Ellen Tonteri mittaa. Kuvat: Arto Jalonen
ARKKITEHTUURI | Arkkitehtiopiskelijat olivat syyskuussa rakennusperintökylvetyksessä Tampereen Pispalassa, jossa on tehty taloja ilman piirustuksia – ehkä jokin hahmo on ollut tupakka-askin kannessa.
”Vain rullamitta ja vatupassi, mutta paljon ajattelua.”
Päivi Vasara, teksti
Arto Jalonen, kuvat
Tampereen yliopiston arkkitehtuurin yksikön toisen vuoden opiskelijat mittasivat syyskuussa Pispalassa viiden rakennuksen julkisivuja, pohjapiirustuksia ja leikkauksia.
Tällaiset viikon kestävät mittausleirit on muualla jo hylätty, mutta Tampereella niitä jatketaan.
– Osana opintoja tämä mittausleiri opettaa kunnioittamaan ja arvostamaan rakennuskulttuuriperintöä, sanoo Olli-Paavo Koponen.
Hän on arkkitehtuurin historian professori ja johti mittausleiriä. Opiskelijoita oli 57, koska nyt on iso vuosikurssi.
Pispalassa kohteina olivat Lauri Viita -museo, Rakennuskulttuurikeskus Piirun toimitalo eli entinen Uittoyhdistyksen rakennus, Haulimestarin mökki, Rajaportin sauna ja Ratakatu 5, joka on ollut sahanjohtajan asuintalo.
Pispalaan jäi vielä mitattavaa, joten sinne ehkä palataan. Ensi vuonna mittausleiri on alustavasti Tahmelassa, jossa on lupaavia kohteita, kuten Tahmelan huvila, Hirvitalo ja Kurpitsatalo.

Rajaportin sauna on rakennettu ehkä vuonna 1906, mutta mainitaan myös aikaisempia rakennusvuosia.

Oskari Luukkonen ja Laurana Huhtakangas mittaamassa Rajaportin saunalla.

Mittausta varten tarvitaan merkkejä.
Ensin lyijykynällä
Arkkitehtiopiskelijat mittaavat ensin talteen julkisivun ja pohjapiirustuksen informaation, joka piirretään suoraan piirustuskartongille lyijykynällä. Työt jatkuvat viikon leirin jälkeen. Piirrokset jalostetaan tussilla arkkitehtigrafiikaksi. Viimeinen vaihe on tehdä varjot, jotta piirros näyttää kolmiulotteiselta. Hienot piirrokset arkistoidaan.
Miksi näin tehdään? Pispalan tapauksessa vastaus on yksinkertainen. Ennen vuotta 1937 Pispala oli osa Pohjois-Pirkkalaa, ja koska vain kaupungissa vaadittiin rakennuslupa, rakennuspiirustuksia ei ole. Mittausleirin työn tuloksista voi olla hyötyä esimerkiksi rakennusten korjaamisessa.
– Pispalassa talon hahmo oli ehkä Klubi-askin kannessa, tai tuskin siinä, koska se oli kallista tupakkaa, ehkä ennemminkin Saimaa-askin kannessa, Olli-Paavo Koponen muotoilee.
Piirun salin pöydällä on kasa akvarelleja Pispalan taloista, joten myös taiteen keinot tulevat tutuiksi rakennettua ympäristöä dokumentoidessa.

Rakennuskulttuurikeskus Piirun talo on alun perin Uittoyhdistyksen talo, rakennus on tehty vuonna 1892.

Vilja-Liina Kontulainen tekee akvarellia Rakennuskulttuurikeskus Piirun toimitalon pihalla.

Silja Raekunnas teki tätä akvarellia.
Oppi omaksutaan
– Tekniset välineet ovat yksinkertaiset: vatupassi ja rullamitta. Laser-mitta on jo hifistelyä, sanoo Ilari Anttila, joka on juuri valmistunut arkkitehti ja joka oli mittausleirillä assistenttina.
Piirustusten laatiminen opettaa mittaustekniikkaa, rakennusten suhteita ja rakenteita sekä kehittää piirustustekniikkaa. Mittauspiirustusten tekeminen yhdistää luovan ajattelun ja käytännön työn.
Mittapiirrokset ovat sikäli omanlaisiaan, että niissä huomioidaan rakennuksen eletty elämä ja tunnelmakin.
Kun on opittu, miten mittapiirustus tehdään, voi sitä toisintaa. Tieto-taito on tallessa ja voi mitata esimerkiksi mummolansa tai minkä tahansa muun kohteen.
– Korostan, että tämä on harjoitustyö ja tarkoitus on oppiminen, sanoo Venla Saarela, joka on toinen assistentti ja valmistumassa arkkitehdiksi syksyllä.

Rakennuskulttuurikeskus Piiru näkee Ratakatu viidessä eli entisessä sahanjohtajan asuinrakennuksessa potentiaalia.

Iida Heikkinen mittaa Ratakadulla.
Traditio
Mittausleirillä on perinteitä. Ennen kuin ne tulivat osaksi arkkitehtiopintoja, kuuluisat arkkitehdit tekivät kulttuurihistoriallisia kesäretkiä. Mitattiin kansallisia monumentteja, linnoja ja puukirkkoja. Sitten tultiin lähemmäs kansan rakentamista.
– Pispala on antoisa. Lauri Viidan sanoin villi ja vapaa, jonne saattoi tehdä, mitä halusi. On ranskalainen metallitorni, joka liittyy aseteollisuuteen, saunomis- ja kylpykulttuuria ja työväen asumisratkaisuja. Rakennusaika on melko sama ja rakennustapa myös, toteaa Olli-Paavo Koponen.
Nykyisessä muodossaan mittausleiri on ollut osa Tampereen arkkitehtiopintoja 40 vuotta. On kierretty Pirkanmaata: muun muassa Murole, Sahalahti, Oriveden Pitkäjärvi, Mänttä ja Pirkkalan Sankilan kartano. Amurin työläiskorttelimuseo on mitattu kokonaisuudessaan. Raumalla oltiin monta vuotta.
Mittausleiriin on kytketty tutustuminen vanhaan rakennustekniikkaan. Talo tulee tutuksi, tietää, miltä tuntuu kädessä pinkopahvi.
– Oppii katsomaan tarkemmin, miten tämä talo on rakennettu. Syksyn muiden oppiaineiden opettajat ovat mukana leirillä ja antavat eri näkökulmia teemaan, sanoo Olli-Paavo Koponen.

Haulimestarin talossa katto vuotaa, joten se on kiireellisen avun tarpeessa.

Linne Kallio ja Fanni Renko mittaamassa Haulimestarin mökkiä.

Fanni Renko ja Linne Kallio piirtävät Haulimestarin mökkiä.
Pispalaan tervetulleita
Pispalassa vastaanotto oli heti myönteinen.
– Kun minuun otettiin keväällä yhteyttä, olin heti, että ilman muuta tervetuloa, sanoo Heidi Huhtamella, joka on Rakennuskulttuurikeskus Piirun hallituksen puheenjohtaja.
Näin ei ole aina, mutta Pispalassa oli tarjota opiskelijoille hyvät sosiaalitilat, pääsi vessaan ja kauppa oli vieressä. Kohteet olivat kivan lähellä toisiaan. Porvoon kyliä mitatessa osui sateinen viikko ja sadetta pidettiin halkoliiterissä, joka vielä oli täynnä klapeja.
Korona-aikana mittausleiri oli erityisen suosittu, koska se oli ainut mahdollisuus tavata livenä opiskelukavereita. Oltiin ulkona ja yhdessä ryhmässä oli enintään viisi jäsentä.
– Kun on oltu kauempana ja majoituttu, se on tuonut oman tunnelmansa. Olen pitänyt silloin vielä illalla luentoja. Sitten nousi kysymys, miksei pidettäisi leirejä Tampereella. Askarrutti, viihtyvätkö opiskelijat päiväleirillä. Hyvin viihtyvät. He ovat myöhään illalla ja leiri toimii yhtä hyvin kuin muualla, Olli-Paavo Koponen toteaa.
Opintojen kannalta mittausleirillä on myönteisiä vaikutuksia. Nyt on toisen vuosikurssin opiskelijoita, jotka viimeistään nyt ryhmääntyvät.

Lauri Viita -museon rakennus valmistui vuonna 1900.

Helmi Inkeroinen ja Heidi Heikkilä mittaavat museon seinää.

Pella Pentikäinen syventyy työhönsä Lauri Viita -museolla.
Tavoitteita
Mittausleirillä paljastui, mikä osin tiedettiinkin: Haulimestarin mökin ja Ratakatu viiden katot vuotavat. Se on aina huono merkki. Mikä vielä pahempaa, Haulimestarin mökin yläpohjassa oli levitetty hätäpaikkaukseksi muovia, mikä estää kuivumisen. Siellä oli oikea vesilammikko. Tuoksukaan ei ollut kovin raikas.
Syyskuun loppuun mennessä umpeutuu Pispalan uuden kaavan valitusaika ja kaava vahvistuu. Tätä silmällä pitäen Piirun Heidi Huhtamellalla on suunnitelmia.
– Pispalan Moreenilla on kauppasopimusluonnos Haulimestarin mökistä. Piiru haluaisi huostaansa Ratakatu viiden, koska näemme siinä potentiaalia. Nämä kattoasiat pitää ehdottomasti neuvotella ennen talvea, Heidi Huhtamella sanoo.

Ratakadulla on huolta katon kunnosta.

Nora Hyyryläinen tekee muistiinpanoja.

Luonnosvihko.
Pispalan säilyminen
– On tärkeää, että vanhaa säilyy, Olli-Paavo Koponen sanoo.
Hänen mielestään on oleellista, että uusi rakentaminen pysyy samassa mittakaavassa kuin vanha.
– Mittausleirin viidestä kohteesta kolmella on käyttötarkoitus. Toisille kahdelle se pitää nostaa esiin, Heidi Huhtamella sanoo.
Turun Luostarinmäki mitattiin 1920–1930-luvulla. Sitten todettiin, että mittaaminen ei riitä, talot pitää suojella.
– 1960-luvulla purettiin puutaloja, muun muassa Amurissa ja Tammelassa. Kaikki ei ole silti menetetty, täällä on vaikka mitä. Ei Pispalakaan ole pilalla, vaan se on merkittävä kokonaisuus, jonne suuri osa uudesta rakennuskannasta istuu ihan hyvin. Pispala on Pispala, sanoo Olli-Paavo Koponen.

Aapo Hänninen tikkailla Rajaportin saunalla.

Saunan pihalla Oskari Luukkanen ja Aapo Hänninen.

Siiri Kylmänen tarkkana Rajaportin saunalla.
Kulttuurin ylläpito
Heidi Huhtamellan mielestä uusi kaava on hyvä, koska se sallii uuden rakentamisen vanhannäköiseksi ja vanhaa kunnioittaen. Hänen mieleensä mustat kuutiot eivät ole.
– Pispala on yhdistysten aarreaitta. Esimerkiksi Moreeni ja Saunayhdistys ylläpitävät kulttuuria ja luovat talkoohenkeä, Heidi Huhtamella sanoo.
Olli-Paavo Koposen mielestä ajallinen kerrostuminen näkyy arkkitehtien ajattelutavassa.
– Vieläkin monet arkkitehdit uskovat kontrastiin historiallisiin ympäristöihin suunniteltaessa. Heille uusi on todella uutta, hän toteaa.
Hän ottaa puheeksi Vahan Rauman. Jos siellä uusi olisi rakennettu viime vuosikymmeninä todella uuden näköisenä, olisi Rauman eheä ydin kadonnut. Koposen mielestä Pispalan kaavoituksessa on nyt oikea suunta. Suojelu ja suunnittelun ohjaus on tarkempaa kuin ennen.
– Pispalaan voi nyt tehdä uutta, niin että on lautajulkisivu ja väriä, eikä lasisia julkisivuja. Silti talo näyttää siltä, että se on tehty 2020-luvulla, hän sanoo.

Lumi Luoma mittaa Piirun ulkoseinää.

Liina Repo, Zohãl Nasseri, Nelli Miettinen ovat Piirun salin puolella.
Ympäristön ehdoilla
Heidi Huhtamella on jyrkempi. Hänen mielestään rakentajan pitää tietää, mihin hän on tullut eli Pispalaan, jotta uusi talo istuu ympäristöönsä.
– Jos ajattelee, että haluan katsoa Pispalaa omasta unelmatalostani, niin se on väärin.
Tahmelan huvilaan on luvassa näyttely mittausleirin tuloksena syntyneistä piirroksista ensi vuonna. Se onkin juhlavuosien suma: Pispala 90 vuotta, Suomi 110 vuotta, Piiru 15 vuotta, Harjun seurakunta 90 vuotta ja Tahmelan työväenyhdistys 120 vuotta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kalevan kirkon arkkitehtuuri on kestänyt aikaa – Reima Pietilän moderni katedraali on 60-vuotias
ARKKITEHTUURI | Kalevan kirkko vihittiin käyttöön 21.8.1966 eli 60 vuotta sitten. Sitä on kuvattu moderniksi katedraaliksi, jossa syntyy pyhyyden tuntu.
Tullikamari avasi remontissa ikkunat päivän valoon – ”Talon sielu on säilynyt”
KULTTUURITILA | Tullikamari on kokenut perusteellisen remontin. Uudistuksista isoin osa ei näy konsertissa kävijälle, mutta liikkuminen on helpottunut ja pääsisäänkäynti siirtynyt Tullikamarin aukion puolelle.
Imatra suojeli Alvar Aallon työn ensimmäisenä maailmassa – sitten maailma muuttui ja perintö jäi vapaaehtoisten harteille
ARKKITEHTUURI | Imatra oli rakennussuojelun edelläkävijä vuonna 1969, kun se suojeli elävän arkkitehdin kirkon. Entiset tukijat jättivät Kolmen Ristin kirkon sittemmin omilleen.



