Onnelliset tamperelaiset: Milla Lindh ja Jari Taunimaa Laternan avajaisissa 16.2.2024.
TUOKIOKUVA | Tampereen kulttuurielämä sai takaisin legendaarisen ravintola Laternan. Avajaisissa tunnelma oli kuin isoissa kotibileissä.
Marita Salonen, teksti ja kuvat
Jos Laterna olisi museoauto, se olisi seisonut vuosikaudet tallissa mutta ollut aina mielessä: saisipa taas ajokuntoon ja pääsisi baanalle! No, Laterna ei ole auto vaan ikivanha kulttuuriravintola ja sen pitkä aikakausi tilausravintolana on nyt ohi. Laterna is back!
– Mä täytin just 65, revi siitä. Oon elossa, toisin kuin moni kupsahtanut, avajaisten sooloartisti Kauko Röyhkä lausahtaa.
Kauko Röyhkä ja Laterna, molemmat vahvasti elossa.
Röyhkä on Laternassa nähty jo silloin ennen. Mies ja kitara, Paska kaupunki, Lauralle… Silkkaa runoutta koko esitys. Muutamat istuvat lattialla, huojuvat ja laulavat mukana. Mies silittää naisen polvea, toinen viilasinsa jalkaa.
Laterna voisi sanoa samat sanat kuin Röyhkä. Elossa, ei kupsahtanut. Laterna-nimellä ravintola on vasta viisikymppinen, mutta täällä nojailivat tamperelaiset taiteilijat toisiinsa jo sata vuotta sitten Hotelli Hälläpyörän aikoihin.
– Että mua on jännittänyt, mitä täällä on tehty mutta lupaavalta näyttää, huokailee nainen kiivetessään portaita ylös.
Takana on jo kohtaaminen narikassa, missä Eemi hoitaa tehtävänsä kunniakkaasti – hän tiedostaa monien asiakkaiden muistavan legendaarista portsaria, joka tunsi asiakkaat nimeltä ja nosti takin jokaisen leidin ylle.
– Kyllä, olen jo kuullut hänestä.
Lupaavalta näyttää. Seinät melkein puhuvat.
Eemi Mäenpää ottaa avajaisissa Laternan asiakkaat vastaan niin kuin paikan henkeen kuuluu.
Sitten vaan portaat ylös. Mutkan jälkeen alkaa näkyä ah niin tuttu aulakäytävä. Ja niin samanlaisena kuin ennen! Käytävä, jossa törmättiin tunnettuihin kulttuurivaikuttajiin, vanhoihin ystäviin, kiinnostaviin uusiin tuttavuuksiin. Sujahdettiin hämärään kabinettiin, toiseenkin, ennen muinoin myös savulle. Välillä salin puolelle tanssilattialle heilumaan tai istahdus pöytäseurueeseen, tuttuun tai outoon. Voi saapua ja olla yksin tai yhdessä.
* *
Intiimi ja kodikas. Sellainen on Laterna, jonne joskus jonotettiin Tampereen Filkkareiden ja Teatterikesän jatkoille. Turvalliseen hämärään kaikki vip-ihmisetkin sulautuivat ja sulautuvat yhä.
Koko kevään 2024 ajan keskiviikot on pyhitetty kirjallisuudelle: kulttuuriyhdistys Kaupungin valot tuo Runoraati ja Elämäni runo -illat Laternaan 21. helmikuuta alkaen.
– Onpa mieletön paikka, ei mikään tavallinen ravintola, puuskahtaa vessassa nuori ensikertalainen.
Intiimi ja kodikas. Sellainen on Laterna nyt, ihan kuin ennen. Remontti on onnistunut täydellisesti.
Laterna osoitteessa Puutarhakatu 11, Tampere. Tapahtumakalenteriin pääset täältä.
Ilta jatkuu DJ Wispyn aikaan ja paikkaan sopivalla musiikilla.
Pianokin paikallaan.
Laterna, Tampereen Puutarhakadulla Keskustorin liepeillä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Taina Saarikivi liikkuu tutkimuksessaan ja taiteellisessa työssään hiljaisuuden ja hälyn rajamailla
MIKÄ ÄÄNI? | Äänitaiteilija ja tutkija Taina Saarikiven mukaan äänitaidetta ei tarvitse erityisesti yrittää ymmärtää.
Loimolan Voima saa raavaat miehet itkemään
MUSIIKKI | Kun taide osuu identiteetissä kipeään kohtaan tai jos taiteen kautta tunnistaa jotain itsestään, esiin voi nousta voimakkaitakin tunteita.
Bistro Viljassa on virkistävää kulttuuriohjelmaa moneen makuun – Hyvän tunnelman paikka löytyy Tampereen Hatanpäältä
TAPAHTUMAPAIKKA | Kun tekee toisille kivaa, on usein itselläkin kivaa. Tämä käy todeksi Bistro Viljan tapahtumissa.
”Teksti edellä ja tarina keskiössä” – Mika Rämä löysi manserockin ytimen kymmenvuotiaana ja palasi sinne bändin kanssa
HENKILÖ | Viidennen albuminsa julkaissut Mika Rämä pohtii nykypäivän striimauskulttuuria ja uskoo pitkäjänteiseen tekemiseen.