Sami Hintsanen. Kuva: Lehdistökuva
TAPAHTUMA | Sami Hintsanen on Sokos Hotel Ilveksen perinteisten Ilveksen iloinen itsenäisyys -juhlien seremoniamestari. On hänellä laulutehtäväkin.
”Laulamme puolen yön aikaan Finlandian yhdessä vaimoni tyttären Senni Raappanan kanssa.”
Päivi Vasara, teksti
Ilveksen iloinen itsenäisyys -juhlien (5.12.2024) musiikkiteema on tänä vuonna retro. Lavalle nousevat Dingo, Ressu Redford ja dj PartaMatti Airaksinen, joka soittaa ysärihittejä.
Juhlien seremoniamestari on Sami Hintsanen, jolla on kunniatehtävä.
– Laulamme vaimoni tyttären Senni Raappanan kanssa ilman säestystä Finlandian, kun kello lyö puolen yön lyönnin.
Senni käy viimeistä vuotta Hatanpään musiikkilukiota.
Rentoutta
Original Sokos Hotel Ilveksen juhlinta on aina ajoittunut itsenäisyyspäivän aattoon ja se on iloluonteinen tapahtuma – tuttujen tapaamista, musiikkia ja hyvää ruokaa.
Sami Hintsanen on ollut monesti vieraana Ilveksen juhlissa, mutta ei joka vuosi.
– Työympäristöni on sellainen, että olen samaan aikaan usein keikoilla, enkä pääsikään. En hirveästi ravaa ravintoloissa muutenkaan.
Aikaisemmin Ilveksen kekkereiden pukukoodi oli tumma puku. Nyt ollaan astetta rennompia. Pukukoodi on cocktail. Miehille se tietää vähintään kravattia ja pikkutakkia. Naisilla on vapaat kädet pukeutua haluamallaan tavalla.
Ilveksen iloiset itsenäisyysjuhlat järjestetään nyt 32. kertaa. Linnan juhliin verrattuna ne ovat melko lailla äärilaitaa, toinen on vakava ja arvokas tilaisuus ja toinen enemmän bilettämistä.
Sami Hintsanen on sen ikäinen, että hän on ehtinyt kokea jumalattomat jonot Ilveksen yökerhoon ja tietää, kuinka portsarin ohi yritettiin päästä monin eri keinoin.
Uusia tarinoita
– Ilveksen itsenäisyysjuhlissa on ollut hauskaa viettää aikaa, koska tuttuja on ollut äärettömän paljon. Joskus on myös mukavaa pukeutua vähän arvokkaammin, Hintsanen kertoo.
Itsenäisyyspäivän viettoon Samilla on kuulunut, silloin kun hän ei ole ollut töissä, Linnan juhlien katsominen lasten kanssa. Rakettejakin on joskus ammuttu, vaikka ne kuuluvat enemmän uuteenvuoteen. Kynttilöitä poltetaan marras- ja joulukuussa muutenkin joka päivä.
– Juhlimme siksi, että olemme itsenäisiä, Hintsanen painottaa.
Tuntematon sotilas on hänen mielestään hyvä elokuva, mutta hänellä se ei kuulu itsenäisyyspäivän vieton traditioihin.
– Mielestäni Suomen olisi ehkä aika kertoa itsestään muutakin tarinaa. Sotahistoria on toki oleellinen osa itsenäistä hyvinvointivaltio-Suomea, nytkin soditaan aika lähellä meitä, joten tämä on hyvä muistaa. Mutta sen ohella voisi puhua tämän päivän itsenäisestä Suomesta, arvoista, hyvinvoinnista ja yhtenäisestä kansasta.
Maailma on muuttunut ja nuorilla on aivan eri mahdollisuudet nähdä ja kokea kansainvälisyyttä.
– Parikymppiset näkevät oman elinpiirinsä isompana kuin minua edeltäneet sukupolvet. Internet on mullistanut maailmankuvan.
Sami Hintsanen soisi itsenäisyyspäivän vieton olevan iloisempaa meilläkin. Vakavamielisyys voi johtua osin vuodenajasta ja varmaan myös kansanluonteesta. Ilveksen itsenäisyysjuhlissa on sitten sitä toista puolta, ilon kautta itsenäisyyttä.
Ilveksen iloinen itsenäisyys Sokos Hotel Ilveksessä 5.12.2024. Lue Päivi Vasaran juttu Ilveksen iloisen itsenäisyyden historiasta täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Älä korva pieni kuule mitä vain – puhutaanpa taas barokkimusiikista
KOLUMNI | Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui?
Uu MAMA – Kulttuuritoimitus eksyi K-pop-palkintogaalaan
MUSIIKKI | Korealaisen popin tärkein palkintogaala MAMA Awards levittäytyi tänä vuonna Japaniin ja Kaliforniaan. Paikalla oli Kulttuuritoimituksen Eija Niskanen.
Livelevy odotti kahdeksan vuotta miksausta – Wentus Blues Band lupaa olla oma itsensä Tampereen keikalla
MUSIIKKI | Lähes 40 vuotta sitten perustettu bluesbändi syntyi aikana, jolloin nuoret miehet halusivat soittaa hevirokkia. Miten blueskapulan saisi nuoremmille?
Levoton Tuhkimo sai juhlavan vastaanoton, kun Dingon henki palasi päiväksi kotiin Poriin
ELOKUVA | Dingo-huumaa oli mahdollista elää vielä yhden kerran, yhden päivän ajan Porissa. Kulttuuritoimitus seurasi, kun Levoton Tuhkimo -elokuva sai maailmanensi-iltansa.