Kangasala Classicin teemana on tänä vuonna Pohjolan perintö: ”Aina voi kysyä, vaikka olisi kuinka hullu idea”

Elina Heikkinen. Kuva: Ville Hautakangas

Irmeli Heliö, teksti

Kangasala Classic on viisivuotisen olemassaolonsa aikana lunastanut paikkansa yhtenä merkittävimmistä festivaalitapahtumista Pirkanmaalla. Tänä vuonna (13.–15.6.2025) festivaali soi teemanaan Pohjolan perintö.

Kun kyseessä on jo viides festivaalivuosi, lienee syytä avata tapahtuman ideoijan ja taiteellisen johtajan Elina Heikkisen ajatuksia perustamastaan pitkäikäiseksi suunnittelemastaan festivaalista.

Haaveesta todeksi

– Ensimmäinen vuosi 2020 oli aika epävarmaa heti koronan jälkeen. Koko kevät saatiin pelätä, että saadaanko edes sitä yhtä festivaalia pidettyä, Heikkinen kertoo.

– Silloin ei kyllä kovin pitkälle ajateltu. Nyt tuntuu tosi hienolta, että tulossa on festivaalin viides vuosi. On sellainen olo, että Kangasala Classic on lunastanut paikkansa osana Suomen festivaalikesää ja myös Pirkanmaan tarjontaa.

Festivaalin järjestäminen on iso haaste ja riski. Siinä vaiheessa, kun suunnittelu on aloitettava, ei ole vielä varmaa tietoa rahoituksesta. Sen asian kanssa kamppailevat useimmat tapahtumajärjestäjät. Kangasala Classic sai onnekseen Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston apurahan, josta Heikkinen on erityisen onnellinen.

Elina Heikkinen on kotoisin Tampereelta. Kangasalla on hänen perheensä kesäpaikka. Heikkisen mukaan taitaa olla aika klassinen tarina, että omalle mökkikunnalle perustetaan festivaali.

– Mietin myös muita paikkoja, mutta tärkein asia, jonka takia päädyin Kangasalle, on Kangasala-talo. Tiesin, että siellä on hyvä akustiikka, hienot fasiliteetit valoille ja äänille sekä videolle ja vaikka mille. Se tuo valtavasti mahdollisuuksia tehdä kaikenlaisia juttuja. Se on iso asia tällaiselle festarille, kun pystyy järjestämään poikkitaiteellisia konsertteja.

Elina Heikkinen. Kuva: Ville Hautakangas

Yhdistys pöytälaatikosta

Alusta asti Heikkinen on halunnut, että konsertteja on eri puolilla Kangasalaa, kuten Kangasalan, Sahalahden ja Pälkäneen kirkoissa. Ulkoilmakonsertti järjestetään jälleen festivaalin päätöspäivänä upeassa Arboretum Frickissä.

Hankkiessaan yhteistyökumppaneita festivaalin perustamista varten Heikkinen koki saavansa positiivisen vastaanoton.

– Tuli semmoinen olo, että tämä kannattaa tehdä. Yksi syy perustamiseen oli myös se, että Tampereella ei siinä vaiheessa ollut yhtään klassisen musiikin festivaalia kesäaikaan. Kyse on kuitenkin isosta ja tapahtumarikkaasta kaupungista. Koin tämän olevan puute, joka täytyy korjata.

Kun idea oli syntynyt ja saanut kannustusta, Heikkinen lähti toteuttamaan unelmaansa. Taustaksi Heikkinen kaivoi pöytälaatikosta Kangasalan musiikinystävät ry:n papereita ja yhdistys herätettiin henkiin.

– Oli kiva löytää tällainen vuonna 1945 perustettu hyvin perinteikäs yhdistys. Se on järjestänyt salonkimusiikkipäiviä viimeisimpinä toiminta-aikoinaan. Oli hauska ajatus, että me ikään kuin jatkamme tämän arvokkaan yhdistyksen toimintaa vaikkakin vähän erilaisella sapluunalla. Etsin yhdistykselle uuden hallituksen ja siitä sitten lähdettiin yhdessä liikkeelle.

Pohjolan perintö

Joka vuosi tapahtumalla on ollut oma teemansa. Tänä vuonna se on Pohjolan perintö; Kangasala Classic tuo esiin pohjoismaisen ja erityisesti suomalaisen kulttuuriperinnön merkitystä.

– Olen jo pidempään ajatellut, että festivaali voisi joku kesä keskittyä Suomeen ja Pohjoismaiseen tuotantoon, ihan vain siksi, kun täällä on niin paljon hienoa kamarimusiikkia olemassa. On myös sellaisia teoksia, joita ei soiteta kovin paljon, Heikkinen kertoo.

– Haluan nostaa suomalaista musiikkia esiin ja nyt on kaiken lisäksi juhlavuosi monen suomalaisen säveltäjän kohdalla: Aulis Sallinen täytti 90, Erkki Melartin 150 ja Jean Sibelius 160 vuotta. Suomen säveltäjäin ry juhlii sekin pyöreitä, 80-vuotisjuhliaan. Ajattelin, että me voisimme myös osallistua tähän.

Festivaalin ohjelmisto valikoituu pitkän ajan kuluessa.

– Yritän laittaa pitkin vuotta asioita muistiin heti kun tulee jokin ajatus, mikä vain. Haaste on saada rakennettua niistä järkevä kokonaisuus, joka toimii myös käytännössä. Jotkut konsertit syntyvät helposti ja jotkut vaikeammin.

Festivaalin muusikot

Festivaalin taiteilijat ovat jälleen maamme kärkinimiä. Tuttuja, jo useammin mukana olleita taiteilijoita ovat muun muassa sellistit Lauri Kankkunen ja Samuli Peltonen sekä pianisti Ossi Tanner. Klassisen musiikin huippunimistä mainittakoon festivaalin ensikertalaisina RSO:n 2. soolohuilisti Kaisa Kortelainen, Kansallisoopperassa säännöllisesti vieraileva baritoni Tiitus Ylipää sekä Lapin kamariorkesterin konserttimestari Abel Puustinen.

Abel Puustinen. Kuva: Julia Wesely

Heikkinen on saanut joka vuosi upean kattauksen huippumuusikoita mukaan. Moni tulee mielellään ja useat ovat olleet jo monena vuonna mukana.

– Helsingissä asuessani olen jo pitkään pyörinyt muusikkopiireissä, opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja sitä kautta tutustunut ihmisiin. Yleensä taiteilijat tulevat mielellään mukaan, koska kamarimusiikin soittaminen on niin kivaa. Ja semmoinen politiikka minulla on, että aina voi kysyä, vaikka olisi kuinka hullu idea tai kuinka kuuluisa taiteilija tahansa. Jos ei kysy, ei ainakaan onnistu, Heikkinen sanoo nauraen.

– Pyrin siihen, että muusikoilla olisi mahdollisimman hauskaa, koska sillä on valtava merkitys. Taiteilijoiden hyvä meininki ja yhteishenki välittyy väistämättä myös yleisölle, ja taitelijoita on helpompi saada mukaan, jos homma toimii.

Taiteiljat kokoontuvat yhteen festivaaliviikon alussa ja harjoittelevat kolmesta neljään päivään. Se on viikon projekti kaikille.

Marzi Nyman. Kuva: Aki-Pekka Sinikoski

Marzi Nyman lauantai-illan tähtivieraana

Vuosittain lauantai-illalle on toteutettu viihteellisempi konsertti-ilta. Tänä vuonna Heikkinen onnistui saamaan koko Suomen tunteman kitaravirtuoosin Marzi Nymanin ja hänen pitkäaikaisen soittokumppaninsa, haitaristi Niko Kumpuvaaran mukaan festivaalille. Odotettavissa on kuulemma yllätysten ilta.

– Nyman on iso nimi ja iso juttu myös meidän tapahtumalle. Olen ollut muutamassa Marzin proggiksessa soittamassa ja ne ovat olleet aina tosi hyviä, Heikkinen kertoo.

– Vaikka tässä mennään aika eri genressä, se on mielestäni festivaalille vain rikkaus. Toivottavasti saamme tämän myötä mukaan myös ihan uuttaa yleisöä.

Konsertissa kuullaan Nymanin ja Kumpuvaaran omien teosten lisäksi sovituksia rakastetuista suomalaissävellyksistä.

– Tiesin hänen tehneen näitä Suomi-biisejä jousikvartetin kanssa ennenkin, joten tiesin saavani myös festivaalin muita taiteilijoita konserttiin kivasti mukaan.

Niko Kumpuvaara. Kuva: Salla Saarela

Festivaali huipentuu Schubertiin

Tämän vuoden festivaali huipentuu todelliseen klassikkoon, Schubertin jousikvintettoon. Se on iso teos, mutta onneksi muusikoille hyvin tuttu.

– Valitsen yleensä päätöskonsertin loppuun jonkun itselleni erityisen tärkeän teoksen, kuten nyt tänä vuonna tämän Schubertin. Tiedän, että tulen nauttimaan sen soittamisesta tosi paljon, Heikkinen sanoo.

Päätöskonsertissa kuullaan myös kolmen merkittävän suomalaisen naissäveltäjän eli Helvi Leiviskän, Cecilia Damströmin ja Agnes Tschetschulinin teoksia.

– On hienoa olla mukana nostamassa esiin paitsi tänä päivänä, myös sata vuotta sitten eläneitä naissäveltäjiä yleisön tietoisuuteen.

Agnes Tschetschulin oli Heikkisellekin tuntematon vielä reilu vuosi sitten, kunnes kuullut tämän säveltämiä viehättäviä viulu- ja pianokappaleita.

Kangasala Classic 13.–15.6.2025. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua