Kuvat: Timo Nurila
FESTIVAALI | Pienen kylän suuri juhla alkoi maanantaina, kun Kaustisen kansanmusiikkijuhlat polkaistiin käyntiin jo 58. kerran. Tämän vuoden teemana on siirtolaisuus ja kulttuurien liike.
Timo Nurila, teksti ja kuvat
Kaustisen kansanmusiikkijuhlat eli Kaustinen Folk Music Festival (7.–13.7.2025) on Pohjoismaiden suurin ja Euroopan merkittävimpiin kuuluva kansanmusiikkifestivaali. Heti festivaalin avajaispäivänä maanantaina 4 300 asukkaan Kaustinen täyttyi musiikista, kansantanssista ja iloisesta festivaaliväestä.
Avajaispuheessaan Pro Kaustisen puheenjohtaja Ira Järvelä lausui kauniisti, että Kaustisella perinteitä ei ainoastaan säilytetä museoissa, vaan ne lauletaan ja tanssitaan eläväksi.
Festivaalialueella tunnelma oli tiivis, mutta selvästi riemukas. Vaikka sää oli kolea ja harmaa, ihmiset olivat löytäneet kansanmusiikin luokse.
Tapahtuma vetää vuosittain kymmeniä tuhansia kävijöitä. Festivaalialueella on yli 30 esiintymispaikkaa, satoja kokoonpanoja ja soittoa käytännössä tauotta. Juhlan perinteet on tiukasti nivottu paikalliseen pelimannimusiikkiin, mutta sekaan mahtuu myös nykykansanmusiikkia ja maailmanmusiikin trendejä.
Yleisö löysi hienosti festivaalille koleasta säästä huolimatta.
Soitto kuuluu torilta peltojen laidoille, ja musiikki jatkuu pikkutunneille saakka. Välillä virallisilla lavoilla, välillä epämuodollisissa jamisessioissa. Myös lapset ja perheet on huomioitu ohjelmassa, ja lastenteltta tarjoaa omaa festivaalitunnelmaa perheen pienimmille.
Avajaispäivänä mieleen jäi erityisesti sympaattinen kansantanssiryhmä K’eiku, joka on Lappeenrannan nuorisoseura Rajan Nuorten aikuisryhmä. Ryhmä huokui tanssin ja yhdessä tekemisen iloa, ja juuri se tekee kansantanssin katsomisesta niin valloittavaa.
Sympaattinen kansantanssiryhmä K’eiku ilahdutti avajaispäivänä.
Toinen vahvan vaikutuksen tehnyt esiintyjä oli paikallinen ryhmä Ottoset, joka on yksi Kaustisen Nuorisoseuran yhdestätoista kansantanssiryhmästä. Ryhmän ohjaaja ja koreografi Miia Timonen johdattaa porukan kohti uusia ilmaisumuotoja. Säestyksestä vastaa Sampo ja Vuokko Korvan johdolla musiikkiyhtye Häly.
Kansantanssissa viehättää sen tietynlainen yksinkertaisuus. Liikkeet eivät tavoittele akrobatiaa tai ylilyövää näyttävyyttä, vaan ne puhuttelevat rytmillä, yhteydellä ja perinteen tunteella. Erityisesti perinteinen pelimannimusiikki resonoi vahvasti. Siinä on jotain maanläheistä ja ajattoman inhimillistä. Sävelkulut ja poljento eivät ole monimutkaisia, mutta ne tuntuvat jossain syvällä.
Festivaali jatkuu sunnuntaihin 13. heinäkuuta saakka. Edessä on monille vielä lukemattomia säveliä, uusia kohtaamisia ja kesäisiä muistoja. Yksi viikonlopun vetonauloista on lauantaina esiintyvä Pehmoaino, jonka herkkä pop yhdistää uutta ja vanhaa tunnelmaa.
LUE MYÖS: Kulttuuritoimituksen Mikko Vattulaisen kuvareportaasi vuoden 2023 festivaalilta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Haluatko vierailla satumaassa? Leigon järvimusiikkifestivaalilla loistivat nuotiot ja kynttilät mutta tilaa jäi myös pimeydelle
FESTIVAALI | Viro pystyy yllättämään, vaikka olisi matkustellut eteläisessä naapurimaassamme paljonkin. Leigo järvimusiikkifestivaaleineen oli ainutlaatuinen paikka ja moniaistillinen elämys.
Akvavitixin ovela Norma – Bellinin oopperasta kuultiin Savonlinnassa konserttiversio
KOLUMNI | Oopperajuhlat vetelee viimeistä viikkoa, bonus-viikkoa. Jos et ehtinyt alkujuhlien yleensä kotimaisin voimin tehtyihin ensi-iltoihin, heinäkuun finaali kertoo mitä muualla osataan.
Raahen rantajatseilla yleisön ja artistien kohtaamiset ovat mutkattomia
TUOKIOKUVA | Kulttuuritoimituksen minireportaasi kulttuuritapahtumasta, pienestä tai isosta. Jazz soi jälleen Raahessa meren rannalla.
Palautuminen rokkikukko-Patesta siviili-Pauliksi kesti kaksi tuntia – Tina Finn kirjoitti muistoteoksen
HENKILÖ | Pauli ”Pate” Mustajärvi on hänen leskelleen Tina Finnille Pauli, koska se oli hänen oikea nimensä.