Kaustinen tarkoittaa ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä, mistä todistavat nämä slovenialaiset kansantanssijat. Kuvat: Mikko Vattulainen
FESTIVAALI | Kaustisen kansanmusiikkijuhla on kuin musiikki itse: syntynyt pienessä porukassa tunteesta ja ajatuksenpoikasista ja pitää tänä päivänä sisällään lähes kaiken musiikin kivikaudelta nykyhetkeen, kuten Mikko Vattulaisen kuvareportaasi todistaa.
”Määritä folk, niin voit määrittää Kaustisen.”
Mikko Vattulainen, teksti ja kuvat
Ei ole yllätys, että jo parkkipaikalla törmään pyykkilautaa ja ukuleleja soittavaan kokoonpanoon. Näin minulle on kerrottu. Se on yllätys, että ensimmäisten kymmenen minuutin aikana kohtaan ääniä ja rytmejä lähes koko maailmasta ja että hersyvän kuhiseva tunnelma koostuu rauhallisten ihmisten iloisesta mielestä.
”Tamperelaiset tulevat tänne juhlimaan. Täällä on niin hyvä fiilis”, kehuvat Sähköpaimen-yhtyeen konemusiikin tahdissa tamppaavat Viivi Kulmala ja Jenni Isoaho.
Niin tuntuu olevan. Tuntemattomat kotikaupungista ovat heti kuin omaa perhettä.
* *
Omalla kohdallani vapautumista hidastaa ohjelmiston tajunnan räjäyttävä runsaus. Yhtenä päivänä Kaustisella tapahtuu yhtä paljon kuin perusfestarilla viikossa.
Onneksi on vaimo mukana. Hän ohjaa minut haahuilemaan ja vain törmäilemään eri kokoonpanoihin ja tyyleihin sekä ihmisiin.
Se onkin ehkä ensikertalaisen ainoa tapa olla hukkumatta kulttuuriähkyyn. Se vapauttaa näkemään kuinka huolettomasti Kaustisella voi olla. Koska kaikkeen ei pysty, täytyy vain tarttua siihen mitä vastaan tulee – kuten arkaaiseen konemusiikkiin, tai polyamoriasta kertovaan kannelmusiikkiin.
Päivän reissu Kaustiselle on ehdottomasti liian lyhyt. Hyvä sellaisenaan, mutta jo paluumatkan alkaessa haikeus on hurja. Niin paljon hyvää musiikkia, niin paljon iloisia ihmisiä jää odottamaan seuraavaa vuotta.
* *
”Tamperelaiset tulee tänne juhlimaan”, toteavat Sähköpaimen-yhtyeen arkaaisen konemusiikin sykkeessä Viivi Kulmala (vas.) ja Jenni Isoaho
Kaustisella ei pääse metriäkään törmäämättä soittoniekkoihin. UkuLissut harjoittelivat parkkipaikan kupeessa ennen päivän esitystä.
”Kun on helppo yleisö ja mikä vain uppoaa, on helppo soittaa”, kehuvat Kaustista loppilaiset Helene Lindfors ja Kirsi Jaakkola. He soittavat Lopen paikallista musiikkia, jota muut eivät soita.
Näppäreiden filosofia on yhdessä tehden ja yrittäen. Tänä vuonna sadat Näppärit kokoontuivat rauhan asialle Keskipohjanmaa-areenalle ja iskivät hyvällä voimalla yleisön ihon alle.
Tiina Hihnavaara esiintyy juhlilla kuoron mukana, mutta viulu kulkee mukana. Hörppy olutta antaa soittofiilistä Trokan yhteisjameihin.
Walesilainen Kai Saracemo saapui tutustumaan juhliin Terhi Kalliolan seurassa. Kansanmusiikista innostunut mies yrittää houkutella walesilaiset kaverinsa ensi vuodeksi juhliin mukaan.
Lapsille Kaustisella on runsaasti ohjelmaa. Tässä Susanna Volanto ja Laitakaupungin orkesteri viihdyttävät tiitiäisiä Keskipohjanmaa-areenalla. Lapsille on alueella myös oma ohjelmateltta.
Lappeenrantalainen suutari Ari Tylli on kulkenut Kaustisella jo 20 vuotta. ”Tänne kannattaa tulla, koska kylässä ei ole omaa suutaria, ja samalla saa annoksen folkia.” Työn alla miehellä ennakkoon tilatut säpikkäät.
Sini (vas.) ja Suvi Takala ovat käyneet Kaustisella koko ikänsä. ”Tapahtuma on tosi hieno, vuoden kohokohta. Ilmapiiri on mahtava, ihmiset tanssivat ja ovat iloisia. Täällä osataan olla.”
Slovakialainen tanssiryhmä Stavbár esiintyi Sopukan varjossa. Balkanilaisten iloista ja vauhdikasta menoa oli mukava seurata.
”Tänne kannattaa tulla useammaksi päiväksi saman tien, mutta majoituksen saaminen on vaikeaa”, kertovat Eila (vas.), Juha, Jussi-Pekka ja Lasse Karisaari.
Antti Kuisma ja Tuulikki Ritvanen nauttivat kevyestä ja iloisesta tunnelmasta. ”Äärestä toiseen. Näppärit liikuttivat kyyneliin ja Bony Mäihiäistä sai nauraa vedet silmissä.”
Nita Willberg ja Elmeri Mikkola Lahdesta uupuivat helteessä, mutta nauttivat ohjelmistosta. ”Tanssityöpaja on Kaustisen parasta antia.”
Pelimannitalon Isosta tuvasta kantautunut Iles-Hagfors-Rauhala-trion tunnelmallinen musiikki houkutti väkeä. Ne, jotka eivät mahtuneet tupaan, kuuntelivat ovensuussa.
Tiina Aholan (vas.) ja Alisa Korpelan Syrjä-duon musiikki oli itselleni se Kaustisen suuri löytö. Oma tyyli sävelissä ja aikaan sopivat sanoitukset pakottivat ummikonkin kuuntelemaan. Kantelettarien yksi tavoite onkin rikkoa kannelmusiikin stereotypioita.
Emmi Köykkä kuunteli tarkkaan Syrjä-duon soittoa. ”Todella hienoa. Kaustisella parasta on henki ja tunnelma”, hän sanoo.
Perinnesaunottajat ry:n Johanna Teräväinen kulki mainostamassa perinnesaunaa. ”Perinteisessä saunotuksessa yhdistyy niin mytologia ja perinne kuin saunan ja kasvien terveysvaikutuskin.”
Alkuillan esitysajankohta ei ollut ehkä paras Laura Moision tummille ja rakkausteemaisille kappaleille, mutta ne loivat mukavan tunnelman lepäillä varjoissa ja kerätä voimia paahteen jälkeen.
Kaustiselle on helppo tulla perheen kanssa, vakuuttavat aamusta asti alueella viihtyneet Heli (vas.), Selma, Ilona ja Mikko Parttimaa. ”Ohjelmaa on kaikille, eikä missään tarvitse pönöttää.”
Kaustisen välitöntä ja leppoisaa ilmapiiriä kehuvat kaikki paikalla käyneet. Jos haluaa tanssia, niin tanssii, ja kun väsyttää, voi aina ottaa pienet ettonet. Kesää parhaimmillaan.
Samalla, kun Laura Moisio soitti balladeja rakkaudesta, Ahjolan tanhuujat ja Meluhaitta paukuttivat lattiaa Kestikievari-teltassa parin sadan metrin päässä.
Noora ja Jani Visuri Ylivieskasta intoutuivat lyömään käsiään yhteen tanhun tahtiin. Pariskunta arvostaa Kaustisen tunnelmaa ja festari on heille perinne.
Aili Järvelä veti Mondo-teltan ääriään myöten täyteen menevällä ja popahtavalla musiikillaan. Kaustislaislähtöisen laulajan energia on huima.
Läheskään kaikki halukkaat eivät mahtuneet Mondo-telttaan sisään Aili Järvelän keikalle. Arvid Ilonoja pääsi Luukas Kaskimaan reppariin, josta näki paremmin.
Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ovat jotain, mitä Pori Jazz oli menneinä hyvinä aikoina. Musiikkia suvaitsevan genren laidasta laitaan ja hyvää elämää vuorokauden jokaisena tuntina. Tapahtuma-alueella ainoa uhka on runsaan tarjonnan aiheuttamat musiikkiöverit.
Iisak Haverinen viihtyi hyvin koko pitkän päivän festivaalialueella. Iltauutisten aikaan pikkumies odotti kuitenkin isän kanssa Mansikkalavan rauhassa nukkumaan menoa ja sisaruksia, jotka heti kuvan jälkeen saapuivatkin.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elgar, Stravinsky, Gerhardt ja Halls täyttivät Tampere-talon 1910-luvun musiikilla
KONSERTTI | Tampere Filharmonian perjantaisen konsertin magneettina toimi ennen kaikkea Stravinskyn balettimusiikki Kevätuhri.
DJ Kridlokk juhlisti Musiikkitalolla tyylillisesti eheintä ja rohkeinta levyään
KONSERTTI | Musiikkitalossa ei ole varmaan koskaan nähty yhtä montaa räppilätsää ja -pipoa nyökyttelemässä gangsteri- ja lähiölarpin tahtiin.
Don Huonojen mustat ja valkoiset sävelet myivät Pakkahuoneen loppuun
MUSIIKKI | Vuodet ovat kohdelleet 1990-luvun suomirockin suosituimpiin kuulunutta yhtyettä suopeasti, mutta lujemminkin ruoska olisi voinut sivaltaa.
Tampere Biennalen yltäkylläinen ohjelma tarjoili lukuisia kantaesityksiä ja nykymusiikin moniäänisyyttä
MUSIIKKI | Eetu Lehtosen kantaesityksenä kuultu Hymn sai alkusysäyksen Lehtosen lukiessa Aberfanin kylässä vuonna 1966 tapahtuneesta kaivosjätteen maanvyöryonnettomuudesta.
