lähtevät Ruotsiin. Kuva: Arto Jalonen

2010-luvun alussa filmikuvaus oli kuolemaisillaan. Tästä päästiin yli.

Tampereella Ninan kuvamaailma kehittää filmejä. Tässä liikkeessä on käytössä Kamerastoren valmistamia Valoi-skannauslaitteita. Monelle on tärkeää pelastaa vanhoja valokuvia skannaamalla ne. Ninan kuvamaailmassa kuvia tehdään märkäprintterillä valokuvapaperille.

– Skannauslaitteiston idean toi pohjoisnorjalainen kesäharjoittelija koronakesänä. Kävin hänet hakemassa ja sitten oltiin kumpikin kaksi viikkoa karanteenissa. Harjoittelijan ideasta syntyi skannaustyökaluidea, jolle haettiin joukkorahoituksella tukea ja saatiinkin 120 000 euroa.

Valoi-skannustyökalut ovat omaa tuotekehittelyä. Kuva: Arto Jalonen

Harrastuksesta alku

Juho Leppäsen ja Jussi Lehmuksen yritys alkoi harrastuspohjalta. Tätä nykyä liikkeitä on Tampereen lisäksi Helsingissä ja Espoossa sekä Tukholmassa. Aluksi yritys oli kahden miehen bisnes. Nyt työntekijöitä on 62.

Yrityksen nimikin on kansainvälistynyt: Kamerastore käsittelee viikoittain lähes tuhat kameralaitetta ja on alalla Euroopan johtava toimija. Firma on perustettu vuonna 2010.

Kierrämme PMK:n talossa katsomassa, miten kameroita testataan, huolletaan ja niillä otetaan koekuvia. Kameroita on hyllykaupalla joka puolella, joukossa on myös digikameroita. Esimerkiksi 2000-luvun digipokkarit ovat kuumaa valuuttaa Aasiassa. Nyt on myös vanhempia digijärkkäreitä.

– Prosessi menee niin, että ensin laite testataan. Tämä vaihe on vartin asia. Sitten on mahdollisesti huolto, joka voi viedä tunnin tai vaikka päivänkin monimutkaisissa ongelmissa. Sitten kamerasta otetaan kuva nettiin. Jos se myydään, seuraava vaihe on pakkaus ja postitus.

– Testaaminen on asiakkaalle ilmainen. Sen jälkeen voi kieltäytyä jatkosta.

Joillekin tekee vaikeaa luopua vaarin kamerasta, vaikka se olisi vain koriste-esineenä.

– Me yritämme saada kameroita käyttöön. Jokin paljekamera voi mennä teatterin tarpeistoon, mutta muuten emme halua rikkinäisiä myyntiin. Mekaaniset kamerat ovat korjattavissa. Korjaustaitokin oli välillä katoamassa. Sitten ovat nämä uudemmat laitteet, joissa pitäisi vaihtaa komponentteja, joita ei ole enää mistään saatavissa.

Jos jotakin kameralaitetta ei saada korjattua, se menee varaosiin.

Kameratori aloitti kahden miehen firmana. Nyt työntekijöitä on 62. Kuva: Arto Jalonen

Vastakkainasettelua

Juho Leppänen antaa läksiäisiksi Antti Nylénin kirjan Johdatus filmiaikaan. Se on kiinnostavaa pohdintaa.

Kamerastoren toimitusjohtaja Jussi Lehmus on tehnyt uuteen painokseen jälkisanat, joita voitte miettiä:

”Vastakkainasettelu on voimakas, mutta ei niinkään digi- ja filmikuvauksen välillä. Asettaisin vastakkain analogisen kameran ja sovelluspohjaiset digitallentimet. Analogisiin kameroihin sisällytän ilomielin kaikki digitaalisilla kennolla varustetut kamerat, jotka tallentavat kuvan sellaisenaan muistikortille. Tallennusmedioina lasilevy, metallilevy, filmi, paperi ja digitaalikenno ovat erilaisia hyötyineen ja haittoineen. Mutta niin kauan kuin laite mahdollistaa manuaaliset säädöt ja kuvan tallennuksen sellaisena kuin otettiin, virheineen päivineen, puhuisin analogisesta kuvaamisesta. Kuva jää kameralaitteeseen, niin koskemattomana kuin tallennusmedia sen tallentaa.”

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua